Laulujoutsen on leimallisesti pohjoisen lintu. Ei olekaan ihme, että se viihtyy hyvin juuri Napapiirin retkeilyalueella. Joutsenet pesivät aapasoiden rauhallisilla lammilla, mutta erityisen paljon joutsenia voi Napapiirillä nähdä kevään ja kesän muuttomatkoilla.

• Ylilentävä laulujoutsen on helppo tunnistaa täysin valkoisesta höyhenpuvustaan ja trumpettimaisesta äänestään, jota se töräyttelee lentonsa aikana. Tunnusomaista on myös nokan keltamusta väritys. • Laulujoutsen on sopeutunut äärimmäisen hyvin kylmiin olosuhteisiin. Hyvä esimerkki tästä ovat joutsenen jalat. Niissä on vain vähän lihaksia, jolloin jalat on helppo pitää lämpimänä vähällä energialla. Jalkoihin kulkeva lämmin veri virtaa hyvin läheltä jaloista pois kulkevaa kylmää verta, jolloin jalkoihin menevä veri viilenee ja lämmittää takaisin sydämeen matkaavan veren. Näin lämpöhukka pienenee. Laulujoutsen voi myös lämmitellä jalkojaan vuorotellen höyhenpeitteen suojissa ja ääritapauksessa jäätymisen uhatessa päästää enemmän lämmintä verta kehon ääriosiin. • Laulujoutsen pesii Islannin ja Euraasian pohjoisosissa aina Tyynelle valtamerelle saakka. Pesimäalueen pohjoisrajaa määrittää se, että vesistöjen pitää olla jäättömiä noin 150 vuorokautta vuodessa. Suomessa pesimäkanta on ollut perinteisesti vahvin harvaan asutussa pohjoisessa, mutta nykyisin etelän rehevillä järvillä elävät joutsenet saavat enemmän poikasia. Niinpä kannat ovat tasoittumassa. • Suuresta koostaan huolimatta laulujoutsen välttelee suuria järvenselkiä ja valitsee pesäpaikoikseen aapasoiden ja rämeiden lampia. Niiden rantaan se rakentaa pesän, jonne munii huhti-toukokuussa 4–7 munaa. Ne puolustavat pesää aggressiivisestikin kaikkia tunkeilijoita vastaan. Reilun kuukauden hautomisen jälkeen syntyvät poikaset ovat aluksi harmaita, mutta saavat valkoisen värin seuraavan kesän sulkasadossa. Ensimmäisen talven poikaset viettävät vanhempiensa kanssa. Liian aikaisin tuleva talvi voikin olla vielä lentokyvyttömille poikasille kohtalokas. • Suurena valkoisena lintuna laulujoutsen on kiehtonut ihmisiä aina. Se on Suomen kansallislintu ja tärkeä osa Suomen kulttuuria. Laulujoutsen esiintyykin aiheena niin maalaustaiteessa, runoudessa kuin muusikissakin.

Laulujoutsen on Suomessa myös luonnonsuojelun symboli. Ne olivat 1900-luvun alkupuolella sukupuuton partaalla ja jäljellä oli vain joitain pesiviä pareja. Muonion eläinlääkärinä toimineen Yrjö Kokon laulujoutsenta käsittelevät kirjat saivat kuitenkin suojeluinnostuksen viriämään ja joutsen rauhoitettiin täysin. Nykyään maassa pesii 10 000 paria ja erämaan lintua voi nähdä kaupungeissakin. Napapiirillä joutsenia voi seurailla parhaiten Vaattunkilammella.

Äigikyevdil