Herankaira kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -alueverkostoon. Alueeseen kuuluu arvokkaita vanhoja metsiä, jotka ovat pääosin mäntyvaltaisia kankaita. Kookkaat aihkipetäjät ja kelot luovat alueelle erämaisen ilmeen. Kosteammilla paikoilla on myös vanhoja kuusikoita. Alueen metsissä on tehty aikoinaan jonkin verran harsintahakkuita, mistä näkyy merkkeinä vanhoja kantoja ja alueen halkaisee Heran metsäautotie. Tiestä kauempana olevat, alueen vaikeimmin saavutettavat osat ovat säilyneet lähes koskemattomina, kuten useat kivikkoiset, kallioiset ja jyrkät rinteet Iso-Herajärven lähistöllä. Metsissä on runsaasti lahopuuta ja pystykeloja, jotka tarjoavat elinympäristön mm. kääville ja kovakuoriaisille. Alueen linnustosta suurin osa on metsälajeja, kuten leppälintu.

Saukkojokivarren metsässä on yli 200 vuotta vanhoja puita ja metsän lajisto on monipuolista. Vanhat aihkimännyt, tuuheat kuusikot sekä rehevät lehtipuupainanteet reunustavat jokea, jossa vesi virtaa verkkaisesti mutkitellen. Paikoin joki sulautuu kokonaan louhikoihin. Joen tuntumassa viihtyvät monet ruohot ja heinät, joita kangasmailla on niukasti. Jokivarren kasvilajistoa edustavat mm. mesiangervo ja korpikastikka. Eläinasukkaisiin puolestaan kuuluu saukko, josta joki on saanut nimensäkin.

Metsien lisäksi Herankairaan kuuluu soita ja järviä. Soista suurin on Viipua-aapa. Pääosin suot ovat melko niukkaravinteisia rämeitä ja nevoja. Suoalueilla voi havaita linnuista vaikkapa taivaanvuohen tai pikkukuovin. Herankairan alueelta on havaittu myös pohjansirkku, joka viihtyy pensaikkoisten rämeiden laitamilla. Seudulla on monia pieniä järviä, joista Iso-Herajärvi ja Kivijärvi ovat alueen sisällä, kun taas Ulkujärvi ja Viipua rajautuvat Herankairaan. Lisäksi alueella on pieniä lampia. Järvien kalasto houkuttelee alueelle kalastajia, joihin voitaneen lukea myös lintumaailmasta seudulla pesinyt sääksi.