Metsäsaamelaisten aika

Sallassa on ollut asutusta jo kivikaudella. 1700-luvulle saakka alue kuului Kemin Lappiin ja Kuolajärven lapinkylään, jota asuttivat metsästyksellä ja kalastuksella eläneet metsäsaamelaiset. Merkkejä metsäsaamelaisten ajasta on nähtävillä mm. Topsakkaharjulla, jossa metsäsaamelaiset pyysivät peuroja. Pitkin harjua on kaivettu peurahautoja, jotka nykyisin näkyvät harjuselänteellä laakeina neliömäisinä kuoppina. Metsäpeurat ja majavat pyydettiin sukupuuttoon 1700-luvulla. Sen jälkeen poro korvasi peuran ja poronhoidosta tuli merkittävä elinkeino Kuolajärven pitäjässä. Alueelle asettuivat pysyvästi ensimmäiset suomalaiset uudisasukkaat 1600-luvulla. Metsäsaamelaiset sulautuivat suomalaisiin uudisasukkaisiin ja omaksuivat heidän kielensä ja kulttuurinsa.

Topsakkaharju. Kuva: Pauliina KulmalaVanha Salla

Sallan asutus lisääntyi nopeasti 1800-luvun lopulla kasvavan maatalouden myötä. Kunnan eteläosan kuusikkoisilla vaara-alueilla harjoitettiin kaskiviljelystä ja soilta ja jokivarsista niitettiin karjalle luonnonheinää. Metsien myynti pääsi käyntiin 1890-luvulla ja tukkityömaiden avautuessa tuli Sallaan paljon väkeä muualta Suomesta.

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 itäraja sulkeutui ja samalla tärkeä vuosisatainen kauppatie Valkealle merelle, "Vienan Kemiin". Talvi- ja jatkosota koettelivat kovalla kouralla Sallan aluetta. Salla menetti alueluovutuksissa pinta-alastaan yli 6 000 km² Neuvostoliitolle, alueisiin kuului mm. Kuolajärven kylä (kuolajarvenkyla.nettisivu.org). Entisestä Märkäjärven kylästä tuli uusi Sallan kirkonkylä. Kunnan nimi muuttui Sallaksi jo 1936.

Sallatunturin ympäristö vaaroineen on ollut lähes asumatonta aluetta, joten ihmisen toiminnan merkkejä on vähän. Aukealla saranevalla saattaa törröttää vielä heinäsuovan seipäät tai ladonpohja. Vanhojen hakkuiden jäljiltä saattaa silmään sattua lahonneita kantoja ja latvuksia, ehkä jopa savottakämpän raunio puronvarresta. Salmijoen kurun aihkimännyissä näkyy vanhoja leimakirveen pilkkoja. Jostain syystä puut ovat jääneet kaatamatta. Ehkä jylhä maisema on saanut metsäherran heltymään?