Perämeren historia

21.8.2020
Koronaviruksen takia luonnossakin on syytä pitää turvavälit ja noudattaa erityistä käsihygieniaa mm. tuvilla, tulentekopaikoilla ja huussikäyntien jälkeen. Metsähallituksen linjauksia ja ohjeita päivitetään, kun yleiset koronaohjeet tarkentuvat. Ks. tilanne sivultamme www.luontoon.fi/koronavirusohjeet.

Perinnemuseon näyttelyesineitä. Puiseen tynnyrinkanteen on kaiverrettu kirjaimia ja numeroita. Kannen päällä on paksuja puukiekkoja.

Pyyntikulttuuri

Puiston saaria on miltei niiden syntymästä saakka käytetty kalastus- ja metsästysmatkojen kausitukikohtina. Tukikohtiin muutettiin pyyntikauden ajaksi, sillä matka kala-apajilta rannikolle oli liian pitkä. Esimerkiksi Selkä-Sarven eteläpään kalastajakylä lienee toiminut kausipyyntitukikohtana jo 1500-luvun lopulta saakka. Kylässä kerrotaan katovuosina asuneen yli 300 henkeä.

Pyyntiaikaan kalastajat saattoivat asua tukikohdissa kuukausia käymättä mantereella. Ulkosaaristosta pyydettiin erityisesti lohta ja silakkaa. Saalis säilöttiin suolaamalla se puutynnyreihin. Koska verkot oli valmistettu luonnonmateriaaleista, ne oli kuivattava pyyntireissun jälkeen tukikohtien kuivaustelineissä, verkkovakloissa.

1900-luvun alussa nopeat moottoriveneet yleistyivät, kalastusta alettiin yhä enemmän harjoittaa rannikolta käsin ja kausipyyntitukikohdat autioituivat. Samalla tuorekalan myynti korvasi suolalohen ja -silakan.

Perinnemaisemat

Kalastustukikohtien asukkaat toivat myös mukanaan karjaa. Se laidunsi vapaasti saarilla synnyttäen saariin perinnemaisemia - ketoja ja niittyjä.

Selkäsarven, Pensaskarin ja Iso-Huiturin kalastustukikohdissa vanhaa rakennusperinnettä ja laidunnuksen synnyttämiä perinnemaisemia on säilynyt nykypäiviin asti.

Trokaaminen

Kieltolain aikana 1919-1932 saaret toimivat salakuljettajien tukikohtina ja kätköpaikkoina. Tältä ajalta on vielä nähtävissä maakuoppia, jotka ovat vanhoja pirtukellarin paikkoja. Kieltolain aikaan sai nimensä Pirtumatalan karikkoalue, jolle upposi vuonna 1924 myrskyssä saksalainen pirtulaiva s/s Klara.

Sarven muori

Perimätiedon mukaan Selkä-Sarven saarella liikkui haltija, Sarven muori, joka oli mahdollisesti hukkunut kalastajan vaimo. Vastaavia haltijoita oli muillakin saarilla. Haltijat eivät välttämättä olleet pahansuopia, vaikka niillä lapsia peloteltiinkin. Kerrotaan, että saaren haltija olisi käynyt herättämässä luodolla nukkuvan kalastajan, jonka vene oli nousuveden vuoksi karkaamaisillaan.