Kauhanevan-Pohjankankaan historia

21.8.2020
Koronaviruksen takia luonnossakin on syytä pitää turvavälit ja noudattaa erityistä käsihygieniaa mm. tuvilla, tulentekopaikoilla ja huussikäyntien jälkeen. Metsähallituksen linjauksia ja ohjeita päivitetään, kun yleiset koronaohjeet tarkentuvat. Ks. tilanne sivultamme www.luontoon.fi/koronavirusohjeet.

Ikiaikainen pyyntialue

Tervanpoltolla lisätienestejä

Kyrönkankaan tie

Menneisyyden jäljillä kansallispuistossa

 

Ikiaikainen pyyntialue

Nykykäsityksen mukaan kiinteä asutus syntyi Kauhajoelle ja Karviaan varsin myöhään, vasta 1500 -1600-luvulla. Kauhanevan-Pohjankankaan mäntykankailla ja avoimilla nevoilla on ihminen käynyt pyyntiretkillä jo kivikaudella. Alueella on ollut eränkäynnin tukikohtia, eräsijoja, joista käsin on vuosisatoja metsästetty, kalastettu, kaskettu ja poltettu tervaa. Suomenselkään kuuluvalla Pohjankankaalla on yhä löydettävissä mahdollisesti jo kivikaudella käytössä olleita pyyntikuoppia, jotka kertovat aikanaan alueella liikkuneiden metsäpeurojen metsästyksestä.

Tervanpoltolla lisätienestejä

Pohjankankaan mäntymetsät olivat otollista raaka-ainetta tervanpoltolle ja hiilenvalmistukselle. 1600 -1800-luvulla tervanpoltto oli merkittävin elinkeino maanviljelyn ja karjanhoidon ohella. Tervanpolton kukoistuskausi oli 1700-luvulla, jolloin laivanrakennus kiihtyi maailmalla sotatoimien vauhdittamana.

Lähes joka talo poltti tervaa. Yhteismetsistä vallattiin puuta koloamalla, usein talojen ikivanhojen eräsijojen lähistöltä. Keskikokoinen hauta tuotti 10-30 tynnyriä tervaa ja sen polttaminen kesti viikon verran. Tervanpolttotekniikka kehittyi vuosisatojen kuluessa.

Kyrönkankaan tie

Kauhanevan-Pohjankankaan läpi kulkeva Kyronkankaan tie on mainittu jo 1500-luvulla maamme vanhimmassa tiestöä koskevassa selvityksessä. Tie oli tuolloin pelkkä polku, mutta myöhemmin siitä tuli kesäaikaan käytetty ratsutie, sitten tärkeä postitie ja 1700-luvulla vilkkaasti liikennöity reitti Pohjanmaalta Etelä-Suomeen. Myöhemmin Kyrönkankaan tien merkitys väheni, mutta vielä Suomen sodan aikana sotajoukot marssivat sitä pitkin taisteluihin.

Kyrönkankaan tie näkyy ilmakuvassa. Tie mutkittelee metsien ja soiden läpi, järvi jää tiestä oikealle.

Kyrönkankaantie on yhä patikka- ja pyöräilyreitti sekä Väyläviraston virallinen museotie. Juuri kansallispuiston alueella on ainutlaatuisella tavalla säilyttänyt perinteikkään kulkureitin alkuperäinen maisema ja tunnelma.

Menneisyyden jäljillä kansallispuistossa

Metsähallitus on selvittänyt Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston menneisyyttä ja kulttuurihistoriaa. Näin varmistetaan menneisyyden jälkien suojelu. Kartoituksen kautta on myös saatu uutta tietoa kerrottavaksi kansallispuistossa vieraileville.

Arkeologit ovat löytäneet monia merkkejä elämisen ja eränkäynnin pitkästä historiasta kansallispuiston alueella. Nämä menneisyyden jäljet ovat kenen tahansa kansallispuistossa retkeilevä löydettävissä. Valitse vaikka reitiksesi keskiajalta lähtien käytössä ollut Kyrönkankaan tie.

Lapinkaivon kasat, kuopat ja muistomerkit

Kulkiessa eränkävijöiden, ratsumiesten ja postinkantajien jäljillä Kyrönkankaantiellä, on helppo nähdä maastossa merkkejä menneistä kulkijoista. Esimerkiksi Lapinkaivon lammen ympäristössä on löydettävissä useita erilaisia ja eri-ikäisiä muinaisjäännöksiä. Lapinkaivo on merkitty varhaisiin tiekarttoihin ja siihen liittyviä tarinoita on kirjattu 1600-luvun lopulta alkaen. Tarinoissa lampeen on upotettu milloin lappalainen, milloin venäläisen sotaherran kultaiset vaunut.

Lapinkaivon lammen eteläpäässä, loivassa rinteessä sijaitseva tervahauta on pyöreä ja halkaisijaltaan 15 metriä. Nykyisin tervahauta on vallien keskellä olevan kuoppa, jonka päällä kasvaa mäntyjä. Lapinkaivon ja Lapinharjun terassimaisella kankaalla kulkee myös 21 pyyntikuopan ketju. Kupat näkyvät maastossa maljamaisina ja sammaloituneina.

Historian julmasta puolesta kertoo nälkävuosien muistomerkki Lapinkaivon pohjoispuolelta erkanevan tien varrella. Muistomerkin pronssilaatassa lukee:" Juurakko Gustaf, s. 18.5.1808, k. 11.4.1868 nälkään tällä paikalla". Paikalla on jälkiä vanhemmasta, maatuneesta puisesta muistorististä. Gustaf Juurakon surullisesta kohtalosta kertoo myös jo kuolinvuonna veistetty karsikkopuu vuosilukuineen.

Lapinkaivon alueen kohteet ovat hyvä esimerkki, eränkäynnin merkityksestä menneille sukupolville, siitä miten erämaa antoi ja otti. Lapinkaivon kohdalla voi myös pysähtyä miettimään sitä, millaisia merkkejä menneiden vuosisatojen ihmisten toiminnasta on luontoon jäänyt ja millaisia jälkiä jää nykyelämänmenosta.

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 67 km²

Kauhaneva-Pohjakankaan kansallispuiston piirretty tunnus. Soikeassa tunnuksessa on kuvattu liro. Tunnuksen ulkopuolella kiertää teksti: Kauhaneva-Pohjankangas kansallispuisto national park.

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston tunnus on liro.