Retkeilykohteet
Hae kohde, reitti tai sijaintiHaku alkaa automaattisesti, kun vähintään kaksi merkkiä on syötetty. Siirry hakutuloksiin alas tai ylösnuolinäppäimillä.
Metsähallituksen Luontopalvelut järjesti vuoden 2025 aikana lukuisia lajistoselvityksiä ympäri maata ja näihin lukeutui monia hyönteiskartoituksia ja -seurantoja. Niissä löytyi odottamattomia Suomelle uusia lajeja Maskusta, Kirkkonummelta, Nuuksiosta ja Pyhännältä. Kartoitukset toivat myös paljon tietoa uhanalaisista ja monista huonosti tunnetuista lajeista.
Puunkaiva jiin kuuluva kovakuoriaislaji, Anitys rubens, havaittiin Suomesta nyt ensimmäisen kerran - suurena yllätyksenä. Laji löytyi Maskusta arvokkaalta tammikohteelta vuonna 2024 kerätystä, nyt vuonna 2025 määritetystä lehtolajiston kartoitusaineistosta.
”Anitys-puunkaivaja on ehdoton tammispesialisti, joka elää suurten lahojen tammien sisällä, ja se on todennäköisesti elänyt meillä jo iät ja ajat kenenkään tietämättä. Laji lienee hyvin huono leviämään, eikä ole voinut hypätä tänne noin vain meren yli Ruotsista tai muualta viime vuosina, vaan se on liki varmasti jäänne ajalta, jolloin tammimetsiä oli nykyistä laajemmalti Suomessa”, uskoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Sampsa Malmberg Metsähallituksen Luontopalveluista.
”Lajin löytyminen oli melkoinen sattuma. Muurahaiset olivat kuljettaneet lajin fragmentteja, kuten peitinsiipiä ja etuselän kappaleita hyönteiskartoituspyydyksiin. Ilman metsässä runsaana asuvia muurahaisia lajin löytyminen olisi ollut aika epätodennäköistä”, sanoo lajin havainnut ja tunnistanut luonnonsuojelun asiantuntija Seppo Karjalainen Metsähallituksen Luontopalveluista.
Kirkkonummen Rönnskäristä puolestaan löytyi elokuussa 2025 Suomelle uusi ludelaji, Heterogaster artemisiae, jonka pienen populaation huomattiin elävän saaren kangasajuruohokasvustoissa.
”Tämä oli pienoinen yllätys, koska laji on tätä ennen havaittu Suomea lähimmilläänkin Latviasta”, iloitsee Malmberg.
Kangasajuruoho on etenkin monen Suomessa uhanalaisen ja harvinaisen perhoslajin sekä muutamien muidenkin hyönteislajien ainoa ravintokasvi. Samalla paikalla elääkin esimerkiksi erittäin uhanalainen kovakuoriainen, nummikiillokas (Meligethes exilis), joka syö vain kangasajuruohoa, ja se tunnetaan lisäksi vain kolmesta muusta paikasta Suomessa.
Metsähallituksen Luontopalvelut on toteuttanut Rönnskärissä vuonna 2025 laajoja nummialueen laajennuksia puuston poistoin palauttamalla saaren sellaiseksi, millainen se oli 100 vuotta sitten. Toimenpiteet on tehty ensisijaisesti linnuston hyväksi, mutta ne tulevat hyödyttämään myös keto- ja nummielinympäristöistä riippuvaisia harvinaisia ja uhanalaisia hyönteisiä.
Eliömaantieteellisesti suuria yllätyksiä tarjosi myös kaksisiipisten lahko, kun Nuuksion kansallispuistosta löytyi Suomelle uusi vaaksiaislaji, Neolimnophila alaskana, joka on havaittu aiemmin Suomea lähimmillään Etelä-Norjasta - ja kukaan tuskin odotti sen voivan löytyä Suomesta. Lajin löytyminen julkaistiin jo alkuvuodesta hyönteistieteellisessä Sahlbergia-lehdessä (pdf, tietopankki.fi).
Lisäksi Suomelle uusi kärpäslaji, Drapetis stackelbergi, löytyi Pyhännän Itämäen-Eteläjoen Natura-alueelta.
“Tämä kärpäslaji on alun perin kuvattu tieteelle Pietarin alueelta, joka onkin lajille Suomea lähin löytöpaikka”, kertoo lajin tunnistanut kärpäsasiantuntija Kaj Winqvist.
Hyönteisten lajistokartoituksia tehdään luonnonsuojelutarkoituksessa uhanalaisen lajiston tilan seuraamiseksi, ennallistamis- ja hoitotoimenpiteiden suunnittelemiseksi – ja peruskartoituksena lajien esiintymisen ja yleisyyden selvittämiseksi, mikä on välttämätöntä tietoa esimerkiksi kymmenen vuoden välein toistettavan uhanalaisuusarvioinnin tekemiseksi.
