Solojärvi - Muddusjärvi - Njurkulahti vesiretkeilyreitti

VyelgimsajeSikovuonon lähtöpaikka: WGS84 lat 68.9616 lon 26.9583, null null

VyelgimsajeRiutulan lähtöpaikka: WGS84 lat 68.9420, lon 26.8020, null null

VyelgimsajeSolojärven lähtöpaikka: WGS84 lat 68.8345, lon 26.7975, null null

Lemmenjoen vesiretkeilyreitistä on useampi reittivariaatio. Melonnan voi aloittaa Sikovuonosta Muddusjärveltä, Riutulasta tai Solojärveltä. Melontaa voi halutessaan jatkaa Njurkulahdesta aina Kultahaminaan saakka, mutta silloin on palattava samaa reittiä takaisin Njurkulahteen. Paatarjärveltä Njurkulahteen reitti on kaikilla vaihtoehdoilla sama. Alla on aluksi eri reittivaihdot kuvattu lähtöpisteistä Paatarjärvelle asti, jonka jälkeen löytyy kuvaus Paatarjärvi - Njurkulahti - Kultahamina -reitistä.

Reittivaihtoehto 1: Sikovuono - Kettujoki - Paatari

Sikovuonossa on kunnan veneenlaskupaikka ja sen vieressä pysäköintipaikka. Etappi on kokonaan järvitaivalta kulkien kohti Leutolahti-nimistä Muddusjärven lahtea. Se on jo melkein oma järvensä, sillä vain kapeat salmet yhdistävät Leutolahden suureen ja erämaiseen Muddusjärveen. Matkan varrella on joitakin saaria, mutta tuulisella säällä tuuli löytää kyllä tiensä niin, että saarista ei saa kattavaa suojaa.

Leutolahden rannat ja niin myös vesialue ovat lähes kokonaan yksityisomistuksessa. Etelärannalla on vanhoja maalaistaloja, pohjoisrannalla harvakseltaan loma-asutusta. Pohjoisrannan Syrminiemi - joka itse asiassa on nyt saari, koska kapea kanava on kaivettu yhdistämään Sikovuonoa ja Hyljelahtea - on vaikuttava näky. Sen jyrkästi nousevat vaarat, pahdat ja kurut tekevät alueesta vaikeakulkuisen. Sen takia niemi metsineen onkin säilynyt varsin luonnontilaisena.

Leutolahden etelärannasta saa alkunsa Kettujoki, jonne reitti suuntaa seuraavaksi. Kolmen kilometrin matkan jälkeen tullaan Kettujoen sillalle. Melkein heti sillan jälkeen on edessä vuolas Kettukoski. Kettukosken ohittamiseen rakennettu venetie kosken oikealla rannalla on kulunut. Venettä/kanoottia on varauduttava kantamaan noin sata metriä.

Kettukosken jälkeen Kettujoki virtaa rauhallisesti, ilman ainuttakaan koskea. Aikojen kuluessa joki on syövyttänyt mutkittelevan uoman alaviin rantamaihin. Kahdessa paikassa vanhasta uomasta on jäljellä nykyisen väylän sivussa suuret "liikenneympyrät", kun joki on piirittänyt maat saareksi sisälleen.

Kettujoen alkutaipaleella on huomattavasti yksityismaita ja niillä asutusta. Valtion maat tulevat vallitseviksi Keskimukan jälkeen. Koska rannat ovat yleensä matalia, märkiä ja paksun turpeen peittämiä, hyviä taukopaikkoja on niukasti. Tämän, ja linnuston pesimärauhan takia, onkin parempi jatkaa matkaa Matkajoelle saakka, ja edelleen Paatarille. Matkajoki yhdistää Paatarin Solojärveen.

Paatarille tultaessa on valittava kumpaa rantaa edetään. Jos tuuli käy etelän tai idän suunnasta, eteläranta on suojaisempi. Vastaavasti pohjois- ja länsituulella pohjoisranta on helpompi ja turvallisempi puoli. Metsähallituksella ei ole juuri palveluja Paatarilla. Kaksi hyvää telttailualuetta on kuitenkin osoittaa. Toinen niistä, Ailivaara, on kallioisella pikkuniemellä järven pohjoisrannalla. Niemen tyvessä länsipuolella on suojaisa hiekkapoukama, johon on helppo rantautua. Järven etelärannan telttailualue on hiekkarantaisessa Lehutniemessä. On huomattava, että järven eteläranta mainittua Lehutniemeä lukuun ottamatta on yksityisomistuksessa.

