Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys. Vuonna 1772 itse Venäjän keisarinna Katariina II kävi seurueensa kanssa ihmettelemässä voimakkaasti virtaavaa koskea, ja keisarinnan vierailun jälkeen matkailijoiden kiinnostus koskea kohtaan vain lisääntyi. 1800-luvulla kosken ääreen inspiraatiota hakemaan matkustivat kirjailijat, taiteilijat ja säveltäjät eri puolilta Eurooppaa. Esimerkiksi tunnettu säveltäjä Jean Sibelius vieraili alueella, inspiroituen sen kauneudesta. Matkailunähtävyytenä tunnetuksi tulleen kosken partaalle perustettiin 1800-luvun puoliväissä Suomen vanhin luonnonpuisto, Kruununpuisto. Aloite puiston perustamiseen tuli Venäjän keisari Nikolai I:ltä, joka halusi suojella alueen ainutlaatuista luontoa.

Matkailijoita varten kosken lähelle rakennettiin myös hotelli. Hotelli toimii nykyäänkin nimellä Imatran Valtionhotelli, ja sen linnamainen päärakennus on valmistunut vuonna 1903. Tämä hotelli tarjoaa vierailleen mahdollisuuden kokea menneen ajan loistoa ja nauttia upeista maisemista.

Vuoksen puhjetessa 5 700 vuotta sitten, virtaava vesi kulutti kallioruhjeeseen uoman, joka tunnetaan nykyisin Imatrankoskena. Imatrankosken itärinne on jyrkkä ja vuosien saatossa virtaava vesi on kuluttanut uoman alaosan liuskeista kiillegneissiä yläpuolella olevaa kestävää graniittia enemmän. Länsireuna puolestaan on loivempi ja laskee uomaan kiillegneissin liuskeiden suuntaisesti. Imatrankosken uoman pohjalla on itärinteestä irronneita suuria graniittilohkareita. Imatrankosken itäpuolella on Kruununpuiston saari, jonka kalliohin virtaava vesi on Vuoksen synnyn alkuaikoina uurruttanut hiidenkirnuja. Saaren keskiosassa on noin 50 pienemmän hiidenkirnun ryhmä ja pohjoisosasta löytyy suurempi, sivuiltaan avoin, kaksoiskirnu.