Pyhä-Luoston vaellusreitti

VuoggačuokkisValtatie 4 Vaiskon kylän ja Käyräsvaaran kohdalla, 99550 Sodankylä

VuoggačuokkisLuostonportti, 99555 Sodankylä

Mikäli lähdet 30 km vaellusreitille (Pyhä-Luoston retkeilyreitti), rullaa reittikuvausta alaspäin kohtaan LUOSTONPORTTI.

Lähtöpiste 45 km vaellusreitille: Käyräsvaaran kohdalla valtatie 4:n varrella, kohdassa on viitta Pyhä-Luostolle, ei retkeilyrakenteita eikä pysäköintialuetta.

Valtatie 4:ltä Pyhä-Luosto viitan luota kääntyvää nimetöntä, huonokuntoista metsäautotietä kävellään eteenpäin noin 750 metriä. Saman matkan voi myös ajaa varoen autolla, ja pysäköidä tiessä olevalle levennykselle (tilaa kahdelle, maksimissaan kolmelle henkilöautolle). Metsäautotietä jatketaan vielä kävellen noin 100 metriä, jonka jälkeen vasemmalla on Yli-Luostolle osoittava puuviitta ja tumma tolppa oranssipunaiseksi maalatulla päällä. Reitin punaiset neliömerkit alkavat. Kohdassa on vesakkoa, jonka vuoksi polun alkua ja viittoja voi olla hankala havaita.

Kapea polku kulkee kaikkiaan noin 5 kilometriä tasaisessa maastossa, enimmäkseen erilaisten talousmetsien halki. Polku erottuu paikoin heikosti, mutta sen varrella on punaisten reittimerkkien lisäksi myös vanhempia reittimerkkejä, matalia puutolppia, joissa on kävelijäsymboli. Sateiden jälkeen polulla voi olla hyvin märkiä kohtia. Matkan varrella on suoalueita, jotka ylitetään käyttäen kahden pitkittäisen lankun muodostamia pitkospuita. Reitille osuu myös useita ojia, joiden yli on muutaman pitkittäislankun muodostamat sillat.

Kansallispuiston rajan ylityksen jälkeen, noin 50 metriä ennen Yli-Luoston autiotupaa, saavutaan puro Luostonojalle, jonka yli kulkee leveä poikkilankutettu silta. Luostonojasta voi ottaa keitettävää vettä. Puronvarren ympäristö on rehevän lehtomainen, ja siinä kasvaa metsäkurjenpolven ja metsäkortteen lisäksi mm. komea kotkansiipisaniainen.

Yli-Luoston autiotupa

Kuusikon suojissa sijaitsee Pyhä-Luoston kansallispuiston vanhin tupa, vuonna 1949 rakennettu Yli-Luoston autiotupa. Tuvan pihapiirissä voi majoittua myös teltassa tai riippumatossa.

Autiotuvalta matkaa jatketaan metsäpolkua, joka alkaa pian nousta jyrkästi ylös Yli-Luoston ajoittain hyvin kivikkoista rinnettä. Reilun puolen kilometrin nousun jälkeen reitti tavoittaa Yli-Luoston laen, joka on kansallispuiston tunturijonon pohjoisin huippu (315 m merenpinnan yläpuolella). Lakialue ei ole puuton, vaan kasvaa komeita vanhoja mäntyjä ja koivikkoa.

Reitti kulkee pitkin Yli-Luoston kapeaa tunturiharjannetta upean erämaisissa maisemissa kivikkoisena ja paikoin heikosti erottuvana. Osa puissa olevista punaisista reittimerkeistä on haalistunut, niiden lisäksi maastossa on myös vanhoja reittimerkkejä, puutolppia kävelijäsymbolilla. Välillä reitin itäpuolelle avautuu hienoja kaukonäkymiä. Reitin alkaessa laskeutua voi puuttoman rakkarinteen yli myös ihailla edessä kohoavaa Keski-Luostoa.

Matka jatkuu kansallispuiston rajan tuntumassa ajoittain kapeana metsäpolkuna, korkeammalle noustessa rakkakivikossa. Harmaiden kvartsiittilohkareiden joukossa voi bongata vitivalkoisia kiviä: ne ovat lumikvartsia, jota kutsutaan myös maitokvartsiksi.

