Nykyinen kivikirkko on arkkitehti Carl Ludvig Engelin (1778 - 1840) viimeisin ja pohjoisin työ, ja se rakennettiin vuosina 1850 - 53. Mantojärven rannassa sijaitseva pappila on vuodelta 1843.
Kirkkotuvat olivat saamelaisten perheiden tai sukujen asumuksia kirkonmenojen ja markkinoiden aikaan, sillä kotimatka omalle asuinkentälle oli pitkä. Vanhin nykyisistä tuvista on 1700-luvulta. Museoviraston kunnostamat tuvat ovat pienikokoisia ja valaistukseltaan hämyisiä. Nurkassa seisova kivinen takka, piisi, oli ainokainen lämmönlähde, ja sen ääressä myös valmistettiin ruokaa.
Kirkkotupia ympäröivä luonnonketo on kesäisin upea: säihkyvänsininen tunturikatkero aukaisee terälehtensä vain aurinkoisina päivinä.