Piilolan polku

4.2.2021
Koronaviruksen takia luonnossakin on syytä pitää turvavälit ja noudattaa erityistä käsihygieniaa mm. tuvilla, tulentekopaikoilla ja huussikäyntien jälkeen. Metsähallituksen linjauksia ja ohjeita päivitetään, kun yleiset koronaohjeet tarkentuvat. Ks. tilanne sivultamme www.luontoon.fi/koronavirusohjeet.
Piilolan polulla. Kuva: Pasi Nivasalo

Piilolan polku on mielenkiintoinen, historiallinen erämaareitti pohjoisessa havumetsävyöhykkeessä. Tämä 35 kilometriä pitkä kesävaellusreitti yhdistää norjalaisen Ylä-Paatsjoen kansallispuiston ja Vätsärin erämaa-alueen Suomessa. Reitti soveltuu parhaiten kokeneille vaeltajille.

Vaellusreitin maisemaa hallitsevat mäntyvaltaiset kivikkoiset kankaat. Aarniometsät, keskisuuret kirkasvetiset erämaajärvet, pienet joet ja pienehköt suot tuovat avaruutta ja vaihtelevuutta metsäiseen ympäristöön. Vaikkei luonto tunnekaan valtioiden välisiä rajoja, on Norjan ja Suomen luonnonmaisemassa eroja muun muassa maaston pinnanmuodoissa.

Valpas vaeltaja näkee ympärillään merkkejä erämaan eläimistä ja luonnon kiertokulusta. Siellä missä pohjantikka on etsinyt ruokaa männynkuoren alta, on puun kyljessä säännöllinen reikärivi. Myös karhut kuuluvat erämaan asukkaisiin, ja niiden jäljiltä löytyy muun muassa auki kuopaistuja muurahaiskekoja. Pohjoisen havumetsän kehitysvaiheissa metsäpalot ja myrskytuulet ovat tärkeitä metsän uudistajia. Palokorot suurten mäntyjen kyljissä kertovat menneinä aikoina riehuneista metsäpaloista. Rajatulla alueella yhteen ja samaan suuntaan maahan kaatuneiden puiden rungot paljastavat myrskytuulen suunnan.

Piilolan polku on myös kulttuurinen reitti, jota vaeltaessa voi eläytyä entisaikojen elämään erämaassa. Kalaisien järvien rannalla sijainneiden erämaatalojen elämä perustui omavaraistalouteen. Erämaassa pidettiin muutamaa lehmää ja poroja, kalastettiin, metsästettiin ja elettiin meidän aikamme näkökulmasta vaatimattomasti kaukana asutuskeskuksista. Vaellusreitti mukailee vanhoja erämaatalojen ja maalikylien, Suomen Nellimin ja Norjan Vaggatemin, välisiä kulkureittejä. Kirveellä tehdyt pilkat iäkkäiden mäntyjen kyljissä näyttävät entisen kulkukeinon linjauksen. Vätsärin erämaatalot alkoivat tyhjentyä 1970-luvulta lähtien. Nykyään Vätsäri on hiljainen erämaa, jossa paikalliset ihmiset liikkuvat poronhoitotöissä, metsästämässä ja kalassa.

Piilolan polun omaleimaisuutta lisää reitin kansainvälisyys. Piilolan polku on syntynyt Norjan, Venäjän ja Suomen välisen luonnonsuojelu- ja luontomatkailuyhteistyön tuloksena. Vaellusreitti kulkee näiden kolmen valtion alueella sijaitsevassa, yhtenäisessä Pasvik-Inari –rajapuistossa (prosjekt.fylkesmannen.no, englanniksi).

Piilolan polun vaativuus

Piilolan polku on vaativa vaellusreitti erämaisuutensa vuoksi. Vaeltajalla tulee olla aiempaa vaelluskokemusta sekä hyvät erä- ja suunnistustaidot. Reitillä on vain vähän kulkua helpottavia rakenteita, kuten pitkospuita ja siltoja, ja joet ylitetään pääasiassa kahlaten tai kivien päältä kulkien. Pitkokset ovat huonokuntoista ja niillä kävellessä tulee olla varovainen. Reitti on merkitty Suomen puolella puutolpilla ja Norjan puolella maalimerkein puun kylkiin tai kiviin, myös puiden oksilla riippuvilla heijastimilla.

