Alueen kasvillisuuden runsaslajisuus ja rehevyys johtuvat Suomen oloissa huikeista korkeuseroista, Jäämeren läheisyyden tuomasta kosteudesta sekä kallioperän kalkkipitoisuudesta, joka on peräisin vuorenpoimutusten helposti rapautuvista liuskeista. Nuo liuskeet ovat syntyneet muinaisen merenpohjan kerrostumista, joihin tallentuneet ravinteet ovat nyt tunturikasvien käytössä.

Tunturikasvien elinolot ovat vaativat ja vaihtelevat. Kesällä lämpötilat pysyvät alhaisina ja kasvukausi on lyhyt. Talvella lumipeite suojaa kasveja pakkaselta ja tuulen kuivattavalta vaikutukselta, mutta pitkä lumipeite voi lyhentää kasvukautta. Kilpisjärven alueella on tavattu 434 putkilokasvilajia, joista 28 esiintyy Suomessa vain siellä.
Harvinaiset kasvit kuten tunturikeulankärki, lapinalppiruusu, jääleinikki, tunturikallioinen ja tunturiarnikki ovat Mallan erityispiirteitä.
Tunturikoivikot Kilpisjärvellä nousevat noin 600-650 metrin korkeuteen merenpinnasta. Rehevimmät tunturikoivikot ovat Mallan ja Saanan kalkkipitoisilla rinteillä, joissa on lehtomaisia ruohokasvustoja. Muualla tunturikoivikot ovat karumpia, ja niiden kenttäkerroksessa vallitsevat varvut.
Tunturipaljakka on alue, jossa puut eivät menesty ja pensaatkin vain vaivoin. Vallitsevia kasveja ovat matalat ja tiheät lajit kuten vaivaispaju, uuvana ja sielikkö. Kalkkipitoisilla alueilla kasvaa erityisiä lajeja kuten verkkolehtipaju ja kallioseinämillä varputädyke.
Alapaljakka ulottuu tunturikoivikosta noin 950 metrin korkeuteen. Siellä kasvaa lapinkatajaa, pensasmaisia pajuja ja mustikkaa. Alapaljakan niityillä on kulleroita ja metsäkurjenpolvia.
Keskipaljakka ja tunturien lakiosat, yli 900 metrin korkeudella, ovat alueita, joissa varpukankaat ovat harvinaisia ja liekovarpio hallitsee. Lumenviipymäkasvillisuutta, kuten lumileinikkiä ja rikkoja, esiintyy myös. Keskipaljakan niityillä kasvaa mm. tunturisaraa, lampaannataa ja tunturivihvilää.
Tunturikasvit kukkivat nopeasti lumien sulettua, valmistauduttuaan kukintaan jo edellisen kesän aikana.