Noin neljän kilometrin päässä Yli-Luoston autiotuvasta reitti yhtyy talviaikaisen moottorikelkkareitin kanssa, ja matka jatkuu kansallispuiston rajaa pitkin merkkeinään sekä kävelyreitin punaiset neliöt että kelkkareitin korkeissa tolpissa olevat punaiset rastit.

Reitti jatkuu kivikkoisen tunturiharjanteen metsissä, siirtyy kansallispuiston puolelle ja nousee kohti Keski-Luoston korkeinta kohtaa (406 m mpy). Kun puusto harvenee, voi idässä, noin 3-4 kilometrin päässä, nähdä Kitisen virtaavan kiemurrellen soiden ja metsien halki. Keski-Luoston laen tuntumasta avautuu mieleenpainuva näkymä kauas Pyhätunturille ja Isokurulle saakka. Luoston korkein tunturi Ukko-Luosto kohoaa jo varsin lähellä, ja sen pohjoisrinteeltä voi erottaa kauas näkyvän Ukko-Luoston maisematuvan, joka on reitin seuraava taukopaikka.

Kävelyreitti erkanee moottorikelkkareitistä ja laskeutuu paikoin jyrkkänä ja kivikkoisena alas Keski-Luoston rinnettä, muuttuen kapeaksi poluksi sukeltaessaan valoisaan vanhaan mäntymetsään. Luostonloman lähellä polku kaartaa oikealle, ja reilun puolen kilometrin matka Pyhä-Luosto-maantielle kuljetaan suhteellisen tasaisessa maastossa. Tien ylityksen jälkeen saavutaan Luostonloman ja Torvisen Majan pysäköintialueelle.

Luostonloman pysäköintialue

Luostonlomasta Pyhän suuntaan voi vaeltaa useampaa reittiä. Mikäli haluat kulkea Luoston kylän ja palveluiden kautta, kannattaa suunnata Ukko-Luosto-tunturia ympäröivää latupohjaa pitkin Tikkalaavun kautta Luostonportille (matkaa n. 4 km), josta voi pistäytyä Luoston keskuksessa noin puolen kilometrin päässä. Voit myös kiertää Ukko-Luoston sen länsipuolelta kulkemalla Torvisen majan ohi ja jatkaen latupohjaa Ukkolaavulle, tai kääntyä latupohjalta vielä kauemmas tunturista, kiertämään erämaista Luoston vaellusluontopolkua (Pyhänlatvalaavu ja Yrjölän vuokratupa ovat vaellusluontopolun varrella).

Reittikuvaus jatkuu Ukko-Luoston ylityksellä. Luostonloman pysäköintialueelta laskeutuu lyhyet metalliritilärappuset Ukko-Luosto-tunturia kiertävälle latupohjalle. Reitti kulkee punaisin neliöin merkittynä latupohjaa 0,3 km Torvisen Majan punaisen tuvan luo. Vuonna 1957 rakennettu Torvisen Maja on eräitä alueen vanhimpia matkailukäyttöön tarkoitettuja rakennuksia. Se toimii nykyään kahvilana, enimmäkseen talven hiihtosesongilla.

Torvisen majan lähellä reitti ylittää kansallispuiston rajan ja lähtee ruskean metalliviitan luota nousemaan Ukko-Luoston metsäiselle pohjoisrinteelle kohti Ukko-Luoston maisematupaa. Reitti on ajoittain kivikkoista kapeahkoa polkua, ja nousee ensimmäisen puolen kilometrin matkalta varsin jyrkästi. Ylempänä rinteellä nousu on hieman loivempaa.

Noin 2 km Torvisen majalta lähdön jälkeen reitti nousee viitoitettuun risteykseen, josta ylös Ukko-Luoston maisematuvalle jatketaan leveää sorastettua polkua noin 100 metriä.

Ukko-Luoston maisematupa

Matka jatkuu leveää sorastettua polkua, joka nousee loivasti Ukko-Luoston pohjoisrinnettä yhä harvenevien matalien puiden lomassa. Reitti kulkee yhtä matkaa Ukko-Luoston huippu -päiväreitin kanssa, ja puissa ja tolpissa voi nähdä sen sinisiä reittimerkkejä. 0,7 km päässä maisematuvalta saavutaan sorastettujen reittien risteykseen, josta jatketaan suoraan ylärinteeseen tummemmalla soralla päällystettyä polkua, kohti Ukko-Luoston näköalapaikkaa.