Maastossa on verraten vähän korkeusvaihteluita, mutta maaperän kivisyys hidastaa kulkemista. Piilolan polun ohjeellinen vaellusaika on kolmesta neljään päivää. Reitti on kuljettavissa varmimmin kesäkuun puolen välin ja syyskuun lopun välisenä aikana eli kevättulvien jälkeen ennen ensilumen maahan tuloa. Maasto-olosuhteista on hyvä kysyä etukäteen Ivalon palvelupisteestä tai Luontokeskus Siidasta. Reitti ei sovellu liikuntaesteisille.

Palvelut ja yöpyminen 

Telttailu ja laavut  

  • Piilolan polun Suomen puoleisella osuudella, Vätsärin erämaa-alueella, telttailu on sallittua jokamiehenoikeudella (ymparisto.fi)
  • Leiriytymistä suositellaan autiotupien ja laavujen läheisyyteen, sillä siellä on myös tulentekopaikka ja kuivakäymälä.
  • Norjassa, Ylä-Paatsjoen kansallispuistossa, telttailu on sallittua vapaasti Piilolan polun varrella.
  • Piilolan polulla on kaksi laavua:
    • Nuottamajärven laavu sijaitsee Nuottamajärven lounaisrannalla, 14 km:n päässä polun eteläisestä lähtöpisteestä.
    • Polun toinen ja pohjoisin laavu sijaitsee Svarbrysttjørna-nimisen järven kaakkoisrannalla noin 2 km:n päässä polun Norjan puoleisesta lähtöpisteestä.

Autiotuvat 

  • Tuvat kuljettaessa Piilolan polkua etelästä pohjoiseen ovat:
    • Piilola, autiotupa
    • Piilolaporten, autiotupa Piilolaporten, autiotupa
    • Ellenvannskoia, autiotupa

Muut palvelut   

Reitin lähtöpisteet

Suomessa

  • Ivalosta on matkaa 40 km Nellimiin ja Nellimistä on vielä 14,5 km Piilolan polun eteläiseen lähtöpisteeseen. Reitin Suomen puoleinen lähtöpiste sijaitsee noin 14,5 km:n päässä Nellimin kylästä. Nellimistä ajetaan (tietä nro 969) kolme kilometriä kohti Virtaniemeä ja käännytään Kessintielle (nro 9696). Kessintietä ajetaan 11,5 km, ja reitin lähtöpisteessä on pysäköintipaikka sekä opastetaulu ja –viitta.

Norjassa 

  • Lähin lentokenttä (avinor.no, norjaksi) on Kirkkoniemessä. Ivalosta on kesällä arkisin linja-autoyhteys (matkahuolto.fi) Näätämöön. Norjan puolella Neidenistä pääsee Kirkkoniemeen linja-autolla (boreal.no, norjaksi). Julkista kulkuyhteyttä ei ole Näätämön ja Neidenin välillä, maantietä pitkin matka on 13 km.
  • Kirkkoniemestä on linja-autoyhteys (Kirkenes-Vaggetem-linja) Vaggetemin kylään ja noin 11 kilometrin päähän Piilolan polun lähtöpisteestä. Aikataulut (snelandia.no, norjaksi).
  • Reitin pohjoinen lähtöpiste on 11 km:ä lounaaseen Vaggetemin kylästä. Vaggetemista jatketaan tietä nro 885 2 km etelään. Ylä-Paatsjoen kansallispuiston opastetaulun kohdalta erkanee metsäautotie, jota ajetaan 9 km ja saavutaan reitin lähtöpisteeseen Sortbrysttjern-nimisen järven rannalle.

Kartta

Reittiosuudet 

Seuraavassa Piilolan polku on jaettu osuuksiin yöpymismahdollisuuksien mukaan etelästä pohjoisen suuntaan, Suomesta Norjaan.

  • Kessintie-Piilola 20,5 km
  • Piilola-Piilolaporten 3,8 km
  • Piilolaporten-Ellenkoia 6,3 km
  • Ellenkoia-Sortbrysttjern  4,4 km

Reittimerkintä: Piilolan polku on merkitty Suomessa sinisillä puutolpilla. Norjan puolen reittimerkintänä ovat siniset maalimerkit puissa sekä siniseksi maalatut, puiden oksille ripustetut merkit. Reitillä on edelleen osuuksia lähinnä Norjan puolella, joissa selvää kulku-uraa ei ole muodostunut.