Reittivaihtoehto 2: Riutula - Kettujoki - Paatari

Reittivaihtoehto on muuten edellisen kaltainen, mutta melonta aloitetaan Riutulasta. Reitti on siis seitsemän kilometriä lyhyempi, kun Muddusjärven melontaosuus jää pois.

Riutulassa kanootin voi laskea vesille kunnnan veneluiskasta. Säilytyspaikkaa autolle voi taas kysyä vieressä sijaitsevasta nuorisokeskus Vasatokasta. Kanootin laskun jälkeen suunnataan Kettujokeen ja jatketaan kohti Paataria.

Reittivaihtoehdto 3: Solojärvi - Matkajoki - Paatar

Lähtöpaikka vesille sijaitsee Solojärven Neivalahdessa. Tieviitta ohjaa rantaan Inarin kunnan veneenlaskuluiskalle. Auton voi jättää viereiselle pysäköintipaikalle. Järven eteläranta on yksityisomistuksessa, pohjoisranta valtion omistuksessa.

Paadarjärvestä tuleva Matkajoki laskee järven länsipäähän. Kun laiskasti virtaavaa jokea on noustu reilu kaksi kilometriä, tullaan Kettujoen suuhun. Tässä kohtaa reitti yhtyy Sikovuonosta ja Riutulasta tulevaan reittiin. Matkaa lähtösatamasta Kettujoen suuhun on jonkin verran yli viisi kilometriä.

Paatar - Njurkulahti

Matkan luonne muuttuu täysin, kun lähdetään Paatarilta nousemaan Ala-Lemmenjokea. Joki kiemurtelee karussa hiekkakankaassa. Jyrkät, paljaat hiekkatörmät, joita vesi syö varsinkin tulva-aikoina, kultaavat uoman ulkokaarteissa. Siellä on yleensä syvin väylä. Uoman sisäreuna on matalaa hiekkapohjaa ja särkkää.

Neljän kilometrin melomisen jälkeen Lemmenjoen kansallispuistosta kertova rajaviitta tulee vastaan. Puiston rajalta on vielä kaksi kilometriä Ala-Lemmenjoen taukopaikalle.

Lähdettäessä taukopaikalta joki jatkuu jotakuinkin samanlaisena, hiekkapohjaisena, mutkittelevana uomana, jolla on leveyttä parikymmentä metriä. Koskia ei ole eikä myöskään kiviä. Vastaan tuleva virtaus on kohtuullinen. Korkeuseroa Paadarjärven ja Njurkulahden Juurakkojärven välillä on 5,8 metriä

Äivihjärvelle saavutaan vajaan kuuden kilometrin melomisen jälkeen. Ennen ÄIvihjärveä uoma on matala ja voimakasvirtainen, matalan veden aikana venettä/kanoottia voi joutua vetämään noin kilometrin verran. Heti järvelle tultaessa vasemmalla puolella on lomakylä, jonne tulee jokea seuraten maantie Njurkulahden tieltä. Äivihjärven itäranta on yksityismaata, länsiranta kansallispuistoa. Väylä ylöspäin jokea lähtee itärannalta kohta järven puolivälin jälkeen. Tässä paikassa on lounaasta työntyvän pitkän niemenkärki.

Tullaan Taivaljärvelle. Senkin itäranta on yksityisomistuksessa. Taivaljärvestä lähdettäessä väylä puristuu harjujen väliin kapeaksi vuolaaksi nivaksi. Nyt vene, kanootti tai kajakki – millä nyt ollaankaan liikkeellä – täytyy vetää nuoralla kosken ohi. Vetotaivalta on vajaat 200 metriä. Rannan kivet ja vesirajassa kasvavat puut hankaloittavat vetämistä.