Sorastettu reitti nousee leveänä yhä ylemmäksi kansallispuiston rajan tuntumassa, ja maasto muuttuu lähes puuttomaksi avotunturiksi. Rinnettä kuvioivat teräväsärmäisten rakkakivikoiden ja matalien varvikoiden muodostamat juosteet. Idässä voi nähdä mielenkiintoisen muotoisen Orresokan kivikkoisine lakialueineen kohoavan metsäisestä ympäristöstään. Matka jatkuu tunturin harjannetta, ja Luoston laskettelurinteet rakenteineen jäävät vasemmalle puolelle. Edessä alkaa häämöttää muuta maastoa ylempänä Ukko-Luoston huippu: sen tunnistaa helposti kaukaakin valkoisesta sääasemasta pallomaisine yläosineen. Kirkkaalla kelillä voi jo kaukaisuudessa nähdä Pyhätunturin profiilin.

Siirry reittikuvauksessa kohtaan Ukko-Luoston huippu.

LUOSTONPORTTI, lähtöpiste 30 km vaellusreitille (Pyhä-Luoston retkeilyreitti).

Aluksi kuljetaan leveää, helppokulkuista sorastettua latupohjaa lähtöportteina toimivien opastuskatosten välistä. Reitin merkkeinä on keltaisia neliöitä puissa tai tolpissa Pyhälle saakka. 0,3 km jälkeen käännytään ensimmäisestä risteyksestä oikealle kohti Ukko-Luoston näköalapaikkaa. Reitti jatkuu helppokulkuisena, ylöspäin kapuavana sorastettuna polkuna tunturia ympäröivässä metsässä 0,7 km. Matkan edetessä kynttiläkuusten ja mäntyjen lomasta alkaa pilkottaa harmaan rakkakivikon päällystämä Ukko-Luoston rinne, jonka vierellä kuljetaan vielä 0,4 km, ja käännytään viittojen ohjaamana oikealle ylämäkeen kohti Ukko-Luoston näköalapaikkaa ja Ukko-Luoston portaita.

Metallirunkoinen portaikko, jossa on 575 puupäällysteistä askelmaa, nousee mutkitellen ylös jyrkkää rakkarinnettä. Portaissa ei ole talvikunnossapitoa, eikä reittiosuus ole talviaikaan turvallinen lumivyöryvaaran vuoksi. Välillä on maisemallisia tasanteita, joilla voi levähtää ja selkeällä säällä ihailla näkymiä mm. Pyhätunturin suuntaan.

Portaat tuovat kulkijan 0,4 km päähän huipusta, ja matkaa jatketaan leveää, mutta paikoin melko jyrkästi nousevaa sorastettua polkua sekä parissa kohdassa tukevista kivistä rakennettuja porrasaskelmia.

Ukko-Luoston huippu

Huipulla olevan valkoisen sääaseman ympäristö on helppokulkuiseksi sorastettu, muutoin tuulten pieksämä avotunturi on teräväsärmäisen kivirakan peittämä. Huipulta lännen suuntaan laskeutuu n. 100 m sorapäällysteinen kapeahko polku Ukko-Luoston näköalapaikalle. Puiselta katselulavalta voit ihailla kaukana alapuolella levittäytyviä aapasoita ja metsiä, joista näköalapaikan kuvitetut opastetaulut kertovat lisää.

Vaellusreitti jatkuu huipulta Ukko-Luoston etelärinteelle keltaisin neliöin merkittynä, aluksi tummissa tolpissa ja myöhemmin puissa. Huipun tuntumassa ei ole selkeää polkua, vaan matka etenee enimmäkseen rakkakivikossa merkkitolppia seuraten. Alaspäin laskeuduttaessa on maastoon kulunut polku, joka on paikoin kivikkoinen. Kulkusuunnassa avautuva maisema on henkeäsalpaavan kaunis: rinteellä vuorottelevat keltakarttajäkälän täplittämät rakkakivikot sekä matalat varvikot yksittäisine mäntyineen ja tunturikoivuineen, ja edessä kumpuilee kansallispuiston tuntureiden ja vaarojen ketju.

