Retken lähtöpiste

Reitin lähtöpaikka (WGS84 lat 68.901 ja lon 26.171) on Laksiniemen kohdalla. Maantien oikealla puolella on avoin kenttä. Joki on heti sen takana. Tien laidassa on poroaita. Siinä on portti, joka tulee muistaa sulkea sekä kentälle ajettaessa että sieltä poistuttaessa. Parkkialuetta ei vartioida.

Palokosken niskalla kuohuu. Kuva: Tapio Tynys

Reittiosuudet

Vaskojoki on luonteeltaan kolmijakoinen. Reitin alkuosa Palokoskelle saakka menee nopeasti. Virta kuljettaa hyvin. Kiviä ei ole eikä myöskään koskia. Virran leveys vaihtelee 15 metristä reiluun sataan metriin. Näin jatkuu seitsemän kilometriä. Tilanne muuttuu jyrkästi, kun tullaan Palokoskelle. Kosken kohina kuuluu ja kuohut näkyvät jo kauas suvantoon, johon Palojoki laskee pohjoisesta.

Palokosken ensimmäinen osa on pituudeltaan noin 300 metriä. Sen jälkeen seuraa lyhyt suvanto. Se voimistuu nopeasti jälleen koskeksi. Joen keskellä oleva saari puristaa nyt vedet kahtia. Ainakin eteläpuoleisesta haarasta löytyy väylä normaaliveden aikana.  Senkin pituus on noin 300 metriä. Vajaan puolen kilometrin päässä on vielä kolmas koski, joka kuitenkin jää voimassa ja pituudessa selvästi kahdesta aiemmasta.

Palokosken jälkeen on hyvä pitää ruokailutauko joen pohjoispuolisessa männikkörinteessä. Siitä lähdettäessä on edessä lyhyt ja helppo Louhikoski. Louhikosken jälkeen joki levenee puolitoista kilometriä pitkäksi järveksi. Järven pohjoisrannalla on vanha Heikkilän talo. Järveltä lähdettäessä joki kapenee hetkeksi, mutta alkaa sitten jälkeen laajeta kapeaksi ja pitkäksi järveksi. Sen nimi on Suoppajärvi. Suoppajärvi päättyy Sorasuvantoon. Sen jälkeen joki jatkaa laiskasti eteenpäin noin 60 metriä leveänä. Vestojoen suu tulee vastaan kahdeksan kilometriä Palokosken jälkeen.

Maunukalliot tulevat vastaan kohta Vestojoen suun jälkeen. Niillä voi pitää taukoa ennen viimeistä viiden kilometrin etappia. Maunukallioilta lähdettäessä joen eteläpuoli on koko loppumatkan yksityisomistuksessa. Kovilla mailla on taloja ja loma-asuntoja. Joen pohjoispuoli on valtion omistuksessa. Maisema on soinen ja alava. Luhtaiset rannat lammikkoineen houkuttelevat vesilintuja. Niitä on helpoin nähdä alkukesästä ennen pesintää, ja jälleen loppukesällä ennen muuttoa.

Retken päätepiste Tirron sillan kupeessa. Kuva: Tapio Tynys

Reitti loppuu Angelin tien siltaan. Sillan alapuolella on kunnan veneluiska ja avointa kenttää auton paikoitukseen.