Taivaljärven jälkeen on enää yksi lompolo, ja sitten ollaankin Njurkulahdessa, josta lähtee kesäsesonkina vuorovenekyydit kohti kultasatamaa. Matkaa Paadarjärven yöpymispaikalta tänne tulee noin 24 kilometriä. Njurkulahdesta löytyy myös majoitusyrityksiä ja ravintolapalveluita.

Njurkulahti - Kultahamina - Njurkulahti

Njurkulahdesta lähdettäessä reitti jatkuu kuusi kilometriä pitkänä kapeana järviosuutena. Ensin on Juurakkojärvi ja sen jälkeen Sotkajärvi. Sotkajärven pohjoisrannalla on Kaapin Jounin talo piharakennuksineen ja kenttineen. Kaapin Jounin tila esittää saamelaista asumista ja elämää 1900-luvun alkupuolelta, kun porosaamelaiset siirtyivät kiinteään asumiseen. Lemmenjoen yrittäjät järjestävät tilauksesta opastettuja käyntejä tilalle. Pihamaalla ja avoimissa rakennuksissa voi kyllä käydä omia aikojaankin.

Kun jatketaan matkaa Kaapin Jounista, ensimmäinen taukopaikka telttailualueineen tulee vastaan hieman ennen Sotkajärven lounaispäätä. Matkaa Njurkulahdesta tänne on viisi kilometriä.

Sotkajärven jälkeen reitti jatkuu mutkittelevana jokena. Kun vesi ahtautuu kapeaan väylään, sen virtausnopeus kasvaa. Täällä joutuukin melomaan kohtalaiseen vastavirtaan. Seuraava taukopaikka tulee kuitenkin vastaan jo kolmen kilometrin jälkeen. Paikan nimi on Seäritniva. Täällä on tulentekopaikat molemmin puolin jokea. Telttailualue on joen pohjoispuolella.

Jatkettaessa matkaa taukopaikat ja niiden telttailualueet seuraavat toisiaan lyhyin välimatkoin. Seäritnivasta on reilu kaksi kilometriä seuraavalle taukopaikalle, joka sijaitsee lahdessa Härkäjärven eteläpuolella. Ja siitä on kaksi ja puoli kilometriä Härkäkosken taukopaikalle. Ennen sinne tuloa on noustava ylös reilut 200 metriä pitkä Härkäkoski, kohtalaisen vuolas ja matala niva.

Härkäkoskella on Metsähallituksen Härkäkosken vuokratupa. Jos aikoo majoittua siinä, on varaus hyvä tehdä jo edeltävänä talvena, koska sesonkiaikana varaaminen on todennäköisesti liian myöhäistä.

Pitkä kanjonimainen Ravadasjärvi alkaa Härkäkoskelta. Varsinkin joen eteläranta nousee jyrkästi järvestä. Pahdat ja kivilouhikot antavat maisemalle jylhän ja ankaran leiman. Sitä pehmentää Ravadasjokisuun suiston rehevä lehto. Ravadasjärven autiotupa, taukopaikka telttailualueineen, tarjoavat lepopaikan järven pohjoisrannalla. Siitä on vain puolen kilometrin matka Ravadaskönkäälle, joka on ehkä Lemmenjoen kansallispuiston tunnetuin nähtävyys. Ravadasjärvi on kuusi kilometriä pitkä. Sen pohjoisrannalla on edellä mainittujen Härkäkosken ja Ravadasjärven lisäksi Pitkäniemen taukopaikka, ja järven lounaispäässä vielä Morgamnivan taukopaikka.

Kun on noustu lyhyt Morgamniva ja vielä toinenkin lyhyt niva, tullaan Morgamjärvelle. Sen länsipäässä on Kultahamina, matkan pää. Matkaa Njurkulahdesta on tullut 20 kilometriä, ja sillä välin on korkeuseroa ainoastaan 2,2 metriä. Kultahaminassa on monipuolinen palveluvarustus. Paluu Njurkulahteen, Solojärvelle tai Muddusjärvelle tapahtuu samaa reittiä.

LopâttemsajeNjurkulahden päätepiste: WGS84 lat 68.7587, lon 26.2324, null null