Koloveden luonto

Kolovesi lokakuun väreissä. Kuva: Mari Laukkanen
Koloveden kansallispuistossa suojellaan Saimaan erämaista saaristoluontoa ja yli satavuotiaita metsiä. Vuosituhansia vanhat kalliomaalaukset koristavat jyrkkiä kallioseinämiä. Hiljaisissa ja suojaisissa saarisokkelossa voit kohdata uhanalaisen saimaannorpan.

Näin huolehdimme luonnosta

Jylhä kalliomaisema on mannerjäätikön muokkaama

Puiston muodostavat Vaaja- ja Mäntysalon saaret sekä saaria ympäröivät vesialueet pienine saarineen ja kallioluotoineen. Myös ympäröivät mannerrannat kuuluvat puistoon. Jyrkänteiden reunustamat kapeat lahdet ja salmet muodostavat sokkelon pääsaarten sisäosiin. Aikoinaan mannerjää uursi syviä järviä ja muovasi korkeita jyrkänteitä. Kolovedellä on syvimmillään vettä 47 metriä. 

Koloveden jylhiä kallioita. Kuva: Anne Pyykönen

Puiston rannat ovat karuja kivikkorantoja. Lohkareiset pirunpellot ovat muotoutuneet jääkauden jälkeisissä veden pinnan korkeuden voimakkaissa vaihteluissa. Kolovedelle omaleimainen piirre on kallioiden yksilölliset profiilit ja niiden ruhjotut muodot. Rantojen muodot vaihtelevat männikkökallioista aina kulmikkaiden kivenjärkäleiden röykkiöihin ja pystysuoriin seinämiin.

Kalliojyrkänteillä pesivät huuhkajat ja korpit. Louhikkoisessa maastossa viihtyvät mm. ketut ja mäyrät. Onpa talvella nähty ilveksenkin jälkiä hangella. Saimaannorpan (www.metsa.fi) lisäksi alueen kirkkaissa vesissä kalastelee harvinainen saukko.

Vanhojen metsien asukkaat

Saarissa on sitkeää mäntyä kasvavien rantajyrkänteiden takana varjoisia, rehevähköjä notkelmia. Niissä kasvaa kuusen vallitsemia, koivujen, haapojen ja mäntyjen kirjavoimia sekametsiä. Kosteimmilla paikoilla on reheviä korpia, paikoin jyrkänteiden juurilla pienialaisia lehtojakin. Joidenkin lahtien pohjukoista löytyy myös saravaltaisia luhtia, joita on aiemmin niitetty.

Pohjantikka (Picoides tridactylus). Kuva: Ismo Pekkarinen

Puiston iäkkäistä metsistä löytyy elinympäristö monille vanhojen metsien harvinaistuneille lajeille, mm. kolopesijöille, kuolleella puulla eläville kovakuoriaisille ja kääville. Vanhoissa sekametsissä viihtyvät linnuista myös idänuunilintu ja sirittäjä. Uhanalaisista lintulajeista puistossa on tavattu kuikka, kaakkuri, kalasääski, selkälokki, nuolihaukka ja pikkusieppo.

Koralliorakas (Hericium coralloides). Kuva: Tiina Linsén

Runsas harvinaisten lajien valikoima kuvaa vanhojen metsien arvoa. Kolovesi onkin arvokas eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelualue. Kansallispuistossa on runsaasti yli satavuotiaita metsiä. Kiinnostavuutta lisää sekin, että puistossa on sarja eri-ikäisiä metsän vaiheita. Metsäluontoa täydentävät nuoret, tiheät, lehtipuuvaltaiset entiset talousmetsiköt, joissa voi kuulla eksoottisen keltamustan kuhankeittäjän huilumaisen vihellyksen.

Lisätietoja Koloveden kansallispuistosta

  • Perustettu 1990
  • Pinta-ala 60 km²

Koloveden kansallispuiston tunnus - kalliomaalaus Heinäveden Vierunvuorelta

Koloveden kansallispuiston tunnus on kalliomaalaus Heinäveden Vierunvuorelta