Iso-Syötteen luonto

21.8.2020
Koronaviruksen takia luonnossakin on syytä pitää turvavälit ja noudattaa erityistä käsihygieniaa mm. tuvilla, tulentekopaikoilla ja huussikäyntien jälkeen. Metsähallituksen linjauksia ja ohjeita päivitetään, kun yleiset koronaohjeet tarkentuvat. Ks. tilanne sivultamme www.luontoon.fi/koronavirusohjeet.
Rinteestä avautuu näkymä lumiseen kuusimetsään. Kuva: Saara Airaksinen.
Iso-Syötteen retkeilyalue tarjoaa yhdessä naapurinsa Syötteen kansallispuiston kanssa upeita ulkoilumahdollisuuksia Suomen eteläisimmällä tunturialueella. Luonnontilaiset metsät, ravinteikkaat rinnesuot ja tykkylumi sykähdyttävät luonnossaliikkujaa.
Näin huolehdimme luonnosta

Kaksi retkeilijää Iso-Syötteen huipulla. Toinen istuu vaakasuorassa kasvavalla männyllä, toinen nojaa siihen.

Suomen eteläisin tunturi, Iso-Syöte

Rinteessä katse osuu kiveen, jonka pinta on peittynyt haaleanvihreään jäkälään. Kitukasvuinen mänty kasvaa sen vieressä, vaikka maasto on karua ja talvisin lunta on helposti puolitoista metriä. Viimeiset askeleet vievät upean maiseman ääreen.

Iso-Syöte hallitsee koko Syötteen maisemaa. Se on Suomen eteläisin tunturi, joka kohoaa 431 metriä merenpinnan yläpuolelle. Aikanaan se on ollut yksinäinen saari loputtomassa jääkauden jälkeisessä meressä. Tunturin laelta aukeavat henkeäsalpaavat näkymät joka ilmansuuntaan: pohjoisessa levittäytyy kansallispuisto, kun taas etelän suunnalla voi ihailla Romevaaraa. Huippu on erittäin helposti saavutettavissa Iso-Syötteen hotellin pihapiiristä.

Eläimen jalanjälkiä lumella lumen peittämien kuusten välissä. Taka-alalla lumista metsämaisemaa ja auringonnousu.

Kaunis tunturikasvillisuus

Iso-Syöte on määritelty tunturiksi sen laella kasvavan riekonmarjan takia. Maaruskan aikaan riekonmarja muuttuu upean punertavaksi, ja erityisesti kuulaina syysaamuina pienen pakkasen jälkeen retki tunturin päälle kannattaa ehdottomasti. Sen marjat ovat kypsinä sysimustat ja muistuttavat hieman variksenmarjoja. Kuten variksenmarjat, riekonmarjatkin ovat erittäin miedon makuisia eivätkä myrkyllisiä.

Romevaaralle kiivetessä kannattaa ottaa kiikarit ja lintukirja mukaan. Vaaralla retkeillessä voi kohdata esimerkiksi hömötiaista muistuttavan lapintiaisen tai upean oranssipyrstöisen leppälinnun. Järripeippo on helppo havaita matkojenkin päästä, sillä lajilla on erittäin tunnusmainen ryystävä laulu.

Romesuo, luonnontilainen neva

Iso-Syötteen laelta länteen avautuvassa maisemassa huomio kiinnittyy avovesirimpiseen Romesuohon, nevaan, jonka soistuminen alkoi runsaat 8000 vuotta sitten metsäpalon seurauksena. Silloisen metsämaan kasvillisuus tuhoutui metsäpalossa, ja pohjaveden pinta alkoi nousta alueella. Nykyään Romesuo on osa tärkeää suoverkostoa, joka säilöö kevään runsaita sulavesiä ja lieventää tulvavesien nousua muualla Pohjanmaan alueella. Oletko löytänyt Romesuon reunoilta karpaloita?


Lisää tietoa Syötteen luonnosta löydät Syötteen kansallispuiston Luonto-sivulta.

Iso-Syötteen retkeilyalue

  • Perustettu 1985
  • Pinta-ala 11,50 km2