Välimaan jokisaamelaistilan historia

Välimaa on hieno esimerkki vanhasta saamelaistilasta, jolla elanto saatiin kalastamalla ja karjataloudella. Tenojoen nurmettuneella rantatasanteella sijaitsevan saamelaistilan pihapiirissä on rakennuksia historialliselta ajalta sekä vanhoja kodanpohjia.

Muinaisen pyyntiväestön tukikohta

Välimaalla on pitkä asutus- ja käyttöhistoria. Tenojoki on kautta aikojen houkutellut pyyntiväestöä, josta osa on majaillut Välimaassa. Tästä muistona Välimaan pihapiirissä ja sen lähiympäristössä on useita kodanpohjia tai asumuspainanteita. Niiden ajoittaminen jää arvailujen varaan, mutta luultavasti paikalla on asuttu ainakin 1600-luvulta alkaen, kenties jo kivikaudelta lähtien.

Luonnonläheistä elämää

Turvekammi ja kunnostettu sauna. Kuva: Pasi NivasaloVälimaan tila perustettiin Utsjoen Nuorgamin kylään vuonna 1858 pohjoisimman Lapin asuttamista koskeneen kuulutuksen tuloksena. Jo aluetta 1700-luvulla hallinnut Ruotsin kruunu kannusti uudisasukkaita muuttamaan Lappiin. Venäjän vallan aikana Lappiin levitettiin muualla Suomessa jo vallinnut tilajärjestelmä.

Välimaan tilan perusti kalastajasaamelainen Antti Jouninpoika Warsi lähelle isänsä niittymaita ja perinteisiä kalavesiä. Tilan talous perustui kalastukseen ja karjan, lähinnä lampaiden, hoitoon. Viljelykseen ei pohjoisen karuissa luonnonoloissa juuri ollut edellytyksiä.

Tilan rakennukset edustavat perinteistä jokisaamelaisten rakennustapaa. Ne kertovat vanhasta luonnonläheisestä elämänmuodosta. Pihakenttää ympäröi aitaus, jossa on paritupa, turvekammi, liiteri, liha-aitta, kala-aitta, kalastus- ja metsästysvälineaitta, varastolava ja vinttikaivo. Suurin osa rakennuksista on hirrestä. Niissä on perinteinen turve- tai lautakatto.

Autiotilasta saamelaiskulttuurin muistomerkiksi

Warsin suku asutti Välimaan tilaa 1970-luvulle asti. Vuonna 1981 Museovirasto osti tilan, jotta se säilyisi jokisaamelaista kulttuuria esittelevänä muistomerkkinä. Osa rakennuksista oli ehtinyt kärsiä asumattomuudesta. Nyttemmin rakennukset on korjattu. Metsähallituksen luontopalvelut hallinnoi ja hoitaa nyt kohdetta.

Heinälava. Kuva: Pasi Nivasalo