Kivitunturin luontopolku

Reitin lähtöpisteKivitunturi pysäköintialue

Luontopolun lyhyt reitti on merkitty puihin punaisilla maalimerkeillä, ja pidempi Sotsonportin kautta kiertävä reitti keltaisilla maalimerkeillä. Aluksi reitit kulkevat yhtä matkaa leveänä, sorastettuna polkuna metsässä.

Noin 60 metrin päässä lähtöpisteeltä on jo reitin ensimmäinen taukopaikka, Kivitunturin keittokatos, jolla on myös liiteri ja käymälä.

Kosteammalla alueella polku vaihtuu pitkospuihin, joita reunustavat naavan verhoilemat kuuset. Noin 500 metrin päässä lähtöpisteeltä saavutaan viitoitettuun risteykseen, josta alkaa reitin rengasosuus. Reitin voi kiertää kumpaankin suuntaan; suositeltu kiertosuunta ja reittikuvaus ovat myötäpäivään, jolloin risteyksestä käännytään vasemmalle kohti Pirunkurua 1,6 km päässä.

Reitti kulkee tunturin vierustalla pääosin sorastettuna polkuna, kosteimmissa kohdissa pitkospuina. Pian saavutaan rehevään puronvarsinotkelmaan, jollaisia on useassa kohdassa luontopolun varrella. Notkelmissa sekä alueen kuruissa tavataan puronotkoille tyypillisiä ruohokasveja, kuten hiirenporrasta, harvinaista pohjansinivalvattia ja pohjanruttojuurta. Vaikka reitti ei kuljekaan suolla, voi sen varrella havaita myös useita suokasveja, kuten suopursua.

Reitin noustessa korkeammalle ja paljastuu tunturin rinteen kivikkoisuus. Kivitunturin pääkivilaji kvartsiitti syntyi 2400 miljoonaa vuotta sitten. Kvartsiitti on alun perin ollut muinaisen valtameren ranta-alueelle kerrostunutta hiekkaa, jota suuret virrat kuljettivat idässä sijainneelta laajalta mantereelta.

Korkealta Kettukummun näköalapaikalta avautuu näkymä kohti Vasatunturia, ja kirkkaalla säällä horisontissa voi erottaa yli 50 km päässä sijaitsevan Pyhätunturin huippuja. Kettukummulta laskeudutaan alas n. 30 m pitkiä puuportaita. Reitti muuttuu kallioisemmaksi, ja paikoin ei ole selkeää polkua kuljettavaksi. Pian saavutaan erikoiselle kivimuodostelmalle, Luojanluomalaavulle. Luojanluomalaavulla tulenteko ei ole sallittua.

Noin kahden kilometrin päässä lähtöpisteeltä reitti saapuu Pirunkurulle. Pirunkuru ja luontopolun pitkällä reitillä oleva Kivikuru ovat alueen kallioperän, kvartsiitin, murtumakohtiin syntyneitä rotkoja. Pirunkuru ylitetään metallirakenteista siltaa pitkin. Sillan pohja on metalliritilää, ja toisessa reunassa on kolmen vierekkäisen laudan muodostama kulkuväylä koirille.

Sillan ylityksen jälkeen reitti jatkuu vaihdellen ajoittain kivikkoisesta maastopolusta puupitkoksiin ja saapuu n. 600 m jälkeen viitoitettuun risteykseen.

Viitoitetusta risteyksestä luontopolun lyhyt reitti kääntyy punaisin merkein merkittynä oikealle kohti Äitipetäjänlammen taukopaikkaa 400 m päässä. Luontopolun pitkä reitti kääntyy vasemmalle kohti Kivikurua ja Sotsonporttia, ja on merkitty keltaisin merkein. Reittikuvaus jatkuu pitkälle reitille kohti Sotsonporttia. Jos kuljet luontopolun lyhyen reitin, voit siirtyä reittikuvauksessa kohtaan Äitipetäjänlampi.

Reitti laskeutuu risteyksestä n. 500 m päässä olevalle Kivikurulle aluksi loivemmin, ja lähellä kurua hyvin jyrkästi. Reittiosuudella on ajoittain kivikkoista maastopolkua sekä pitkospuuosuuksia.

Kivikurun pohjalla virtaa rehevän kasvillisuuden reunustama puro, joka ylitetään poikkilankutettua siltaa pitkin. Sillan jälkeen noustaan jyrkkiin puuportaisiin, joita kavutaan ylös kurun toiselle reunalle. Puurakenteet ovat paikoin melko heikkokuntoiset.

