Vaskojoki kulkee rauhallisesti ja leveänä yhtäjaksoisen mänty- tai koivumetsän sisällä. Monin paikoin kova maa ja metsä alkaa vasta rantaluhdan takana. Se muodostuu saroista ja pajukoista. Hiekkarannat, -harjut ja –törmät puuttuvat Vaskojoelta. Ei myöskään ole juuri kallioita, eikä oikein muutakaan, mihin katse tarttuisi. Maisemiltaan Vaskojoki ei olekaan kovin ihmeellinen, joskin tämä on tietysti makuasia. Rantojen kasvisto, vesilinnusto ja ehkäpä myös ranatapajukossa syöskentelevä hirvi tuovat vaihtelua matkantekoon.

Vaskojoen rantapajukkoa. Kuva: Tapio Tynys

Vaskojoen reitti sopii melonnan vasta-alkajille. Joki on rauhallinen ja helppo. Edellinen on sanottava sillä poikkeuksella, että kaksiosainen Palokoski on vuolas  ja vaativa koski. Koskessa on kyllä väylä, mutta virtauksen voimakkuuden ja kuohujen takia kokemattomien melojien on parempi kantaa tai uittaa kanootti kosken ohi.

Reitin pituus on 23 kilometriä. Reitin ehtii meloa hyvin päivän aikana. Paras retkeilyaika on 10.6.–20.8.

Reitin vaativuus

Vaskojoen reitti soveltuu parhaiten kanoottimelontaan. Yksin melottaessa kaksilapainen kajakkimela toimii paljon paremmin kuin yksilapainen mela. Reitti on vaativuudeltaan helppo. Kaksiosainen Palokoski on kuitenkin niin vuolas, että sen laskeminen vaatii kokemusta ja saumatonta yhteistyötä melojaparilta.

Reitin loppuosassa joki laajenee järvimäiseksi, ja vastatuulessa matkan teko voi vaikeutua huomattavasti. Koska reitti on melko lyhyt, se ei edellytä yöpymistä maastossa.