Sanni-Maaria Puustinen: Kerrostumat

Sanni-Maaria Puustisen näyttely Kerrostumat keskittyy tarkastelemaan maisemia ja niiden muotoutumisen prosesseja ajan ja tekijyyksien verkostoissa, sekä suhteessa meneillään oleviin ekologisiin kriiseihin. Puustinen nojaa posthumanistiseen ja ekofeministiseen lähestymistapaan, joissa kyseenalaistetaan ihmiskeskeinen tapa jäsentää maisemaa ja luontoa. Näissä näkökulmissa maisema ei ole vain ihmisen katsomisen kohde, vaan monilajinen tila, jossa eläimet, kasvit, mikro-organismit ja ei-inhimilliset prosessit osallistuvat aktiivisesti ympäristön muotoutumiseen. Puustinen näkee erityisesti laiduntavat kotieläimet toimijoina, jotka muokkaavat maisemaa, ylläpitävät monimuotoisuutta ja vaikuttavat ekologisiin rytmeihin.

Sanni-Maaria Puustinen on pohjoiskarjalalainen kuvataiteilija sekä tutkija. Hän tekee väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistolla humanistisen ympäristötutkimuksen alalta, jossa tarkastelee ihmisen ja ympäristön välistä vuorovaikutussuhdetta kestävyysmurroksen aikakaudella. Maalauksissaan Puustinen jatkaa tutkimuksen teemojen käsittelemistä: kuinka ilmastonmuutos ja ekologinen kriisi vaikuttavat tapaamme katsoa maisemaa. Puustinen näkee ihmisen osana suurempaa kokonaisuutta, monilajista toimijaverkkoa, jonka olemassaolon edellytyksenä toimii vastavuoroisuus ja keskinäinen huolenpito.

Ilmastonmuutos, lajikato ja ekologinen kriisi ovat tulleet tietoisuuteemme viime vuosien aikana entistä kiistämättömämpänä. Maisemat, erityisesti kulttuurihistoriallisesti merkittävät maisemat, kuten Kolin huipulta avautuva näkymä, ovat toimineet mm. kansallisen identiteetin rakennusaineena. Ne ovat merkityksiltään latautuneita. Vaikka maisemat muuttuvat, ne yleensä muuttuvat hitaasti. Nyt Kolin metsiä kirjoo kirjanpainajakuoriaisen tuhoamat kuolleet puut. Lisääntyneen luontomatkailun seurauksena eroosio kuluttaa Kolin polkuja, ja Tarhapuron vesiputouksen valokuvaajat tallaavat harvinaisen neidonkenkäesiintymän. Nämä ovat osa käynnissä olevaa kulttuurista ja ilmastollista muutosta, jossa ”ikuiset” maisemat ja ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään erilaisin seurauksin. Taiteessaan Puustinen pyrkii esittävyyteen ja realismiin, mutta antaa tilaa myös ekspressiiviselle ja affektiiviselle ilmaisulle. Teoksissaan hän sekä tutkii ihmisen ja maiseman välistä esteettistä vuorovaikutusta että pyrkii herättämään katsojassa kysymyksen, mitä olemme valmiit muuttamaan omassa elämässämme säilyttääksemme nämä ikuiset maisemat.