Hiljaista vettä installaatio käsittelee verkkovihaa ja ihmisen katoamista digitaaliseen: se on valmistunut Koneen Säätiön rahoittamassa Vastapuhe-hankkeessa, jonka tarkoitus on ollut löytää uudenlaisia suhtautumistapoja verkkovihan ongelmaan. Turhauduin usein siihen, miten verkkovihastapuhumisen tavat jäävät riittämättömiksi kuvaamaan aiheen inhimillisiä ulottuvuuksia, tunteita ja ruumiillista vuorovaikutusta – tai niistä irtoamista. Etsin uutta rekisteriä kirjoittamalla runoa aihelähtöisesti.

Digitaalisen ja “analogisen” maailman vastakkainasettelun takia valitsin kirjoittaa runoni käsin. Työstin kokonaisuutta veden ja lumen avulla visuaaliseen muotoonsa. Se on tehnyt ne maalauksellisiksi ja osittain mahdottomaksi lukea, mutta installaatioon kuuluvasta kirjaesineestä on mahdollista lukea runot kokonaan.

Kymmenien runojen kirjoittaminen kaunolla on vanhanaikaista, hidasta ja työlästä. Valinta on pieni protestini digitaalisen maailman pakotettua tehokkuutta vastaan. Minulle analogisuus juuri tämän aiheen käsittelyssä merkitsee hitauden ja työläyden tuomista takaisin kommunikaatioon.

Muuttuisiko vuorovaikutus digitaalisissa ympäristöissä, jos joutuisimme kirjoittamaan jokaisen kommentin käsin, niin että ehtisimme ruumiillisesti kokea sanojen merkityksen?

Susi Nousiainen on itäsuomalainen kuvataiteilija (amk) ja kirjoittaja. Hän tekee väitöskirjaa Lapin yliopistossa, ja on kiinnostunut taidelähtöisistä ja osallistavista metodeista organisaatiotutkimuksessa. Nousiainen on julkaissut runokokoelman ja tietokirjan, ja kirjoittanut muun muassa esseetä (Nuori Voima) ja kolumnia (Yle, Kauppalehti).
Lisätietoa Lapin taiteilijaseura (lapintaiteilijaseura.fi)