Autiotuvissa majoittuminen ja retkeilijän etiketti

Suomen autiotupaverkosto on ainutlaatuinen retkeilijän tukiverkosto kansallispuistoissamme. Autiotuvat tarjoavat retkeilijälle suojaa pään päälle yhden tai kahden yön ajaksi ja mahdollistavat monelle lähtemisen luontoon ilman huolta yösijasta.

Meillä suomalaisilla ja Suomessa liikkuvilla on kymmenien kansallispuistojen ja retkeilyalueiden kautta käytössämme ainutlaatuinen portti luontoon. Kansallispuistoissa, erämaissa ja tunnettujen retkeilyreittien varrella sijaitsevat viralliset autiotuvat ovat avoimia, Metsähallituksen huoltamia ja lyhyeen majoittumiseen tarkoitettuja tupia.

Autiotupa ja edustalla retkeilijän vaatteita kuivumassa. Kuva: Kea Creutz.

Retkeilyalueille ja kansallispuistoihin voi siis suunnitella yhden tai useamman yön retkiä, jotka tukeutuvat ainutlaatuiseen autiotupaverkostoomme. Tuvat sijaitsevat rikkaan luonnon ja monenlaisten maisemien äärellä.

Maksuttomien autiotupien lisäksi on olemassa myös muita majoitusvaihtoehtoja, kuten maksullisia vuokra- ja varaustupia (joista yösijan voi varmistaa itselleen jo ennakkoon), päivätupia, (nimensä mukaisesti päivän aikana pistäytymiseen, muttei varsinaiseen yöpymiseen), kota- ja kammirakennelmia sekä rakennettuja laavuja.

Retkeilijä, joka haluaa majoittua omatoimisesti, voi myös pystyttää esimerkiksi telttansa, louteensa tai riippumattonsa niiden tupien ympäristöön, jossa leiriytyminen on sallittua. Laavujen ja autiotupien läheisyydessä on majoittuminen useimmiten sallittua, mutta varmista majoittumiseen liittyvät säännöt kuitenkin aina Luontoon.fi–sivustolta tai alueen luontokeskuksesta.

Autiotupayö on ainutlaatuinen elämys Suomen luonnon ja kulttuurin parissa

Autiotupien historia ulottuu usean vuosisadan taakse, jolloin tupia alettiin rakentaa tunnettujen reittien varrelle kulkijoiden levähdyspaikoiksi. Kehittyvien tieverkostojen, tutkittujen maastonkolkkien ja postinkannon seurauksena autiotupaverkosto kehittyi 1800-luvulla, jolloin myös moni tunnettu historian suurmieskin vieraili tuvissa luontoretkillään. Tupahistoriaamme liittyy siis suuri määrä kiinnostavaa kulttuurihistoriaa.

Autiotupia on 1800-luvulta lähtien rakennettu viranomaisten toimesta ja tupia on rakennettu myös poronhoidon ja metsästyksen tarpeisiin. Myöhemmin 1900-luvun puolella, jolloin retkeilykulttuuri alkoi nostamaan päätään, ryhdyttiin tupia rakentamaan laajemmin myös matkailukäyttöön.

Rinkkoja rivissä tuvan edustalla. Kuva: Kea Creutz.

Nykyiset autiotuvat ovat ulkomuodoltaan riisuttuja ja varustelutasoltaan yksinkertaisia hirsikämppiä. Tuvat ovat avoimia kaikille alueella liikkujille, eikä autiotupaa voi siten varata vain omaan käyttöön. Tupien varusteluun kuuluu useimmiten nukkumalaveri, pöytä ja pirtinpenkit, takka tai kamiina, polttopuut, vesisanko/-kattila sekä kompostoiva ulkokäymälä. Nykyisissä autiotuvissa on useimmiten myös kaasupullo sekä kaasukeitin.

Retkeilijät viihtyvät luonnossa yhteisillä pelisäännöillä – Mikä on retkeilijän etiketti?

Retkeilijän etiketti on vuosien saatossa muotoutunut yhteinen ymmärrys siitä, miten autiotuvilla toimitaan niin, että kaikkien viihtyisä ja turvallinen käynti tuvilla on taattu. Vieraillessasi autiotuvalla, muista siis kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin.

  • Autiotuvat on tarkoitettu lyhytaikaiseen levähtämiseen ja majoittumiseen omin voimin maastossa liikkuville yksityishenkilöille. Yöpyminen on siis sallittua 1-2 yön ajan, jonka jälkeen tupa siivotaan seuraaville. Avoimia autiotupia ei ole tarkoitettu pitempiaikaiseen majoittumiseen ja suuremmissa ryhmissä liikkuvien henkilöiden tulee aina varata ryhmälleen yösija varaustuvan puolelta.
  • Monista autiotuvista löytyy ohjekirja, johon tutustuminen kannattaa. Se kertoo tuvan varustelusta, varusteiden käytöstä, antaa tietoa alueen erityispiirteistä ja kertoo myös tuvan sijainnin.
  • Saapuessasi autiotuvalle varmista, että kaasu on ollut kiinni ja avaa kaasuhana vain tarvittaessa ruoanlaittoa varten. Hanan voit sulkea, kun kaasun käyttö ei ole tarpeen. Tuvalla voit laittaa ruokaa, huoltaa itseäsi ja levätä niin, että annat tilaa toimia myös muille tupaa käyttäville retkeilijöille.
  • Ennen kuin sytytät tuvan kamiinaan tai takkaan tulet, tarkista tulisijan kunto. Ennen tulen sytyttämistä siivoa tarvittaessa tuhkat niille tarkoitettuun tuhka-astiaan ja käytä puita säästellen.
  • Tarkista retkeilykohteen sivuilta (luontoon.fi) tai tupa-kansiosta mahdolliset tiedot juomaveden laadusta. Jos et voi varmistua juomaveden laadusta, keitä vesi aina ennen sen käyttöä juomavedeksi.
  • Vie mukanasi kaikki roskat, jotka olet retkelle tuonut, äläkä jätä tuvalle tavaroita tai ruoka-aineita muiden retkeilijöiden vaivaksi tai haittaeläinten löydettäväksi. Noudata muutenkin tuvan kierrätysohjeita, eli polta vain pieniä määriä puhdasta paperia ja laita kompostoivaan käymälään vain maatuvat jätteet.
  • Sopu antaa sijaa autiotuvissakin, joissa tilaa annetaan aina myöhemmin saapuville ja mahdollisesti vielä väsyneemmille retkeilijöille. Tuodessasi ruokaa ja varusteita tupaan, jätä riittävästi tilaa myös muille retkeilijöille. Tuvan ollessa täynnä, voit jättää ylimääräiset tavarat tuvan ulkopuolelle.
  • Tuvissa ei saa tupakoida! Varmista myös etukäteen, onko lemmikkien tuominen tupaan sallittua.
  • Käyttäessäsi polttopuita, täydennä aina tuvan polttopuuvarannot seuraaville. Tee myös pilkkeitä ja kiehisiä, jotta tulen sytyttäminen käy ripeästi.
  • Lähtiessäsi siivoa kaikki jälkesi ja varmista että kaasuhana on kiinni. Tyhjennä vesiastia ja tuhkat tulisijasta. Kirjoita autiotuvan vieraskirjaan viesti, jossa voit kertoa esimerkiksi sääolosuhteista, seuraavasta määränpäästäsi ja muusta tärkeästä havainnosta tuvalla, siellä satunnaisesti käyvälle huoltoryhmälle. Sulje ovet ja ikkunat huolella.

Vinkkejä ja jatkoluettavaa