Retkeilykohteet
Hae kohde, reitti tai sijaintiHaku alkaa automaattisesti, kun vähintään kaksi merkkiä on syötetty. Siirry hakutuloksiin alas tai ylösnuolinäppäimillä.
Metsähallituksen Luontopalvelujen ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyössä laatimassa raportissa tarkastellaan havaittua ja ennustettua ilmastonmuutosta Pallas–Yllästunturin ja Oulangan kansallispuistojen alueella. Raportissa tarkastellaan erityisesti vaihtoehtoisia ilmastotulevaisuuksia vuosille 2041–2070 ja 2071–2100. Ilmastotulevaisuuksien tavoitteena on auttaa Metsähallituksen asiantuntijoita varautumaan ilmastonmuutoksen moninaisiin vaikutuksiin kansallispuistojen hoidossa ja ylläpidossa.
Ilmastonmuutos aiheuttaa muutoksia pohjoisten kansallispuistojen luonnolle. Havaintoaineistot viimeisen kuuden vuosikymmenen ajalta osoittavat, että niin sanottu bioilmasto, eli eliöille erityisen merkitykselliset ilmasto-olot, on viime vuosikymmeninä muuttunut Pallas–Yllästunturin ja Oulangan kansallispuistoissa merkittävästi. Pallas–Yllästunturin kansallispuistossa erityisen huomattavaa muutos on ollut termisissä kasvukausissa sekä sademäärissä, kun taas Oulangalla suurimmat muutokset liittyvät termisten kasvukausien lisäksi myöhäisten kevään pakkasten esiintymiin.
”Näiden viime vuosikymmeninä havaittujen muutosten vuoksi halusimme katsoa Ilmatieteen laitoksen kanssa tulevaisuuteen. Ilmastotulevaisuuksien kautta osaamme varautua siihen, millaisia vaatimuksia ilmasto asettaa toiminnallemme tulevaisuudessa”, toteaa projektipäällikkö Heidi Siira Metsähallituksen Luontopalveluista.
Pohjoisten luonnonsuojelualueiden ilmastotulevaisuudet -raportissa (pdf, 4,2 Mt, julkaisut.metsa.fi) esitellään kaksi erilaista, mutta yhtä lailla mahdollista ilmastotulevaisuutta ilmastomallijoukkoon perustuen. Tulevaisuuksissa lämpötilojen ja sademäärien kehitys poikkeaa selvästi toisistaan, jolloin myös bioilmastollisten indikaattoreiden muutos on erilaista muun muassa kasvukauteen, lumipeitteeseen tai kuivuuteen liittyen.
Molemmissa ilmastotulevaisuuksissa selvimmät muutokset liittyvät lämpötilan nousuun. Ilmastotulevaisuus 1 edustaa kuivia ja vuosisadan loppua kohden hitaasti lämpeneviä olosuhteita ja Ilmastotulevaisuus 2 kuvaa kosteanlämpimiä ja leutotalvisia, vuosisadan loppua kohden nopeasti lämpeneviä olosuhteita.
”Ilmastomalleihin perustuvan nykytiedon valossa kumpikin tulevaisuudenkuva on mahdollinen. Ne ovat kuitenkin keskenään riittävän erilaisia, jotta voidaan muodostaa kuva tarvittavista sopeutumistoimien kirjosta, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Juha Aalto toteaa.
Raportissa esiteltyjen ilmastotulevaisuuksien väliset erot kasvavat vuosisadan loppua kohden, vaikka talvet lämpenevätkin jo vuosisadan puoliväliin mennessä selvästi enemmän kosteanlämpimässä ilmastotulevaisuudessa. Lumipeitteeseen liittyvät muuttujat osoittavat, että lumipeitteinen aika lyhenee noin kuukaudella vuoteen 2050 mennessä ja lumipeitteen vuosienvälinen vaihtelu kasvaa. Pysyvä, yli 20 senttimetrin lumipeite tulee vasta vuodenvaihteen tienoilla. Talven tulo muuttuu kaikkiaan vaikeammin ennakoitavaksi.
Kansallispuistot ovat ensisijaisesti luonnonsuojelualueita ja toissijaisesti virkistysalueita. Raportin tuloksia tulkitaan ja hyödynnetään Metsähallituksessa virkistyskäytön näkökulmasta.
Talviset vesisateet voivat vaikeuttaa reittiverkoston ylläpitoa ja lisääntyvä ilmankosteus vaikuttaa rakennusten kuntoon. Lisäksi leudommat talvet estävät jääreittien hyödyntämisen retkeilyrakenteiden huoltamisessa. Talvien lyheneminen ja termisen kasvukauden pidentyminen kasvattavat retkeilykautta sulan maan aikana, mikä lisää retkeilyreittien ja -rakenteiden käyttöä. Voimistuvat ja pidentyvät hellejaksot voivat haastaa retkeilijöiden terveyttä ja lisätä pelastuslaitoksen tehtäviä kansallispuistoissa.
Raportti osoittaa, että tarve ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimien suunnitteluun, jatkuvaan seurantaan ja mallinnukseen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen kasvaa jatkuvasti.
Ilmastotulevaisuuksia hyödynnetään parhaillaan päivitettävässä Oulangan hoito- ja käyttösuunnitelmassa sekä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston luontomatkailusuunnitelmassa. Luontomatkailusuunnitelmassa ilmastotulevaisuuksia hyödynnetään tuottamalla luontomatkailuskenaarioita vuodelle 2050 yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Lisäksi sidosryhmätilaisuuksissa pohditaan vaikutuksia, joita ilmastonmuutos tuottaa sulan maan ja lumisen ajan luontomatkailuun kansallispuistossa.
Ilmastotiedon hyödyntämistä luontomatkailussa pilotoidaan osana pohjoismaista Climate change communication and adaptation in Arctic protected areas -hanketta (2024–2026). Hankkeessa parannetaan organisaatioiden ymmärrystä ja kyvykkyyksiä varautua ilmastonmuutokseen, huomioidaan ilmastonmuutos pilottialueiden suunnittelussa, testataan ilmastoreiluja ratkaisuja virkistyskäytössä ja retkeilyrakenteiden huollossa, uudistetaan asiakasviestintää ilmastonäkökulmasta sekä vakiinnutetaan yhteistyötä pohjoismaisten kumppaneiden kanssa.
Hankkeen päätoteuttaja on Ruotsin Norrbottenin lääninhallitus. Suomesta hankkeeseen osallistuu Metsähallituksen Luontopalvelut ja Norjasta Reisan kansallispuiston hallinto, Haltin vierailukeskus, Tromssan ja Finnmarkin lääninhallitus sekä Pasvikin luonnonsuojelualue. Hanke saa rahoitusta rajat ylittävän yhteistyön Interreg Aurora -ohjelmasta.
CLAP-hanke on osa Metsähallituksen ilmasto-ohjelmaa (2025–2030) (metsa.fi). Ilmasto-ohjelmassa on asetettu tavoitteet ja määritetty laaja joukko toimenpiteitä, joilla vahvistetaan myönteisiä ilmastovaikutuksia, pienennetään negatiivisia vaikutuksia sekä edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumista.