Reitti laskeutuu Ukko-Luostoa ympäröiviin ikimetsiin, ja noin 1,7 km huipulta lähdön jälkeen saavutaan viitoitettuun useiden kesä- ja talvireittien risteykseen Ukko-Luoston ja Pikku-Luoston välisessä metsäisessä kurussa.

Risteyksestä suunnataan keltaisen neliömerkkejä seuraten kohti Pikku-Luostoa ja Lampivaaraa. Metsien ympäröimä Pikku-Luosto ylitetään kapeahkoa, ajoittain kivikkoista polkua. Pikku-Luoston laki on enimmäkseen rakkakivikkoa. Reitin saapuessa risteykseen käännytään vasemmalle kohti Lampivaaran taukopaikkaa kulkien leveää, helppokulkuiseksi sorastettua polkua 0,3 km.

Lampivaaran laavu

Lampivaaran taukopaikka ja kahvila sijaitsevat useiden niin kesä- kuin talvireittienkin risteyskohdassa, korkealla Lampivaaran kivikkoisen lakialueen vierellä. Vapaasti kaikkien käytettävissä olevalla taukopaikalla on laavu ja käymälä. Laavulla voi yöpyä. Paikan suosituin nähtävyys on Lampivaaran Ametistikaivos, jonne järjestetään maksullisia opastettuja kierroksia. Aidatulle kaivosalueelle ei saa mennä omatoimisesti. Kahvilalla on yleensä mahdollisuus täyttää vesipullo.

Lampivaarasta vaellusreitti jatkaa kohti 3,2 km päässä olevaa Pyhälammen taukopaikkaa yhtä matkaa punaisin neliöin merkityn Rykimäkurun reitin kanssa. Reitti on myös maastopyöräilyreitti, ja se kulkee leveänä sorastettuna polkuna komeiden vanhojen metsien halki laskeutuen loivasti alaspäin Lampivaaran rinnettä.

Pyhälammen päivätupa ja laavu

Päivätupa ja laavu metsän reunassa ovat saaneet nimensä lähellä olevan Pyhälammen mukaan. Huomioithan, että maastopalovaroituksen aikaan tulen teko laavulla on kielletty. Keitettävää vettä voi ottaa vieressä virtaavasta kapeasta Pyhäjoesta. Rinteessä oleva päivätupa on tarkoitettu päiväkäyttöön, mutta laavulla voi yöpyä, sen pihapiirissä on tilaa telttailla ja puusto ympärillä mahdollistaa myös riippumattoyöpymisen.

Pyhäjoki ylitetään leveää poikkilankutettua latusiltaa pitkin. Sillan jälkeen reitillä on 70 metrin matka 90 cm leveää ritiläpintaista teräspitkosta, jossa ei ole puupäällystettä koirille. Isommat koirat voivat kulkea pensaikossa pitkoksen vierellä, pienemmät koirat voi olla turvallisinta kantaa sen yli.

Reitti kapuaa juurakkoisena polkuna ylämäkeen Latvavaaran metsäiselle pohjoisrinteelle. Puuviitoin merkitystä risteyksestä jatketaan kohti Pyhää, kulkien keltaisin neliömerkein merkittyä kapeaa maastopolkua 2,5 km yli Latvavaaran (382 m mpy). Polku on paikoin kivikkoinen ja juurakkoinen. Reitti saapuu sorastettuun risteykseen ja Porontahtoman laavulle.

Porontahtoman laavu

Porontahtoman laavulla on lisäksi kuivakäymälä ja liiteri. Huomioithan, että maastopalovaroituksen aikaan tulenteko laavulla on kielletty. Laavulla voi yöpyä, ja puusto mahdollistaa myös riippumattoyöpymisen. Teltalle voi olla haastavaa löytää paikkaa, ja seuraava taukopaikka Kapusta onkin maaston kannalta telttailuun paremmin soveltuva.

Porontahtomalta jatketaan kohti Pyhää ja 1,7 km päässä olevaa Kapustan päivätupaa kulkien sorapäällysteistä, leveää polkua Kapusta-tunturin itärinteen metsässä. Reitti on myös maastopyöräilyreitti. Reittiosuus on ylämäkeä, nousten aluksi loivemmin ja viimeiset puoli kilometriä jyrkemmin, kuitenkin koko ajan helppokulkuiseksi sorastettuna.