Reitti lähtee kiertämään tunturia laskeutuen alemmas, ja matkaa tehdään pääosin maastopolkua. Polun varrella ohitetaan mannerjäätikön sulamisvesien kovertamiin painanteisiin muodostuneita lampareita, joiden kautta on jääkauden väistyessä virrannut pyörteinen koski.

Reitti laskeutuu Sotsonportin laaksoon, jatkuen kapeahkona polkuna varvikossa, varsin tasaisessa maastossa. Puiden lomasta voi vasemmalla puolella erottaa Kiviaavan suoalueen, oikealla puolella kohoaa tunturin kivikkoinen rinne. Pian saavutaan Sotsonportin taukopaikalle.

Sotsonportti

Sotsonportin taukopaikalla on keittokatos ja tulentekopaikka sekä liiteri-käymälä.

Taukopaikan jälkeen alkaa nousu Kivitunturin rinnettä, kohti Sotsonportin näköalapaikkaa. Jyrkimmässä rinteessä on n. 200 m pitkät, loputtomilta tuntuvat puurakenteiset maastoportaat. Hengitystään voi tasata porrasosuuksien välillä olevilla tasanteilla.

Portaiden jälkeen saavutaan viitoitettuun risteykseen, josta voi pistäytyä Sotsonportin näköalapaikalla n. 200 m päässä. Näköalapaikalla on puurakenteinen katselulava sekä penkki. Matkalla näköalapaikalle voi hämmästellä myös suuria valkoisia lumikvartsilohkareita. Lumikvartsia voi nähdä myös muualla reitin varrella monin paikoin; alueen lumikvartsi ja kalliossa mm. kivikurun alueella erottuvat värilliset kuviot ovat niin kutsuttuja juonikiviä, jotka ovat syntyneet sulan kiviaineksen valuttua murtumiin ja jähmetyttyä.

Risteyksestä matka jatkuu kohti 400 m päässä olevaa Äitipetäjänlammen taukopaikkaa. Reitti käy aluksi vielä hieman ylempänä rinteellä ennen kuin lähtee laskeutumaan alaspäin. Kallioisessa maastossa kasvaa monen ikäisiä mäntyjä. Kivitunturin metsät ovatkin mäntyvaltaisia ja paikoin varsin iäkkäitä, vanhimmat aihkit ovat iältään usean sadan vuoden ikäisiä. Alueen puulajeista uusin tulokas on kuusi, joka levisi tänne vasta 4000 vuotta sitten. Kuusen vallatessa kosteammat painanteet, vetäytyi mänty kuivemmille hiekkamaille ja kallioille.

Äitipetäjänlampi

Äitipetäjänlammelle saavuttaessa maasto varsin kivikkoista, ja paikoin polkua voi olla vaikea havaita. Kuvankauniin Äitipetäjänlammen ympäristö on ihanteellinen paikka levähdys- tai evästauolle. Lammen rannalla on laavu ja tulentekopaikka sekä puuliiteri ja käymälä.

Äitipetäjänlammelta luontopolun lyhyt ja pitkä reitti kulkevat yhtä matkaa lähtöpisteelle Kivitunturin huipun kautta. Huippua kohti noustaan kivikkoista ja kallioista polkua, josta osalla on pitkospuurakenteita matkantekoa helpottamassa. Nousu on melko loivaa. Ylempänä tunturissa kasvillisuus muuttuu matalammaksi, mutta varsinaista avotunturia ei Kivitunturissa ole. Vuosituhansien aikana tapahtunut pakkasrapautuminen on synnyttänyt tunturin huipun ja rinteiden rakkakivikon. Pohjoisen viileässä ilmastossa kostean maan sulamisen ja jäätymisen vuorottelu, routiminen, on nostanut pintaan kiviä, jotka muodostavat havaittavia kuvioita tunturin pinnassa. Kivien pintoja peittää monessa kohdassa rupijäkälä, sienen ja alkeellisen levän muodostama eliö. Rupijäkälät ovat hidaskasvuisia, ja kolikon kokoisella jäkälällä saattaa olla ikää sata vuotta.

Alas kohti lähtöpistettä laskeudutaan tunturin pohjoispuolta, osin varsin kivikkoista polkua. Syysaikaan voi matkan varrella ihailla riekonmarjan syvänpunaisten lehtien värittämää maaruskaa. Noin 2,5 km päässä Äitipetäjänlammelta polku saapuu jo alkumatkasta tuttuun risteykseen, josta palataan vielä 500 m lähtöpisteelle samaa reittiä kuin retkelle lähtiessä.

Reitin päätepisteKivitunturi pysäköintialue