”Selvityksissä löytyy kuitenkin toisinaan ’sivusaaliina’ myös näitä suuria yllätyksiä, kuten erittäin harvinaisten tai Suomelle uusien lajien esiintymiä”, selventää Sampsa Malmberg.
Runsaasti uutta tietoa on viime vuosien kartoituksissa kertynyt monista sellaisistakin ryhmistä, esimerkiksi huonosti tunnetuista pistiäis- ja kaksisiipisryhmistä, joita ei tätä ennen ole kyetty kertaakaan arvioimaan Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa tiedon puutteen vuoksi.
”Toivottavasti uudet tiedot auttavat arvioimaan joitain uusia ryhmiä. Suurin merkitys tietojen kerryttämisessä on yhä aktiivisimmilla alan harrastajilla, mutta viranomaistyöllä, kuten Metsähallituksen Luontopalveluilla, on suurin merkitys lajitiedon keräämisessä suojelualueiltamme” pohtii Malmberg.
Lajien yleisyys- ja esiintymistietoja tarvitaan pian, vuonna 2027 aloitettavassa, ja vuonna 2030 valmistuvassa Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa, jotta mahdollisimman moni lajimme voitaisiin arvioida.
”Erityisen suuri merkitys kaikella mahdollisella uudella kartoitustiedolla on juuri hyönteisten arvioinnille, koska niistä tietoa on ylipäätään vähän - paljon vähemmän kuin esimerkiksi linnuista ja putkilokasveista”.
Vasta julkaistun EU:n luontodirektiivin raportoinnin tulokset kertovat, että vanhan metsän lajeilla menee Suomessa huonosti. Lähes kaikkien EU:n luontodirektiivin vanhan metsän kovakuoriaislajien tilanne on huono, ja useammalla kehityssuuntakin on yhä heikkenevä. Syynä tähän on vanhojen metsien hupeneminen. Suomen vanhoista metsistä on vuoden 1950 jälkeen kadonnut noin 80 prosenttia, ja määrä on edelleen hieman vähentynyt jopa viime vuosinakin.
Suomen tulee kohdistaa erityisen paljon seurantaa EU:n luonto- ja lintudirektiivin lajeihin, koska kaikkien EU:n jäsenmaiden tulee raportoida niiden tilanteesta EU:lle kuuden vuoden välein. Niiden joukossa on myös useita hyönteisiä, esimerkiksi muutama vanhojen metsien uhanalainen kovakuoriaislaji, avoimien elinympäristöjen uhanalaisia päiväperhoslajeja - sekä myös jokunen yhä Suomessa elinvoimainenkin laji, kuten muutama sudenkorentolaji ja kaksi kookasta sukeltajakuoriaislajia - jotka ovat harvinaisia tai jopa sukupuuttoon kadonneita muualta Euroopasta vesielinympäristöjen pilaantumisen takia.
”Onkin hyvä, että edes joitain hyönteislajejakin seurataan tällä tavoin muita tarkemmin. Kaikkia lajeja ei voitaisi millään seurata. Nämä seuratut lajit toimivat indikaattoreina kertoen osin myös muiden samassa elinympäristössä elävien vaateliaiden lajien tilanteesta, sillä esimerkiksi vanhan metsän lajin, kuten korpikolvan, esiintymien säilymiseen vaikuttaa samanaikaisesti oikeanlaisen metsäelinympäristön ja pienilmaston lisäksi tietynlaisen lahopuun määrä ja sen jatkumon säilyminen, sekä vanhan metsän saarekkeen koko. Jos yksikin on riittämätön, niin kyseinen laji, ja monen muunkin lajin esiintymät katoavat lopulta paikalta”.
Lounais-Suomen saaristossa on hoidettu arvokkaita perinnebiotooppeja juuri päättyneessä, EU-rahoitteisessa Rannikko-Life-hankkeessa, sekä sen jälkeen Helmi-elinympäristöohjelmassa. Hoidetuista kohteista viidellä saarella on tehty hoidon vaikuttavuusseurantaa, jossa on käytetty uhanalaista direktiivilajia, pikkuapolloa (Parnassius mnemosyne) sekä sen ainoaa ravintokasvia, kiurunkannusta, indikaattorilajeina. Pikkuapollojen määrä on laskettu saarilta useimpina vuosina 2020-2025. Tähän mennessä pikkuapollon yksilömäärät ovat vaihdelleet vuosittain aika paljon, ja kolmen vuoden keskiarvo on yhdellä saarella laskussa, yhdellä hienoisessa nousussa, ja muilla suunnilleen vakaa.
“Tulos on hyvä verrattuna hoitamattomiin kohteisiin, sillä niillä pikkuapollon elinympäristöt vesakoituvat umpeen, jolloin kiurunkannus, mesikasvit - ja sen myötä pikkuapollo - katoavat".
Toisaalta toiveena on pelkän säilymisen lisäksi saada pikkuapollojen määrä kohteilla lopulta myös nousemaan, mitä ei ole vielä tähän mennessä tapahtunut. Hoitoa ja seurantoja jatketaan.