Kapustan päivätupa

Kapustan päivätupa sijaitsee kauniilla paikalla Kapusta-tunturin korkeimman laen (398 m mpy) kupeessa. Pihapiirissä on tulentekopaikka, jossa voi tehdä tulet silloin kun maastopalovaroitus ei ole voimassa. Päivätupa on tarkoitettu päiväkäyttöön, mutta pihapiirissä on tasaista maastoa teltoille. Riippumatolle voi etsiä paikan tuvan lähellä olevista metsiköistä. Reitin vieressä, ikään kuin päivätupaa vastapäätä, on muutaman kaivonrenkaan syvyinen kannella katettu karttoihin merkitsemätön vesipiste, johon kertyy sulamis- ja sadevettä. Veden määrä vaihtelee kelien kuivuuden mukaan, eikä sen laatua tutkita, joten se on suositeltavaa keittää ennen käyttöä.

Kapustalta matka jatkuu eteenpäin kohti Pyhää loivasti alamäkeen leveää sorastettua reittiä 0,5 km. Reitti on myös maastopyöräilyreitti.

Vaellusreitti erkanee sorastetusta maastopyöräilyreitistä ja jatkaa ajoittain kivikkoisena ja juurakkoisena maastopolkuna kohti Huttulomaa, jonne on noin 4,4 km yli Huttutunturin. Huttutunturin rinnettä noustessa polun kivikkoisuus lisääntyy, ja askelissa saa olla tarkkana. Huttutunturin rakkakivikon peittämä korkein laki (418 m mpy) jää reitin itäpuolelle, ja lännen suunnassa voi ajoittain nähdä puiden lomasta Huttujärven.

Huttutunturin ja Peurakeron välisessä Huttulomassa reitti saapuu risteykseen, jossa on metalliviittoja. Huttuloman autiotupa on jo aivan lähellä, reilun sadan metrin päässä.

Huttuloman autiotupa

Autiotuvan pihapiirissä on umpinainen keittokatos ja avoin tulipaikka, jossa voi tehdä tulet, kun maastopalovaroitus ei ole voimassa. Muutaman kymmenen metrin päässä pihapiiristä on pitkospuupiston päässä luonnonvesipiste. Veden laatua ei tutkita, ja se on suositeltavaa keittää ennen käyttöä. Alue on suosittu yöpymispaikka, ja autiotupa pieni; etenkin keskikesän ja syksyn sesonkiaikoina on syytä varautua omalla majoitteella. Tuvan lähettyviltä löytyy hyvin paikkoja teltoille ja puita riippumattoyöpymiseen.

Vaellusreitti jatkuu keltaisin neliöin merkittynä nousten ylös Peurakeron metsäistä rinnettä. Reitti on kapeaa sorastettua polkua, mutta erityisesti reittiosuuden alun jyrkässä nousussa ovat sulamisvedet kuljettaneet soran pois, ja matkaa tehdään kivikkoisempaa maastopolkua. Ylempänä rinteellä reitti muuttuu yhtenäiseksi, kapeaksi sorapoluksi. Reitillä liikkuu myös maastopyöräilijöitä.

Sorastettu polku kulkee korkealla Peurakeron ja sitä seuraavan Laakakeron varvikoiden ja rakkakivikoiden kuvioimalla avaralla paljakalla, upeissa maisemissa. Täällä voit nauttia tunturituulten raikkaudesta, ja antaa silmän ja mielen levätä Pyhätunturin ikiaikaisten kerojen pehmeän pyöreissä muodoissa.

Noitatunturi kohoaa keroista korkeimpana, ja vaikka reitti kulkee sen vieritse, on huipulla mahdollista poiketa, kun vaellusreitti saapuu kvartsiittipinkkojen ympäröimään risteykseen noin neljä kilometriä Huttuloman jälkeen. Vihreällä merkittyä Noitatunturin valloitus -reittiä voi nousta Noitatunturin huipulle noin kilometrin päähän ja laskeutua sitten samaa matkaa takaisin risteykseen.

