Maaresta- ja Viipustunturit

Kansallispuiston keskiosaa hallitsee koko puiston komein maisema: yli 70 km pitkä Lemmenjoki, ja sitä ympäröivät Maaresta- ja Viipustunturit. Lemmenjokilaakson rinteitä verhoaa vanha mäntymetsä, jonka veroista tuskin muualta maasta löytyy.

Puiston luoteis- ja pohjoisosissa sijaitsevat Kietsimä- ja Vaskojoki. Maisemassa näkyy selvä pohjoinen leima. Jokilaaksojen männiköissä on runsaasti lyhyitä ja järeitä aihkeja.

Jokilaaksomaisemaa Lemmenjoen kansallispuistossa. Kuva: Tuija Kangasniemi

Jokilaaksoista ylöspäin mentäessä männiköt muuttuvat pikkuhiljaa koivikoiksi ja lopulta karuksi paljakaksi. Tuntureiden huipulla näkee pohjoisen luonnon ankaruuden. Toisaalta korkeimmillakin huipuilla on elämää, ja siellä voi tavata melko harvinaisen tunturilinnun, kiirunan. Ylös kannattaa kiivetä jo mahtavien näköalojen takia, sillä hyvällä säällä ylhäältä näkee kymmenien kilometrien päähän.

Lemmenjoen kansallispuiston maisemaan kuuluvat oleellisesti myös laajat suot eli jängät. Osa soista on ylitsepääsemättömiä hetteikköjä. Eteläisen Repokairan suot ovat taas avaria aapoja, Repokairassa kulkee myös kuusen levinneisyysalueen pohjoisraja. Puiston pohjoisosan soilla voi nähdä turpeen peittämiä jääkumpuja eli palsoja.

Harvinaisia kasveja ja eläimiä

Lemmenjoen kansallispuistossa tavataan mm. seuraavia uhanalaisia kasveja: arnikki, lettorikko, lettosara, pohjannoidanlukko, suikeanoidanlukko, idänimarre, kalliosirkunjyvä, keminängelmä ja ketonoidanlukko. Alueella harvinaisia ovat myös mustasara, tunturikohokki ja tunturipoimulehti. Harvinaisista eläimistä puistossa liikkuu mm. ahmoja ja satunnaisesti susia.

Pikkutervakko (Lychnis alpina). Kuva: Seppo Alatalo/Vastavalo
 

Ahma Lemmenjoella

Ahma on Suomen suurin näätäeläin. Väritykseltään se on tummanruskea tai mustanruskea. Kyljillä ja rinnassa on vaaleampaa karvaa. Ahmanaaras painaa keskimäärin 10 kiloa, mutta isot urokset voivat painaa yli 20 kiloa. Pituus on 70-80 cm. Eläimen kokoon nähden suuret tassut helpottavat lumella liikkumista.

Ahma karttaa ihmisen aiheuttamaa häiriötä ja siksi erämainen Lemmenjoen kansallispuisto on sille mitä sopivin alue.

Petoeläimenä ahma syö lihaa myyristä poroon ja kaikkea siltä väliltä.
Ahman levinneisyys käsittää koko pohjoisen pallonpuoliskon. Levinneisyyden eteläraja kulkee siellä, missä on lunta vielä huhtikuussa. Suomessa ahma elää Joensuu-Vaasa -linjan pohjoispuolella. Yksittäisiä ahmoja on havaittu aivan Helsingin lähistöllä.
 
Ahma (Gulo gulo). Kuva: Kari Kemppainen/Vastavalo

Erityisesti urosahmat vaeltavat pitkiäkin matkoja, joskus satojakin kilometrejä. Tavallisin merkki ahman elämisestä alueella onkin lumella näkyvä jälkijono. Itse ahman näkeminen vaatii onnea.

Lemmenjoen kansallispuiston ahmat liikkuvat yli valtakunnan rajan ja ovat yhteisiä Norjan Övre Anarjohkan kansallispuiston kanssa. Puistossa elää vuodesta ja vuodenajasta riippuen 5-10 ahmaa.

Naarasahmat elävät pienemmällä alueella. Ne synnyttävät poikaset lumen alle kaivettuun pesään helmi-maaliskuussa, keskimäärin joka toinen vuosi. Poikaset seuraavat emoaan syksyyn saakka.

Outoja ilmestyksiä - serpentiinikalliot

Lajistoltaan omaleimaiset harvinaiset serpentiinikalliot saavat nimensä serpentiniitistä, ultraemäksisestä kivilajista. Lemmenjoen kansallispuiston serpentiinikalliokummut ja -lohkareet erottuvat selvästi ympäristöstään tummanpuhuvina, rikkonaisina ja kasvillisuudeltaan niukkoina. Oikeaan aikaan voi kuitenkin löytää kalliolta punavalkoisen kukkameren, mikä tekee karusta kalliosta vieläkin erikoisemman näyn.

Serpentiinikalliot poikkeavat selvästi ympäristöstään. Kuva: Arto Saikkonen

Serpentiinikallioiden magnesium- ja raskasmetallipitoisuus on useimmille kasveille myrkyllisen korkea. Kasvualustaan sopeutuneita lajeja ja rotuja kutsutaan serpentiinilajeiksi. Lemmenjoen syrjäisten etelä- ja itäosien serpentiinikallioille kukkaloistoa luovat serpentiinipikkutervakko ja tunturihärkin serpentiinirodut. Kallioiden raoista voi löytää myös pienin valkoisin kukin kukkivan lapinnädän serpentiinimuodon ja pienen saniaisen, viherraunioisen. Yleisemmästä lajistosta kanerva sietää näitä erityisoloja hyvin.

Serpentiinikalliot ovat vähälukuisia ja pienialaisia, eikä niiden kaikkia esiintymiä tunneta. Mikäli löydät retkelläsi erikoisen kallion, voit ilmoittaa siitä Metsähallitukselle. Otamme havaintoja mielellämme vastaan.

Lemmenjoen kansallispuiston joenvarsisoraikoilta, kallioilta ja joskus tunturikankaaltakin voi löytää sinipunakukkaisen ja nahkealehtisen pikkutervakon. Kasvupaikka vaikuttaa kukkiiko laji viisisenttisenä kääpiönä vai kasvaako lähes puolimetriseksi. Erityiseksi lajin tekee sen ultraemäksisille serpentiinikallioille erikoistunut muoto, serpentiinipikkutervakko (Lychnis alpina var. serpentinicola). Useimmille kasveille myrkyllisiin oloihin sopeutunut kapealehtinen ja pienikukkainen, usein voimakkaan sinipunainen serpentiinipikkutervakko voi muodostaa erikoisilla kasvupaikoillaan runsaita kasvustoja.

Lisätietoja Lemmenjoen kansallispuistosta

  • Perustettu 1956
  • Pinta-ala 2860 km²

Lemmenjoen kansallispuiston tunnus - ahma

Lemmenjoen kansallispuiston tunnus on ahma