Luirojärven vaellus 70 - 80 km

  • Kiilopää - Suomunruoktu 14 km
  • Suomunruoktu - Tuiskukuru 13 km
  • Tuiskukuru - Luirojärvi 8 km
  • Luirojärvi - Lankojärvi 19 km
  • Lankojärvi - Rautulammen tulipaikka 8 km
  • Rautulammen tulipaikka - Niilanpää - Kiilopää 11 km
Luirojärvi on Urho Kekkosen kansallispuiston helmi, minne niin monet retkeilijät vaelluksillaan suuntaavat. Luirojärvi sijaitsee kansallispuiston sydämessä ja puiston korkeimman tunturin, Sokostin (718 m mpy) juurella. Merkittyjä reittejä Luirojärvelle ei mene. Reitin voi valita vapaasti, mutta tämä reittikuvaus pohjautuu maastossa näkyviin polkuihin.
 
Luirojärvelle johtavia vakiintuneita kulku-uria lähtee eri puolilta puistoa. Tämä reittiehdotus lähtee ja palaa Kiilopäälle rengasreittinä. Matkan varrella on tulipaikkoja sekä laavuja ja ne on merkitty retkeilykarttoihin. Metsäpalovaroitustilan aikana avotulen teko on kiellettyä, mutta retkikeittimen käyttö on sallittua aina.
 

Luirojärven ruskaa. Kuva: Juha Kaipainen, Metsähallitus

Lähtöpiste
Kiilopään lähtöportti. Osoite: Suomen Latu Kiilopää, Kiilopääntie 620, 99830 Saariselkä (Inari)
 
Koordinaatit: Euref-Fin (~ WGS84) lat: 68° 20.7943' lon: 27° 27.7020' ETRS-TM35FIN N: 7581576 E: 519012
 
Retkeilyrakenteet
Reitillä on tupia, tulistelupaikkoja ja laavuja sekä kuivakäymälöitä. Autio- ja varaustuvat: Lankojärvi, Luirojärvi, Suomunruoktu ja Tuiskukuru, vuokratupa tai -kammi: Kuuselan vuokratupa ja Tammakkolampi sekä päivätuvat: Luulampi, Niilanpään porokämppä sekä Rumakuru.
 
Tässä reittikuvauksessa yöpymiset on suunniteltu toteutettavaksi Urho Kekkosen kansallispuiston maksullisissa varaus-/vuokratuvissa seuraavasti: 1. yö Suomunruoktulla, 2. yö Tuiskukurulla, 3. ja 4. yö Luirojärvellä (Luirojärven varaustupa, Kuuselan kämppä), 5. yö Lankojärvellä.
 
Yöpyminen teltassa
Tutustu ennalta, mitä Urho Kekkosen kansallispuiston järjestyssäännössä sanotaan leiriytymisestä maastossa.
 
Nähtävää
Vanha Niilanpään poroerotusaita, Raappanan kammi, tunturirinteiden lieveuomat, Sompion suoerämaat, Nattastunturit sekä Suomujoen upea Kotaköngäs.
 
Huomioitavaa
Kulku-uraa ei ole merkitty maastoon. Suunnistustaidot ja vaelluskokemus ovat tarpeen, GPS-paikannin on hyvä apuväline.
 
Luirojärven reitti on pituudeltaan 70-80 km riippuen reitinvalinnasta. Kulkusuunnan voi valita vapaasti.
 
Tässä kuvauksessa reitti on jaettu päiväetappeihin kuuden päivän vaellukseksi. Luirojärvellä on suunniteltu vietettävän kaksi yötä, jolloin ns. välipäivänä voi käydä "huiputtamassa" Urho Kekkosen kansallispuiston korkeimman tunturin Sokostin (717 m mpy). Luonnollisesti tämän retken voi halutessaan toteuttaa esim. 4 päivän vaelluksena omasta kunnosta riippuen. 
 
Reittimerkintöjä on vain alku- ja loppumatkasta, joten vaellus toteutetaan kartan ja kompassin kanssa. 

Ryhmä Niilanpään tulipaikalla. Kuva: Niina Pehkonen

Reittiselostus

Kiilopää-Sumunruoktu, 14 km
Vaellus alkaa Kiilopäältä, Suomen ladun pihalta lähtevää Rautulammen reittiä pitkin. Vain ensimmäiset 5,5 km kuljetaan merkityllä reitillä. Niilanpään poroaidalla on päivätupa tulipaikkoineen. Poroaidan jälkeen suunnataan viitoittamattomalle polulle lähes suoraan etelää kohti.
 
Kun Rautulammen merkityltä polulta on erkaannuttu ja kuljettu lähes 4 km, saavutaan kahden polun risteykseen. Risteyksestä noin 200 m päässä on Suomunlatvan laavu, jossa voi poiketa levähtämään. Mikäli ei ole tarvetta poiketa laavulla, matka jatkuu kohti kaakkoa, ja Suomunruoktun autio- ja varaustuvalle tästä risteyksestä on matkaa noin 4,5 km.
 
