Rinteen metsä on saanut kasvaa rauhassa vuosikymmeniä. Luonto tekee itse ennallistamistyötään: syysmyrsky kaataa vanhoja puita herkkupöydäksi kääville ja hyönteisille. Nopeakasvuiset lehtipuut ovat jo vallanneet kuusen jättämän aukkopaikan. Metsä ei tarvitse ihmisen apua luonnontilan ennallistamisessa.
Nuuksion kansallispuiston tunnuseläin liito-orava (Pteromys volans) viihtyy tällaisessa maisemassa. Se löytää isoja kolohaapoja pesäpuiksi, tuuheita kuusia suojaksi, ruoaksi tuoreita puiden lehtiä tai lepän norkkoja.
Nuuksion liito-oravakanta on yksi tiheimmistä Suomessa tunnetuista kannoista. Alueelta on löydetty lähes 200 metsikköä, jotka on todettu liito-oravan asuttamiksi.
Noin viisivuotiaaksi elävä liito-orava on erittäin paikkauskollinen ja käyttää samaa metsikköä ja asuinkoloja vuodesta toiseen. Liito-oravan elinpiirin koko voi vaihdella muutamasta hehtaarista jopa sataan hehtaariin. Koiraiden reviirit ovat isompia kuin naaraiden. Liito-oravalla on yleensä samanaikaisesti käytössään useita pesiä: keskimäärin 4 tikankoloa ja 1-2 risupesää, joita se käyttää ravintovarastointiin, yöpymiseen ja pesimiseen.
Liito-oravan metsissä Nuuksiossa asustaa myös muita harvinaisia lajeja, esimerkiksi harmaapäätikka (Picus canus), mustakonnanmarja (Actaea spicata) ja pikkupoimusulkukotilo (Macrogastra plicatula). Tyypillinen liito-oravan asuttama metsikkö on vanha, kuusivaltainen mutta rehevä sekametsikkö. Isot haavat ja koivut tarjoavat ruokaa ja tikankoloja pesäpaikoiksi. Suuret kuuset toimivat paitsi pesä-, myös suojapaikkoina saalistavien petojen kuten näätien, pöllöjen ja haukkojen varalta. Nuuksiossa tällaisia metsiä näkee usein juuri jyrkänteiden alla.
På svenska
1. Skog med flygekorrar
Skogen i sluttningen har fått växa i fred under årtionden. Naturen gör sitt eget restaurerande arbete: höststormen fäller gamla träd och dukar upp läckerheter för tickor och insekter. Snabbväxande lövträd har redan erövrat luckan som granen lämnade efter sig. Skogen behöver inte människans hjälp för att återfå sitt naturliga tillstånd.
Symboldjuret för Noux nationalpark, flygekorren (Pteromys volans), trivs i en sådan terräng. Den hittar stora ihåliga aspar som boträd, yviga granar till skydd och färska löv eller asphängen att livnära sig på.
Flygekorrstammen i Noux är en av de tätaste stammar man känner till i Finland. Man har hittat närmare 200 skogsdungar i området som har konstaterats vara bebodda av flygekorre.
Flygekorren som blir ca fem år gammal är synnerligen lokaltrogen och använder samma skogsdunge och bohålor från år till år. Flygekorrens revir kan variera i storlek, från några hektar till närmare hundra hektar. Hanarna har större revir än honorna. Flygekorren har i allmänhet flera bon i användning samtidigt: i medeltal 4 hackspettshålor och 1–2 bon av grenar, som den använder som matförråd, övernattning och häckning.
I flygekorrskogarna i Noux lever också andra sällsynta arter, exempelvis gråspett (Picus canus), trolldruva (Actaea spicata) och mångtandspolsnäcka (Macrogastra plicatula). Den typiska flygekorrskogen är en gammal grandominerad men frodig blandskog. Stora aspar och björkar erbjuder föda och hackspettshålor till bon. De stora granarna fungerar som boplats, men ger också skydd mot predatorer såsom mårdar, ugglor och hökar. I Noux ser man ofta sådana skogar under branter.
In English
1. Flying squirrel's forest
The forest covering the slope has been able to grow undisturbed for decades. Nature itself does restoration work: autumn storms blow down old trees, giving nourishment for bracket fungi and insects. Fast-growing broadleaf trees have already taken over an opening left by spruce. A forest does not need human help to be restored to the natural state.
The symbol of the Nuuksio National Park, the flying squirrel (Pteromys volans) thrives in this type of woodland. It finds large hollow aspen for nesting, thick spruce for cover, fresh tree leaves or alder buds for food.
The flying squirrel population in Nuuksio is one of the densest known populations of the animal in Finland. Nearly 200 groves with flying squirrels living in them have been found in the area.
Flying squirrels, which live to about the age of five, are very loyal to a single location, using the same forest areas and nesting holes from one year to another. The size of a flying squirrel's habitat can vary from a few hectares to as much as 100 hectares. The males have a larger habitat than the females. Flying squirrels usually have several different nests that they use: on average four holes in trees, and 1-2 nests made of twigs which they use to store food, sleep, and nest.
Other rare species also live in the flying squirrels' forests in Nuuksio, such as the grey-headed woodpecker (Picus canus), the baneberry (Actaea spicata), and the door snail (Macrogastra plicatula).A typical stand of trees inhabited by flying squirrels are old, lush, and with a mixed population of trees, with the spruce predominant. Large aspen and birches offer food and holes in the trunks for nests. Large spruce function both as nesting trees and as places of refuge against predators, such as marten, owls, and hawks. In Nuuksio this type of woodland is often seen beneath cliffs.