Reittiselostus Kessintie-Sortbrysttjern, 35 km

  • Kessintie-Piilola autiotupa 20,5 km. Piilolan polun ensimmäiset pari sataa metriä kulkevat nykyisellä metsätalousalueella, jossa metsien käytön jäljet ovat selvästi nähtävissä. Vätsärin erämaa-alue alkaa 3 km:n polulla kävelyn jälkeen. Erämaan eteläosan, Kessin alueen, metsissä näkyy merkit 1920-luvun poimintahakkuista, joissa suurimmat puut on kaadettu. Reitti seuraa Kessijärven rantaa kulkien vaikuttavien metsien halki, joissa ylväät puuvanhukset, aihkit, viettävät eläkepäiviään. Polku kiertää taiten kaikki vaikeakulkuisimmat kivikot. Nuottamajärven laavu sijaitsee noin 9 km:n päässä Kessijärveltä. Laavua ennen ylitetään vielä Naamajoki siltaa pitkin. Kahlaten ylitetään Hietikkolompolan oja ennen autiotupaa. Piilolan autiotupa sijaitsee Nammijärven rannalla.
  • Piilola-Piilolaporten 3,8 km. Reitti halkoo tällä osuudella soita, joiden yli ei ole pitkospuita. Taival huipentuu Norjan ja Suomen rajan ylitykseen Piilolan rajanylityspaikalla (rm 353 K): poroaita erottaa kaksi valtiota toisistaan ja Euroopan Unionin EU:n ulkopuolisista maista. Poroaidan ylittämiseen on tehty ylikulkurappuset. Piilolaporten autiotupa on vain muutaman sadan metrin päässä rajalta.
  • Piilolaporten-Ellenvannskoia 6,3 km. Vaellusreitin suurimmat korkeusvaihtelut osuvat tälle välille, mutta nousut ovat maltillisia. Ellenvatnet-järven selkä hallitsee tämän osuuden maisemia. Lähestyttäessä Ellenvannskoian autiotupaa reitin varrella on Ylä-Paatsjoen kansallispuiston luonnosta ja kulttuurihistoriasta kertovia luontopolkutauluja.
  • Ellenvannskoia-Sortbrysttjern  4,4 km. Myös Piilolan polun viimeistä, Sortbrysttjern-järven rantoja seurailevaa osuutta, kuvittavat kansallispuiston luontoa ja kulttuurihistoriaa esittelevät opastetaulut. Viimeinen laavu sijaitsee noin 2,4 km:n päässä Ellenvannskoian autiotuvalta. Sortbrysttjern-järven rantaviivaa seuraten saavutaan Piilolan polun pohjoiseen päätepisteeseen.

Ohjeita polulla liikkumiseen

Suomen puolella polku kulkee Vätsärin erämaa-alueella ja Norjassa Ylä-Paatsjoen kansallis-puistossa.  

Telttailu ja tulenteko

Suomen puolella on retkeily erämaa-alueella sallittua jokamiehen-oikeudella, myös Norjassa telttailu on sallittua polun varrella.   

Suomi

  • Avotulen teko on kokonaan kiellettyä metsäpalovaroituksen aikana. On suositeltavaa käyttää virallisia tulentekopaikkoja laavujen ja autiotupien yhteydessä tai ainakin hyödyntää vanhaa nuotiopohjaa sellaisen löytäessään. Tällä tavoin vähennetään maaston kulumista.
    • Avotulen teko on kielletty aina sekä merkityillä tulentekopaikoilla että maanomistajan luvalla, jos alueelle on annettu metsäpalovaroitus (ilmatieteenlaitos.fi).
    • Kielto ei koske keittokatoksia tai muita hormilla varustettuja tulisijoja.

Norja

  • Ylä-Paatsjoen kansallispuistossa avotulen tekeminen on metsämailla kielletty yleisesti 15. huhtikuuta –15.syyskuuta välisenä aikana. 

Ennakkovarustautuminen   

Suomen ja Norjan välisen rajan ylittäminen 

  • Schengen-maiden kansalaiset ja ne kolmansien maiden kansalaiset, joilla on oleskelupa tai viisumi Schengen-maahan, voivat ylittää valtioiden välisen rajan kävellen vapaasti, kun heillä ei ole mukanaan tullattavaa tavaraa. Henkilöllisyys on pystyttävä todistamaan niin vaadittaessa, joten kuvallinen henkilökortti, esim. passi, tulee olla mukana.  

