Monen metrin risulinnan löytäjälle satasen palkkio – uudet maa- ja merikotkan pesät ovat arvokkaita tietoja luonnonsuojelulle

Lähes kaikissa tunnetuissa, Metsähallituksen hallinnoimilla mailla sijaitsevissa kotkanpesissä on numeroitu pesäkyltti, mutta myös muutama tunnettu pesä on ilman kylttiä.

Ilmoituksesta on käytävä ilmi ilmoituksen tekijän nimi ja yhteystiedot, pesän koordinaatit sekä paikannimi ja kunta. Lisäksi ilmoitukseen on hyvä sisällyttää kuva.

Metsähallitus tarkastaa pesät ennen palkkion maksamista. Jos pesässä on pesintä meneillään, älä mene aivan pesän läheisyyteen, jotta et häiritse pesintää.

”Varovaisuus on hyvästä, sillä esimerkiksi maakotka hyvin arkana lintuna poistuu pesältä jo havaitessaan häiriötä hyvin kaukana pesästä. Aikuisen kotkan poistumista ei yleensä edes havaita, koska kotka pyrkii lähtemään pesältä, jotta pesä ei paljastu”, kertoo Metsähallituksen Luontopalvelujen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Eetu Sundvall.

Ilmoita löytämästäsi pesästä Eetu Sundvallille sähköpostilla osoitteeseen eetu.sundvall@metsa.fi.

Pesäpaikkojen tunteminen on kotkien suojelutyön perusta

Maakotka ja poronhoitoalueella merikotka ovat Metsähallituksen erityisvastuulajeja, joiden seurannasta se Suomessa vastaa. Suojelutyön pohja on, että pesäpaikat tunnetaan. Seurannan onnistumisessa vapaaehtoisilla on suuri merkitys.

”Kotkia ja sen pesiä voidaan suojella ja seurata vain, jos pesät tunnetaan tarkasti. Ilman tarkkaa tietoa pesää ei voida suojella esimerkiksi erilaisilta maankäytön muodoilta. Tuntematon pesä on vaarassa jäädä suojelun ulkopuolelle ja vaikutukset kotkaparin pesimämenestykseen voivat olla negatiiviset ja pahimmillaan johtaa reviirin autioitumiseen”, Sundvall summaa.

Metsähallituksen henkilökunta ja vapaaehtoiset pesätarkastajat löytävät vuosittain kymmeniä uusia pesiä. Tämän lisäksi löytöpalkkioita maksetaan vuosittain noin 20–30 ilmoitetusta, entuudestaan tuntemattomasta maa- ja merikotkan pesästä.

Pesiä parannellaan nyt, jotta ne ovat kunnossa ennen munintaa

Kotkien pesät voivat olla useita metrejä korkeita sekä leveitä. Tuoreemmat pesät voivat olla vielä ensimmäisten vuosien aikana pienehköjä kotkan kokoon nähden, mutta ovat yleensä jo selvästi isompia kuin haukoilla.

Vuosikymmeniä käytössä olleet pesät kasvavat, kun kotkapari rakentaa ja vahvistaa pesää vuosittain. Myös reviirin vaihtopesiä koristellaan vuosittain, vaikka pesintä tapahtuu vain yhdessä pesässä.

Pesimäaika on maa- ja merikotkalla Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa 15.2.–31.7, ja näiden alueiden eteläpuolisessa Suomessa 1.2.–31.7. Munintaa ja haudontaa edeltää vaihe, jossa pesää kohennetaan ja rakennetaan sellaiseen kuntoon, että siinä voi pesiä. Maakotka kantaa pesään tuoreita männynoksia ja tekee pesään havupatjan. Muninta tapahtuu yleensä maaliskuun–huhtikuun aikana.

Tyypillisesti maakotkan pesä sijaitsee metsäalueilla, jotka ovat syrjäisiä ja joilla on aukeaa tilaa saalistukseen. Pesäpuu on yleensä vanha mänty, mutta tarpeen tullen myös kuusi, haapa, jopa koivu ja tunturialueilla kallionkieleke käyvät pesän alustana. Pesä voi olla käytössä vuosikymmenien ajan.

Merikotka pesii suurissa risulinnoissa tavallisimmin vanhan männyn latvaosissa, mutta ei kuitenkaan aivan latvassa. Kuten maakotka, se hyväksyy myös muita vankkaoksaisia puita pesimäpaikoikseen.

Pesiä löytyy useimmiten rannikkoalueilla sekä Pohjois-Suomessa järvien ja tekoaltaiden läheisyydessä. Merikotka on suurin Suomessa pesivä petolintulaji.

Lisätietoja

• Maakotkan suojelu (metsa.fi)