Tunturiylänköjen jälkeen polku seurailee Suomujoen vartta kuivilla mäntykankailla. Polku on koko matkalta leveä ja helppo havaita. Suomujoen ylittäminen tuvan kohdalta käy ongelmitta. 
 
Reitin varrella on kaksi levähdyspaikkaa, Niilanpään päivätupa ja Suomunlatvan laavu. Molemmat sijaitsevat hieman syrjässä reitiltä.
 
Aitaojan tulipaikka. Kuva: Kirsi Luonuankoski, Metsähallitus

 

Suomunruoktu–Tuiskukuru, 13 km 
Suomunruoktulta reitti jatkuu aluksi jokivartta alaspäin. Aitaojan tuntumassa Suomujoen ylitystä varten on silta ja sillan kupeessa on myös tulipaikka. Sillalta matka jatkuu kohti Vintilätunturia. Polku johdattaa kulkijan Vintilätunturin ja puustoisen Vintilävaaran välistä Harrihaaran latvoille. Siitä otetaan suunta kohti Tuiskukurun autio- ja varaustupaa
 

Nousu tunturiin. Kuva: Pia Kangas, Metsähallitus

Toinen vaihtoehto on jatkaa Aitaojan tulipaikalta matkaa edelleen Suomujokivartta alavirtaan Kallenlammen ja Kustunlammen jäädessä itäpuolelle. Kolmannen lammen, Salolammen jälkeen polku kaartuu seuraillen Vintiläojaa. Salolammen rannassa on myös laavu.

Tästä polku nousee Vintiläojan vartta Pikkutunturien eteläpuolisiin tunturikoivikoihin, josta se laskee kohti Tuiskukurua. Tämä reittivaihtoehto kulkee Vintilätunturin pohjoispuolta.

Tunturirinteillä erottuvat selvästi jääkauden uurtamat lieveuomat, jotka johdattavat kulkijan katseen kohti etelässä laajoina avautuvia Sompion suoerämaita. Lounaassa kohoavat salaperäiset Nattastunturit.

 
Nattaset Vintilältä. Kuva: Petteri Polojärvi, Metsähallitus

 

Tuiskukuru–Luirojärvi, 8 km
Tuiskukurun tuvalta polku jatkuu komeassa mäntymetsikössä ja tunturikoivikossa itään Ampupäiden eteläpuolta kohti Luirojärveä. Polun korkeimmalta kohdalta avautuu upea näkymä Tuiskukurun ja Luirojärven laaksoihin. Polku johtaa suoraan Luirojoen rantaan ja karttoihin on merkitty kahlaamo. Kahlaamosta noin 20m alavirtaan on rakennettu kesällä 2018 silta.
 
Normaaliveden aikaan kahluupaikalla joen yli pääsee tavallisilla pitkävartisilla kumisaappailla. Tulvan aikana kahlattaessa on noudatettava erityistä varovaisuutta. Jokien ylitystä varten onkin hyvä varustaa mukaan jonkinlaiset kahluutossut, jotta joen pohjan terävät kivet eivät ole paljasjalkaisen kahlaajan kiusana.
 
Tuiskukurun autio- ja varaustupa. Kuva: Matti Mäcklin, Metsähallitus

 

Luirojärvi
Luirojärvelle saavuttaessa Kuuselan kämppä, 4 hengen vuokratupa tervehtii ensimmäisenä tulijaa. Lisäksi Luirojärven rannassa on Luirojärven autio- ja varaustupa (14 + 14 hlöä) sekä  Rajan kämppä autiotupa (6 hlöä). Luirojärven koillisrannalla sijaitsee huonokuntoinen majoituskäytöstä poistunut Raappanan kammi.
 
Luirojärven rannassa oleva sauna on kaikkien retkeilijöiden yhteiskäytössä. Ota muutkin retkeilijät huomioon, älä ole liian kauan saunassa. Sesonkiaikoina kannattaa yhdessä sopia saunomisajoista muiden vaeltajien kesken, esim. naisten ja miesten vuorot vuorotunnein. 
 
Urho Kekkosen kansallispuiston saunan käyttömaksu on 7,00 € / aikuinen, 4,00 € / lapsi (alle 7v) tai ryhmän jäsen (ryhmä on min. 10 henkilöä). Maksun voi suorittaa etukäteen tupavarauksen teon yhteydessä, Saariselän palvelupiste Kiehiseen, Ivalon asiakaspalvelupisteeseen, Savukosken opastuskeskus Korvatunturiin tai mobiililupana soittamalla
  • numeroon 06060 56 1519, saunamaksu aikuinen - 6,93 € + mpm tai  06060 56 1520, saunamaksu lapsi (alle 7v.) tai ryhmäläinen (min. 10henk.) - 4,01 € + mpm
  • Saunamaksut sisältävät alv 24%.
Sokostilla. Kuva: Juha Kaipainen, Metsähallitus

 

Sokosti
Erämainen Luirojärvi lepää keskellä jylhää tunturimaisemaa. Korkeimpana tunturina kohoaa Sokosti (717 m mpy). Sokosti on monille vaeltajille retken kohokohta. Kannattaakin varata aikaa yhden päivän verran Sokostin "huiputukseen" ja toivoa kirkasta säätä.
 
