Saariselkä on saamelaisalueella

Saariselän alue on saamelaisten kotiseutualuetta. Saariselän tuntureiden pohjoispuoli kuului Inarin Lappiin. Tuntureiden eteläpuolella olivat Sompion ja Sodankylän lapinkylät. Metsästys, kalastus ja peuranpyynti olivat entisajan elinkeinoja, joista voi löytää merkkejä maastosta vielä tänä päivänäkin. Myöhemmin suurporonhoidosta tuli merkittävä elinkeino alueelle. Poronhoito on saamelaisten kehittämä elinkeino, ja saamelaiskulttuuri on edelleen näkyvää alueella.

Vasan merkkausta Vuomaselässä. Kuva: Ari Magga

Kultaryntäys toi alueelle ihmisiä

Saariselän alueelta löydettiin kultaa ensimmäisen kerran vuonna 1865. Varsinainen kultaryntäys Ivalojelle tapahtui vuonna 1870. Tuolloin rakennettiin myös Ivalojoen Kultala eli Kultalan Stationi kullan kaivun ja kaupan valvontaan. Parhaimmillaan alueella työskenteli peräti 350 ihmistä. Myöhemmin, 1900-luvun puolella kultalöytöjä tehtiin myös Tankavaarassa ja Lemmenjoella.

Matkailu kehittyi pikkuhiljaa

Ensimmäinen majoitusyritys, Laanilan majatalo valmistui vuonna 1912, mutta saksalaiset tuhosivat sen toisen maailmansodan aikana. Maantie Ivaloon valmistui vuonna 1914. Kaunispään huipulle valmistui hirsimaja 1950-luvulla. Samoihin aikoihin alkoi myös säännöllinen lentoliikenne Ivalon lentokentälle. 1960-luvulla alkoi rakentaminen, jonka tuloksena tänä päivänä Saariselkä kuuluu maamme tunnetuimpiin ja suosituimpiin matkailukeskuksiin.

Saariselän alueen halki on kulkenut mm. vanha Ruijanpolku, joka johti Perämereltä Saariselän yli aina Jäämeren rannalle, Ruijaan. Poropolkujen ja vanhojen reittien rinnalle on vuosikymmenten saatossa tullut merkittyjä patikkareittejä ja luontopolkuja retkeilijöiden käyttöön.

Saariselän alue on ollut merkittävä retkeilyalue monen vuosikymmenen ajan. Pohjoisen karu luonto, laaja yhtenäinen tunturialue ja sitä reunustavat metsät ovat houkuttaneet matkailijoita ja retkeilijöitä. Urho Kekkosen kansallispuisto ja pohjoisen erämaa-alueet ovat alueen merkittävät vetovoimatekijät, jotka ovat lisänneet alueen tunnettuutta. Laajat suojelualueet tarjoavatkin monipuolisia vaihtoehtoja luonnossa liikkumiseen kaikkina vuodenaikoina, merkityillä reiteillä, huolletuilla laduilla tai vapaasti kartan ja kompassin kera.