Kivitunturin luontopolku

VuoggačuokkisKivitunturi pysäköintialue

Keskustasta ajetaan 3,7 km, kunnes käännytään oikealle Kivitunturintielle. Tätä soratietä ajetaan 10 km, kunnes käännytään vasemmalle (risteyksessä viitta ”Kivitunturi”). Viimeinen 0,8 km ajetaan niin ikään soratietä.

Reitti alkaa Kivitunturin pysäköintialueelta. Aluksi laskeudutaan soratettua polkua pitkin metsäiselle kosteikolle, jossa pitkospuureittiä reunustavat naavan verhoilemat kuuset. Reitti haarautuu pian, n. 400 metrin päästä aloituskohdasta kahteen suuntaan muodostaen ympyräreitin (6km).

Myötäpäivään kierrettäessä reitin perusosalla kuljetaan ensin tunturin viertä, kunnes kivutaan ensimmäiset reitin monista puuportaista n. 1,5 km:n päästä reitin lähtöpisteestä Kettukummun näköalatasanteelle.

Näköalatasanteelta laskeudutaan jälleen portaita alas ja pian saavutaan erikoiselle kivimuodostelmalle, Luojanluomalaavulle. Luojanluomalaavulla tulenteko ei ole sallittua. Näköalapaikalta alkaa polun hieman vaikeakulkuisempi osuus, n. 500 m Pirunkurun sillalle.

Tämän jälkeen reitti kulkee kohti Pirunkurun rotkoa, joka ylitetään metallirakenteista siltaa myöten. Tämän jälkeen reitti kiertelee harjumaisemaa pitkin kohti Äitipetäjälammen laavua, johon matkaa on taitettava yhteensä vielä 880m sillalta.

Noin reitin puolivälistä ennen Äitipetäjälammen laavua, haarautuu polku vasemmalle, pidemmälle, keltaisella merkitylle reitille, jolloin sen valitessa on mahdollisuus taivaltaa 3 km:n Sotsonportin lisäkierros. Tällöin reitin kokonaispituudeksi tulee 9 km. Lyhyttä reittiä kulkeva jatkaa suoraan punaisia merkkejä seuraten Äitipetäjänlammelle. Lammen rannan laavu on viihtyisä tulistelu- ja evästelypaikka.

Lammelta reitti nousee loivasti Kivitunturin huipulle, osin pitkosrakenteita myöten ja alas laskeudutaan tunturin pohjoispuolta, osin muutamia lyhyitä portaita käyttäen. Pian palataan ympyräreitin alkuun ja viimeiset n. 400 metriä kuljetaan samaa reittiä kuin lähtiessä.

Huomioithan, että reitti voi olla vaativuudeltaan osittain vaikeasti kuljettavissa. Polku on esim. ennen Äitipetäjälammen tulipaikkaa ja tunturin laelle vievällä osuudella maastosta osittain heikosti erottuva ja voi vaatia tarkkaakin reittimerkintöjen ja polulla pysymisen seurantaa.

Sotsonportti

Sotsonportin taukopaikalla on keittokatos ja tulentekopaikka sekä liiteri-käymälä.

Taukopaikan jälkeen alkaa nousu Kivitunturin rinnettä, kohti Sotsonportin näköalapaikkaa. Jyrkimmässä rinteessä on n. 200 m pitkät, loputtomilta tuntuvat puurakenteiset maastoportaat. Hengitystään voi tasata porrasosuuksien välillä olevilla tasanteilla.

Portaiden jälkeen saavutaan viitoitettuun risteykseen, josta voi pistäytyä Sotsonportin näköalapaikalla n. 200 m päässä. Näköalapaikalla on puurakenteinen katselulava sekä penkki. Matkalla näköalapaikalle voi hämmästellä myös suuria valkoisia lumikvartsilohkareita. Lumikvartsia voi nähdä myös muualla reitin varrella monin paikoin; alueen lumikvartsi ja kalliossa mm. kivikurun alueella erottuvat värilliset kuviot ovat niin kutsuttuja juonikiviä, jotka ovat syntyneet sulan kiviaineksen valuttua murtumiin ja jähmetyttyä.

Risteyksestä matka jatkuu kohti 400 m päässä olevaa Äitipetäjänlammen taukopaikkaa. Reitti käy aluksi vielä hieman ylempänä rinteellä ennen kuin lähtee laskeutumaan alaspäin. Kallioisessa maastossa kasvaa monen ikäisiä mäntyjä. Kivitunturin metsät ovatkin mäntyvaltaisia ja paikoin varsin iäkkäitä, vanhimmat aihkit ovat iältään usean sadan vuoden ikäisiä. Alueen puulajeista uusin tulokas on kuusi, joka levisi tänne vasta 4000 vuotta sitten. Kuusen vallatessa kosteammat painanteet, vetäytyi mänty kuivemmille hiekkamaille ja kallioille.

Äitipetäjänlampi

Äitipetäjänlammelle saavuttaessa maasto varsin kivikkoista, ja paikoin polkua voi olla vaikea havaita. Kuvankauniin Äitipetäjänlammen ympäristö on ihanteellinen paikka levähdys- tai evästauolle. Lammen rannalla on laavu ja tulentekopaikka sekä puuliiteri ja käymälä.

Äitipetäjänlammelta luontopolun lyhyt ja pitkä reitti kulkevat yhtä matkaa lähtöpisteelle Kivitunturin huipun kautta. Huippua kohti noustaan kivikkoista ja kallioista polkua, josta osalla on pitkospuurakenteita matkantekoa helpottamassa. Nousu on melko loivaa. Ylempänä tunturissa kasvillisuus muuttuu matalammaksi, mutta varsinaista avotunturia ei Kivitunturissa ole. Vuosituhansien aikana tapahtunut pakkasrapautuminen on synnyttänyt tunturin huipun ja rinteiden rakkakivikon. Pohjoisen viileässä ilmastossa kostean maan sulamisen ja jäätymisen vuorottelu, routiminen, on nostanut pintaan kiviä, jotka muodostavat havaittavia kuvioita tunturin pinnassa. Kivien pintoja peittää monessa kohdassa rupijäkälä, sienen ja alkeellisen levän muodostama eliö. Rupijäkälät ovat hidaskasvuisia, ja kolikon kokoisella jäkälällä saattaa olla ikää sata vuotta.

Alas kohti lähtöpistettä laskeudutaan tunturin pohjoispuolta, osin varsin kivikkoista polkua. Syysaikaan voi matkan varrella ihailla riekonmarjan syvänpunaisten lehtien värittämää maaruskaa. Noin 2,5 km päässä Äitipetäjänlammelta polku saapuu jo alkumatkasta tuttuun risteykseen, josta palataan vielä 500 m lähtöpisteelle samaa reittiä kuin retkelle lähtiessä.

LoahpahančuokkisKivitunturi pysäköintialue