Lohiloinen - Gyrodactylus salaris

Lohiloinen Gyrodactylus salaris mikroskooppikuvassa.Lohiloinen (Gyrodactylus salaris) on vakava uhka lohelle. Se on romahduttanut merilohikannan jo 40 vaellusjoesta Norjassa. Kalastajat voivat estää loisen leviämisen.

Lohiloinen on yleinen lohien iholoinen koko Suomessa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Loinen on noin 0,5 mm pitkä, joten sitä ei voi havaita paljain silmin. Loinen tarttuu lohenpoikasten ihoon ja eviin terävillä väkäsillä. Ihoa syödessään loinen tekee siihen pieniä haavoja ja altistaa lohenpoikasen taudeille.

Suomessa loisen levinneisyyden rajana on Maaselän vedenjakaja. Loisesta ei ole haittaa Maaselän eteläpuolisten, Itämereen laskevien jokien lohenpoikasille eikä muille lohikaloille.

Atlantin merilohikanta ei ole sopeutunut elämään loisen kanssa, joten Jäämereen laskeviin lohijokiimme päästessään loinen saattaa hävittää Atlantin merilohikannan kokonaan muutamassa vuodessa. Vaikka loinen sairastuttaa vain Atlantin merilohen, sen oireettomina kantajina voivat olla muutkin kalat.

Norjassa loinen on romahduttanut Atlantin merilohikannan noin 40 vaelluskalajoessa. Suotuisissa olosuhteissa loisen lisääntyminen on erittäin nopeaa: yksilö voi kuukaudessa tuottaa jopa 5 miljoonaa uutta yksilöä. Lohiloinen kykenee lisääntymään myös kirjolohen, nieriän, harjuksen ja taimenen iholla.

Gyrodactylus salaris -lohiloinen ei ole vielä päässyt leviämään arvokkaisiin Jäämereen laskeviin lohijokiimme.

Sen leviäminen on estettävissä. Kalastajan ei tulisi laskea kalan perkuuvesiä tai -jätteitä toiseen vesistöön. Perkuujätteet tulisi haudata maahan, etteivät linnut pääse levittämään loista.

Lisäksi tulisi muistaa seuraavat asiat. Huolehdi, ettei veneen pilssivesi tai moottorin jäähdytysvesi pääse siirron yhteydessä toiseen vesistöön. Älä myöskään laske asuntovaunusi talousvesiä vesistöihin, vaan imeytä vesi maahan riittävän kauas rannasta.

Elävän tai kuolleen syöttikalan käyttö on kielletty koko Näätämöjoen vesistöalueella sekä Metsähallituksen luvalla kalastettaessa Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kuntien alueella. Jatkossa täkykalojen käyttö kielletään kaikissa Jäämereen laskevissa vesissä.

Kaikkien elävien kalojen siirtäminen muualta Suomesta Teno-, Näätämö-, Paats- ja Luttojoen vesistöalueille on ehdottomasti kielletty. Samoin on kielletty elävien kalojen siirtäminen Paats-, Lutto- ja Juutuanjoen alueelta Teno- ja Näätämöjokien vesistöalueille.

Ota huomioon, että Norjan puolella tarvitaan kalastusta varten kalastusvälineiden desinfiointitodistus.

Lisätietoa

Milloin kalastusvälineet on desinfioitava

  • aina kun ylittää Maaselän vedenjakan (linjalla Pokka-Tankavaara-Saariselkä)
  • aina kun käy Norjassa tai palaa sieltä
  • aina kun käy Venäjällä Suomen lähialueilla tai palaa sieltä
  • siirtyessä yllä mainittujen, Jäämereen laskevien jokien alueella vesistöalueelta toiselle. Maaselän yläpuolinen Lappi jakautuu neljään suureen (Tenon, Näätämöjoen, Paatsjoen ja Tuulomajoen vesistöalueet) ja kahteen pienempään vesistöalueeseen (Uutuanjoen ja Koutajoen vesistöalueet).

Näin desinfioit kalastusvälineet

Kaikki kalastusvarusteet ja -välineet (vene, kanootti, saappaat, vapa, kela, vieheet, haavit jne.) tulee desinfioida ennen siirtymistä toiseen vesistöön

  • kuivaamalla vuorokausi + 20º C:een lämpötilassa, kylmässä ja kosteassa pidempään
  • kuivaamalla tunti + 60º C:ssa saunassa
  • pakastamalla vuorokausi -18º C:ssa pakastimessa
  • desinfiointiasemalla (esimerkiksi Inarin kalasatama, Inarin Neste-huoltoasema, Kolttien perinnetalo Sevettijärvellä, Tenojoen tutkimusasema Utsjoella).

Norjan puolelle siirryttäessä tarvitaan desinfiointitodistus, joita kirjoitetaan Inarin Nesteellä ja Kolttien perinnetalolla.