Vaellusreitin sorastettua polkua jatketaan risteyksestä kohti Pyhää. Reitti kulkee yhtä matkaa vihreällä merkityn Noitatunturin valloitus -reitin kanssa. Alussa ohitetaan Kuorinkikurun kallioseinämien ympäröimä matala, kirkasvetinen Annikinlampi. Polku kulkee kivikkoisen rinteen viertä matalien mäntyjen ja koivujen lomassa laskeutuen hiljalleen kohti Karhunjuomalammen taukopaikkaa, jonka lähellä reitin sorapinnoitus päättyy.

Karhunjuomalammen päivätupa

Tunnelmallisella Karhunjuomalammella on päivätupa, puolikota ja laavu sekä liiteri ja imutankkikäymälä. Lammen rannassa on pieni laituri, jonne laskeutuu lyhyet portaat. Keitä lammen vesi ennen nauttimista. Karhunjuomalammessa ei saa uida, uittaa koiria tai tiskata. Karhunjuomalammen laajassa ja tasaisessa pihapiirissä on hyvät mahdollisuudet telttailuun. Sopivia puita riippumattoiluun löytyy myös. Majoitteesta riippumatta on otettava huomioon aivan vieressä oleva Isokurun rajoitusvyöhyke, jonka alueella leiriytyminen on kielletty. Alue riukuaidan takana on rajoitusvyöhykettä, kuten on myös lammen ympäristö.

Taukopaikalta eteenpäin jatkettaessa vaellusreittiin yhtyy myös Karhunjuomalammen reitti punaisine reittimerkkeineen. 150 m päässä käännytään viitoitetusta risteyksestä oikealle Isokurun suuntaan. Reitti saapuu rajoitusvyöhykkeelle, jonka alueella merkityltä kesäreitiltä tai reittirakenteilta poistuminen on luonnon säilymisen ja retkeilijöiden turvallisuuden vuoksi kiellettyä.

Reitti jatkuu leveänä polkuna Uhriharjun päällä, jonka aidatulta näköalatasanteelta voit ihailla Ukonhatun ja Noitatunturin jylhiä huippuja sekä alhaalla Karhukurun pohjalla olevan suon värejä. Uhriharjulta laskeudutaan alas Isokuruun lähes 500-askelmaisia, jyrkkiä portaita pitkin. Portaissa on metalliritiläaskelmat, joiden sivussa on kapea laudoitus koirille.

Portaiden juurelta reitti jatkuu leveänä metalli- ja puurakenteisena kävelysiltana saapuen pian kallioiden keskellä olevalle Pyhänkasteenlammelle. Lampeen laskee kapea, 17 m korkea Pyhänkasteenputous. Lammen ja putouksen metsäsaamelaishistoriaan kietoutuvasta mystisestä tunnelmasta voi nauttia puiselta katselulavalta. Lampeen tai putouksen luo ei saa mennä.

Matkaa jatketaan mittakaavallaan mykistävän Isokurun pohjalla leveää, poikkilaudoitettua kävelysiltaa noin 1,3 km. Kurun eteläpäässä noustaan Isokurun kodalle vieville portaille, joissa on metalliritiläaskelmat ja sivussa kapea laudoitus koirille.

Isokurun kota

Isokurun kota ja puolikota pihapiireineen muodostavat reitin viimeisen taukopaikan. Pihapiiri on tasainen ja ympärillä suuria honkia, joten yöpyminen niin teltassa kuin riippumatossakin on mahdollista. Kodan takana oleva alue kuuluu kuitenkin rajoitusvyöhykkeeseen, jolla leiriytyminen on kielletty.

Taukopaikalta matka jatkuu reilun kahden kilometrin päässä olevalle luontokeskus Naavalle seuraten keltaisin neliöin merkittyä leveää, sorastettua polkua joka kulkee kumpuillen Isokurunkankaan metsän halki. Kansallispuiston rajan tienoilla kuljetaan hetki leveää latupohjaa, jonka jälkeen ylitetään Kerontie ja jatketaan ruskeiden viittojen ja reittien värineliöiden ohjaamana kohti luontokeskusta noin 0,7 km kulkien asfaltoituja jalkakäytäviä.

LoahpahančuokkisLuontokeskus Naava, Luontotie 1, 98530 Pyhätunturi