Nellimin alue oli 1900-luvun alussa harvaan asuttua seutua. Nellim laskettiin tuolloin osaksi laajaa Paatsjoen kylää, joka ulottui Inarijärven pohjoisrannalle Partakkoon asti. Koko Paatsjoen kylässä oli vain 14 tilaa. Alun perin Nellim olikin vain nykyisen kylän alueella sijainneen tilan nimi. Nellimin alue alkoi kuitenkin kehittyä ja vilkastua 1920-luvulla maantien ja suurten hakkuiden seurauksena.

Tie tuo turisteja

Petsamon alue liitettiin Suomeen Neuvosto-Venäjän kanssa 1920 solmitussa Tarton rauhassa. Uusi yhteys Jäämerelle avasi monia mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen vaati tien rakentamista. Tien rakentamista oli aloiteltu jo 1916, mutta sodat olivat viivästyttäneet projektia. Tie Rovaniemeltä Liinahamariin suunniteltiin kulkemaan Nellimin ja Virtaniemen kautta.

Jänis matkalla jonnekin. Kuva: Petteri Polojärvi

Tien rakentaminen tuohon aikaan vaati runsaasti työvoimaa. Lähes jokainen miespuolinen inarilainen osallistui rakennustöihin. Tietä tehtiin lapiolla kaivaen, maa siirrettiin kottikärryillä tai hevosella. Töitä tehtiin urakoimalla sadan metrin mittaisia pätkiä, joita kutsuttiin palstoiksi. Yhdellä palstalla työskenteli mies tai kaksi. Sovittu korvaus maksettiin heti palstan valmistuttua ja sen jälkeen siirryttiin jo uuden palstan kimppuun. Tämä Jäämerentieksi kutsuttu tie valmistui vihdoin 1931.

Tie toi tavaraliikenteen lisäksi turisteja. Jäämeri ja Petsamo, "Pohjolan Klondyke" olivat eksoottisia matkakohteita, jotka houkuttelivat myös ulkomaalaisia matkailijoita. Kasvavien turistivirtojen takia Virtaniemeen rakennettiin matkailumaja 1924 ja leirintäalue 1937. Jäämerelle matkaavien turistien lisäksi matkailumajassa yöpyi paljon urheilukalastajia. Hankittiinpa heitä varten vuokrattavaksi pari soutuvenettä ja moottorivene.

Suursavottojen aika

Nellimin uittoränni. Kuva: Pasi NivasaloInarijärveä ympäröivillä alueilla alkoi suursavottojen aika 1921. Norjalais-englantilainen yhtiö ATIF oli ostanut 1915 Metsähallitukselta 2 miljoonaa tukkipuuta, sillä Pohjois-Norjassa ei ollut tarpeeksi metsiä hakattavaksi. Hakkuilla oli suuri merkitys koko Inarin kunnan kehitykselle. Koko maassa oli pulaa töistä ja palkkatyön perässä Inarin savotoille saapui työmiehiä Pohjanmaata myöten. 

Puut kuljetettiin talvella Inarijärven rannoilla sijaitseville varastopaikoille, joista ne kuljetettiin kesällä veneillä Virtaniemeen, Paatsjoen niskaan. Tukit uitettiin Paatsjoen suussa Jakobsnesissä sijaitsevalle sahalle, jota pidettiin Pohjois-Euroopan suurimpana. Myöhemmin osa puusta sahattiin Nellimissä, jonka keskustaan oli rakennettu suuri sahalaitos. 

Kolttasaamelaisten asuttaminen

Talvisodan aikana Petsamon kolttasaamelaisia evakuoitiin muun muassa Pohjanmaalle. Sotien päätyttyä Suomi joutui luovuttamaan Petsamon Neuvostoliitolle, eivätkä koltat pystyneet palamaan perinteisille asuinalueilleen. Nellim oli yksi kolmesta koltille osoitetuista asuinseuduista Suomessa. Alueelle muutti yhteensä 35 kolttaperhettä.

Apinavaaran nimen historia

Nellimin kylästä kaakkoon sijaitsevan Apinavaaran nimi hämmästyttää monia. Kuuluisa Lapin tutkija T.I. Itkonen (1891–1968) kertoo nimen tarinan Lapinmatkani-kirjassaan (1991).

Vaaran inarinsaamenkielinen nimi on Čáháligvääri, joka juontaa juurensa tarinaan vaaran sisällä asuvasta pienen alastoman lapsen näköisestä vuorenhaltijasta, čáháligista. Tämän olennon pystyi houkuttelemaan maan pinnalle laittamalla nutukaskengän kallion halkeamaan, johon vuorenhaltija uteliaisuuttaan menee sitten seisomaan. Kun čáhálig on astunut kenkään, nostetaan kenkä maan pinnalle. Čáháligilta vaaditaan hopearahoja ennen kuin se lasketaan takaisin alas.

Lappiin tulleet suomalaiset eivät ymmärtäneet tätä Tenon seudullakin tunnettua tarinaa kunnolla ja käsittivät čáháligin apinaksi. Näin vuorenhaltijan vaarasta tuli Apinavaara.