Kirkkaalla säällä Sokostin huipulta avautuva maisema on palkitseva. Eri ilmansuunnissa kohoavat tunturit piirtävät taivasta vasten omat persoonalliset siluettinsa. Tunturimaisemaa halkovat kirkasvetiset tunturipurot ja paikoin jyrkätkin kurut.
 
Sokostin huipulla on masto, joka on tehty matkapuhelinten kuuluvuuden vuoksi. Kuitenkin erämaassa on katvealueita, jolloin matkapuhelinten kuuluvuus on heikko. Ja aina on mahdollista, että mastossa on toimintahäiriö, jota ei ole ehditty korjata.
 
Luirojoki. Kuva: Niina Pehkonen, Metsähallitus

 

Luirojärvi–Lankojärvi, 19 km
Lankojärvelle lähdetään Luirojärven länsirantaa seuraten. Polku kulkee Vasanlyömäpäitten ja Joukhaispään välistä Palovangalle. Toinen reitti kulkee Ampuojan kautta ja jatkuu Ampupäiden ja Vasanlyömäpäiden välissä kohti Kaavitsalampia, jonka jälkeen se pian yhtyy ensimmäiseen reittivaihtoehtoon. Kaavitsanlampien tienoilta polku jatkuu yhtenä polkuna Palovanganjoen eteläpuolta.
 
Suomujoen läheisyydessä Palovanganjoella sijaitseva silta on purettu keväällä 2019. Palovanganjoen voi ylittää mm. noin 250 m jokisuusta ylävirtaan, jossa vettä on normaaliveden aikaan alle polven. Tämän jälkeen Suomujokivartta kuljetaan alaspäin. Saariselkä - Sokosti -kartassa on merkitty kahluupaikat ennen Lankojärveä.
 
Tulva-aikana on syytä välttää kahlaamista ja oman turvallisuuden vuoksi kannattaa kulkea n. 2 km Suomujokea ylävirtaan ja ylittää joki Kotakönkään sillan kautta. Kotakönkäältä Lankojärven tuvalle on matkaa n. 5 km, kahluupaikoilta matkaa on n. 1 km. 
 
Suomujoki Palovanganjoen ja Lankojärven välissä. Kuva: Ninni Raasakka, Metsähallitus
 
Tällä osuudella taukopaikkoja on Palovanganjoen tulipaikka ja Kotakönkään laavu. 
 
Luirojärvi–Lankojärvi reittiosuudella on sekä kangasmaita että komeita tunturimaisemia.
 
Lankojärvi. Kuva: Siiri Tolonen, Metsähallitus

 

Lankojärvi–Rautulampi, 8 km
Lankojärveltä vie selkeä reitti Rautuojan vartta pitkin länteen Rautulammelle. Maisemat ovat pääosin metsäiset.
 

Rautulampi. Kuva: Pirjo Rautiainen, Metsähallitus

Rautulampi–Niilanpää–Kiilopää, 11 km
Rautulammen tulipaikalta vie ristiviitoitettu reitti Kiilopäälle aukeissa tunturimaisemissa. Reitti on kivikkoinen ja leveä ja sillä on päivätupa ja tulipaikka vanhalla Niilanpään poroaidalla. Rautulammelta Kiilopäälle vie reitti myös Luulammen päivätuvan kautta ristiviitoin merkittynä. Reitti on osaksi metsäinen ja kulkee kurumaisemissa.

Katta ja kompassi. Kuva: Ninni Raasakka, Metsähallitus

Suunnittele vaellus huolellisesti

Valmistaudu vaellukseen huolella, käytä apuna Retkeilyn ABC-retkeilijän vinkkejä, mistä saat monipuolisesti apua retken suunnitteluun. Sieltä löytyy tietoa mm. retken suunnittelusta, varusteista, retkeilytaidoista, retkiruoasta sekä ympäristövinkeistä.

Turvallisuus

Tutustu turvallisuusohjeisiin ja miten toimit hätätilanteissa. 

Matkapuhelimen kuuluvuus

Vaikka Suomen matkaviestinverkot ovatkin kattavia, kansallispuiston alueella on katvealueita. Tarkista matkaviestinverkon kattavuus omalta puhelinoperaattoriltasi. Lisäksi aina on paikkoja, joissa matkapuhelin ei toimi tai puheluissa on häiriöitä. Tällaisissa tilanteissa saattaa auttaa esim. hakeutuminen muuta maastoa korkeammalle, avoimelle paikalle ja/tai puhelimen SIM-kortin poistaminen hätäpuhelun ajaksi. Kannattaa myös ottaa huomioon, että erilaisten matkapuhelimien välillä on eroja kuuluvuudessa.

Kannattaa pitää puhelin lämpimänä ettei akku tyhjene. Tietyt puhelinmallit eivät toimi pakkasessa, joten reittisuunnitelma aikatauluineen on hyvä ilmoittaa jollekin. Jotta matkapuhelimesta ei loppuisi virta, ota mukaan esimerkiksi varavirtalähde, vara-akku tai vanha puhelin, jossa on toimiva akku.