Sevettijärvi - kolttakulttuurin keskus

Nuottatunnus Hammasjärveltä. Kuva: Sampo ParkkonenSevettijärvi on kolttasaamelaisuuden keskuspaikka Suomen saamelaisalueella asukasmääränsä sekä kulttuurin ja perinteen säilymisen puolesta. Sevettijärvi sijaitsee koltta-alueella. Koltta-alue perustettiin lakisääteisesti Inarin kunnan itäosiin 1940-luvun lopulla. Alueen sisällä asutus keskittyy Sevettijärven lisäksi Nellimiin ja Keväjärvelle. Koltta-alueella asuvilla koltilla on kotiseudullaan erityisiä oikeuksia, kuten vapaa kalastusoikeus valtionvesillä ja oikeus sijoittaa kala- ja metsästyspirttejä valtionmaalle.

Kolttasaamelaisten historia

Kolttasaamelaiset kuuluvat saamelaisten itäiseen ryhmään, johon myös inarinsaamelaiset kuuluvat. Perinteiset elinkeinot olivat kalastuksen lisäksi poronhoito ja metsästys. Koltat asuivat siidoissa, jotka olivat perheiden ja sukujen muodostamia tiiviitä yhteisöjä. Kalastus oli pääelinkeino, ja sukujen ja perheiden asuinpaikat olivat järvien lähellä. Suvut muuttivat kalastusmahdollisuuksien mukaan vuodenkierron myötä alueelta toiselle: heillä oli erikseen kevät-, kesä- ja syyspaikat. Talveksi kokoonnuttiin yhteiseen talvikylään, jonka keskustassa oli rukoushuone.

Talvisodan sytyttyä Petsamossa asuneet kolttasaamelaiset evakuoitiin Suomen sisäosiin. Kun Suomen raja siirtyi, perustettiin Suonikylän talvikylän koltille asutuskeskittymä Sevettijärvelle. Muut koltat sijoitettiin Nellimiin ja Keväjärvelle. Muuton myötä vuotuiskierto kesä- ja talvikylien välillä loppui ja rajan taakse jäi myös perinteisiä kalavesiä ja poromaita.

Kulttuuri ja pukeutuminenHelmikoristelua. Kuva: Satu Moshnikoff

Vanhastaan kolttaidentiteetin tunnuksena pidettiin koltankielen puhumista ja ortodoksista uskontoa. Koltansaame oli pitkään vain puhuttu kieli: kirjakieltä ja kirjoitusasua alettiin kehittää1970-luvulla. Ortodoksinen uskonto on osa jokapäiväistä elämää, mutta perinteiset tavat näkyvät parhaimmin esimerkiksi hautajaisissa ja muistotilaisuuksissa. Perinteinen Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellusjuhla järjestetään elokuun viimeisenä viikonloppuna Nellimissä, Ivalossa ja Sevettijärvellä. Kolttanaisten laulujen, leu´ddien, taitajia on vähän, mutta perinne elää yhä. Koltilla on säilynyt myös vanha kyläkokoukseen perustuva hallintoperinne. Käsityöperinteeseen kuuluvat erikoisuuksina helmikoristeet, juuresta tehdyt astiat ja kalannahkatyöt.

Kolttapuvut ovat tärkeä osa identiteettiä ja kulttuuria. Varsinkin kolttanaisen puvussa näkyy itäinen vaikutus. Iäkkäät naiset käyttävät kolttapukua usein arkipäivinäkin, nuoret vain juhlatilaisuuksissa. Kolttien tapa- ja esinekulttuurissa vaikuttaa niin ikään venäläinen perinne.

Elämä nyt

Inarin kunnassa asuu noin 600 kolttasaamelaista. Kolttasaamelainen elämä ei ulkoisesti paljon poikkea suomalaisesta. Poronhoito jatkuu Näätämön ja Vätsärin paliskunnissa, mutta poronhoidon ja kalastuksen merkitys elinkeinona on viime vuosikymmeninä huomattavasti vähentynyt. Osa väestöstä on löytänyt ansiotöitä, ja osalle perinteiset käsityöt ovat sivuelinkeino.

Sevettijärven koululla annetaan koltankielistä opetusta. Sevettijärvellä toimii alle kouluikäisten lasten kielipesä, jossa lapset leikkivät ja lauloivat koltankielisessä ympäristössä. Koltansaamen kieli- ja kulttuurisiida aloitti toimintansa muutaman vuoden hankkeen avulla. Kieli- ja kulttuurisiida siirtää perinnettä lapsille ja aikuisille. Siellä muun muassa opiskellaan kieltä, tehdään perinnekäsitöitä sekä valmistetaan perinneruokia.

Alueen luonto

Näin kuvailee alueen olemusta luontovalvoja Martti Lintula: "Vanha kansa puhui Joutsenenkaulajärvestä ja Näytämön kylästä. Mutta Maailma muuttuu, ja varsinkin maisemat tällä valoisalla ja silmiähivelevän kauniilla seudulla.

Kapustarinta. Kuva: Markus Varesvuo

Kesäaikaisen samoajan valtaa helposti taianomainen tunne, sillä auringonkilon loistaessa ja lämmittäessä kokonaisia vuorokausia yhtäjaksoisesti ajantaju katoaa kuin kapustarinnan surumielinen huuto tunturinkupeen pieneltä jängältä.

Joskus vuodenaikojen vaihtuminen tapahtuu kuin Villavaaran tunturisopulin kohtaaminen: äsken et siitä edes tiennyt, sitten se sinut omistaa kokonaisen hetken. Sopuli kertoo mielipiteensä rauhansa häiritsemisestä selvästi ja kuuluvasti ja on pois ennen kuin ehdit tehdä tarkempaa tuttavuutta. Sinulle jää vain kaunis muisto.

Entäpä alueen vedet: timantteja kirkkaampia järviä, joiden vesi saa sinut tuntemaan mitä on jano ja miltä sen sammuttamisen kuuluu tuntua. Niin raikasta vettä et löydä edes runoilijoiden kuvaamista lähteistä. Nämä järvet antavat myös kalastajalle makuelämyksiä kaloina, joita ei varmasti saa edes parhaista kalakaupoista - mutta ei läheskään aina eikä kaikille.

Syksy tuo tullessaan aavistuksen paratiisista, sillä niin ylenpalttinen se on: marjojen runsaus ja maku, joista et osannut edes haaveilla. Metsästäjän tavoittelemia riekkoja on ääninä ja näkyinä uniin asti, harvoin metsämies jää ilman paistiaan. Aurinkoisen ruskapäivän erämaassa viettänyt ei enää näe sellaista väriloistoa - paitsi tulemalla uudelleen.

Sellainen henkilö, joka on istunut tulipaikalla polun varressa ja pimenevässä illassa katsonut kipinäsateen kohoavan tähtiin ja nähnyt miten ne ovat yksi ja sama avaruus, ymmärtää osansa ja lajinsa paikan tässä rikkaassa, mutta niin hauraassa erämaamaisemassa."

Kaikki Metsähallituksen julkaisut (julkaisut.metsa.fi)