Matkapuhelimien kuuluvuus 

  • Vaikka Suomen ja Norjan matkaviestinverkot ovatkin kattavia, Vätsärin erämaa-alueella ja Ylä-Paatsjoen kansallispuistossa voi olla katvealueita. Tarkista matkaviestinverkon kattavuus omalta puhelinoperaattoriltasi. Lisäksi aina on paikkoja, joissa matkapuhelin ei toimi tai puheluissa on häiriöitä. Tällaisissa tilanteissa saattaa auttaa esim. hakeutuminen muuta maastoa korkeammalle, avoimelle paikalle ja/tai puhelimen SIM-kortin poistaminen hätäpuhelun ajaksi. Kannattaa myös ottaa huomioon, että erilaisten matkapuhelimien välillä on eroja kuuluvuudessa.
  • Kannattaa pitää puhelin lämpimänä sekä ruokaa ja juomaa mukana. Tietyt puhelinmallit eivät toimi pakkasessa, joten reittisuunnitelma aikatauluineen on hyvä ilmoittaa jollekin. Jotta matkapuhelimesta ei loppuisi virta, ota mukaan esimerkiksi varavirtalähde, vara-akku tai vanha puhelin, jossa on toimiva akku.

Turvallisuus 

  • Kokemuksen lisäksi turvallinen vaellus edellyttää huolellista retken suunnittelua ja alueen olosuhteiden tiedustelua.
  • Muista jättää ilmoitus itsestäsi, aikataulustasi ja reittisuunnitel-mistasi ystävillesi ja läheisillesi, majapaikkaasi tai luontokeskuksiin. Ilmoita mahdollisuuksien mukaan myös reitti- ja aikataulumuutoksista. Autiotupien vieraskirjoihin on myös hyvä kirjata kuulumisensa. Alueen pelastuspalvelu on lakisääteisesti järjestetty, ja sen tavoittaa hätäkeskuksen kautta. Ilmoitathan perille saapumisesi, ettei etsijöitä hälytetä turhaan. Pelastuspalvelu laskuttaa turhista etsinnöistä. Muista, että puhelinnumero, johon hätätapauksessa pitää ensimmäisenä soittaa, on 112. Taustatietoa toiminnasta hätätilanteessa.
  • Kevättulvat sekä kesän ja syksyn rankkasateet nostattavat vesistöjen pintoja, ja jokien ylityksessä on käytettävä harkintaa. 
  • Lue lisää turvallisuus- ja varusteasioista Retkeilyn ABC:stä.

Varusteet  

  • Erämaassa tarvitaan asianmukainen vaellusvarustus: kartta, kompassi, teltta, säänmukainen vaatetus, makuupussi, keitin ja riittävä ruokamäärä. Oikea ja riittävä varustus sekä vaelluskokemus takaavat onnistuneen retken.
  • Mukaan kannattaa ottaa myös ensiapupakkaus ja kesällä hyttysmyrkkyä.

Vuodenajat 

  • Lumi sulaa alueelta toukokuun loppuun mennessä.
  • Kesä saapuu yleensä kesäkuun puolivälissä, mutta hallayöt voivat yllättää kesken kasvukaudenkin. Kesä ja yötön yö on hienoa retkeilyaikaa ainutlaatuisen valaistuksensa vuoksi. 
  • Juhannus tuo myös sääsket tullessaan. Räkäksi kutsuttu aika, jolloin sääsket, mäkärät, paarmat ja polttiaiset ovat runsaimmillaan, kestää elokuun loppuun saakka. 
  • Syksyinen väriloisto eli ruska on parhaimmillaan syyskuun alkupuoliskolla ja luonnon värinäytelmä jatkuu syyskuun loppupuolelle. Ruskan ajankohta ja värien voimakkuus määräytyy öiden viilenemisen ja kesän sademäärän mukaan. Voi käydä niinkin, että syysmyrsky puhaltaa koivut lehdettömiksi ennen väriloiston alkua.
  • Ensilumi käy maassa syys-lokakuussa, ja pysyvä lumipeite verhoaa maan loka-marraskuussa – vuodesta riippuen.
  • Ajankohtaisimman tiedon maasto-olosuhteista saa Ivalon palvelupisteestä, Luontokeskus Siidasta ja Bioforsk Svanhovdista.  

Sesonkiajat 

  • Piilolan polulla on kulkijoita harvakseltaan koko kesäkauden ajan – kuka vaeltaa, ken kalastaa tai marjastaa. Ruuhkahuipuista ei voida puhua, mutta juhannukselta elokuulle ja ruska-aika ovat suosituimpia vaellusajankohtia.

Kädessä kännykkä, jossa näkyy Retkikartta.fi. Avaa Vätsärin erämaa-alueen kartan Retkikartta.fi:ssä.