Salamajärven luonto

Kuva: Terttu Hermansson
Salamajärven kansallispuistossa on eteläisen Suomen suurin suoerämaa. Vedenjakaja-alueella sijaitsevan puiston suot ovat märkiä ja linnustoltaan rikkaita. Hilla ja karpalot koristavat syksyisiä soita.
Näin huolehdimme luonnosta
 

Kiikarissa soiden siivekkäät

Salamajärven luonto on ennen kaikkea suoluontoa. Kansallispuisto on vedenjakajalla, jossa korkeuserot ovat pieniä ja veden virtailu vähäistä; siksi alueella on runsaasti soita. Kansallispuistoa luonnehtivat suuret, avonaiset ja vähäpuustoiset nevat, mutta puistosta löytyy edustava valikoima myös muunlaisia soita. Merkityillä reiteillä on helppo tutustua monipuoliseen suoluontoon.

Kuva: Jyri Lehtonen

Kansallispuiston soista merkittävin on Heikinjärvenneva. Sen reunalla olevasta luontotornista voi tarkkailla kansallispuiston runsasta kahlaajalinnustoa, joista yleisimpiä ovat valkoviklo, liro, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi ja pikkukuovi.

Nauru- ja pikkulokkiyhdyskuntien suojissa pesii haapana, tavi ja jouhisorsa. Kaukoputkella voi seurata myös metsähanhien, kurkien ja laulujoutsenten elämää nevalla. Hyvällä tuurilla suon yllä voi nähdä kaartelemassa erämaan upeimman petolinnun, maakotkan.

Salamanperän luonnonpuiston iso puu. Kuva: Markus Sirkka

Koirajoen aarnimetsä

Kansallispuiston edustavinta metsäluontoa on Koirajoen aarnialue, joka on suojeltu Metsähallituksen omalla päätöksellä jo vuonna 1912. Koirajoen mäntyvaltaisessa aarniometsässä on huomattavan paljon suuria vanhoja puita. Monimuotoisuutta lisäävät lehtipuut, järeät kelot ja muutenkin runsas lahopuusto. Luonnonmetsässä viihtyvät monet uhanalaiset vanhan metsän lajit.

Kuva: Panu Kuokkanen

Metsän siimeksessä viihtyvistä linnuista runsaimpia lajeja kansallispuistossa ovat peippo, pajulintu, kirjosieppo, harmaasieppo ja vihervarpunen. Leppälinnun tapaa usein männikössä, jossa se pesii vanhassa tikan kolossa. Hippiäisen korkeaa ja hentoa laulua taas kuulee kuusikossa. Puunrungoilla kiipeilevä puukiipijä etsii hämähäkkejä kaarnan raoista. Pesänsäkin se tekee mieluiten vanhan puun kaarnan rakoon. Pohjois-Suomessa pääosin esiintyvän järripeipon kanta on vielä voimissaan Salamajärven karuissa metsissä, vaikka lajin esiintyminen siirtyykin koko ajan pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen myötä.

Metsäpeura Salamajärvellä

Metsäpeura hävisi Suomen luonnosta vuosikymmeniksi viime vuosisadan alussa. Vuonna 1979 Salamajärven kansallispuistoon Kuhmosta siirretyistä 2 hirvaasta ja 8 vaatimesta on kasvanut Suomenselälle yli 1000 yksilön peurakanta (www.suomenpeura.fi).

Hyvällä onnella retkeilijä voi nähdä metsäpeuran kansallispuiston retkeilyreiteillä. Kesällä peurat ja niiden vasat laiduntavat pieninä ryhminä puiston suoalueilla. Syksyisin ne vaeltavat tokissa talvilaitumille länteen, kansallispuiston ulkopuolelle. Keväällä ne palaavat taas takaisin puistoon vasomaan.

Lisätietoa metsäpeurasta ja sen elintavoista löytyy Metsähallituksen ylläpitämiltä metsäpeurasivuilta (www.suomenpeura.fi).

Kuva: Jyri Lehtonen

 

 

Salamajärven kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 62 km²

Salamajärven kansallispuiston tunnus - metsäpeura.

Salamajärven kansallispuiston tunnus on metsäpeura