Kansallispuistokummi Lauri Tähkälle luonto on luonteva osa elämää. Siellä hän tekee töitä, mutta myös lataa akkujaan. Voimaa hän saa metsässä samoilusta, juoksemisesta tai sienestämisestä. Tuleen tuijotteluun hän ei kyllästy koskaan.
Aamu Kurjenrahkan kansallispuistossa aukeaa kuulaana. Ensimmäistä kertaa Kurjenrahkan kansallispuistossa vieraileva kansallispuistokummi Lauri Tähkä kävelee reippain askelin pitkospuilla, joita ympäröi märkä suomaasto.
"Usein olen ajanut tästä ohi, mutta koskaan en ole poikennut", hän kertoo. Luonnossa Lauri Tähkä viettää silti paljon aikaa, jopa päivittäin. Sieltä hänet voi bongata niin vaeltamasta, juoksemasta, sienestämästä, marjastamasta kuin lintuja tiirailemassakin. "Parasta, mitä luonnossa voi tehdä, on mennä mättäälle, kankaalle tai kalliolle makaamaan, tuijottaa taivasta tai puiden oksia ja vain ajatella asioita", hän sanoo.
Luonto on luovuuden lähde
Kiireistä elämää viettävälle Lauri Tähkälle luonto on tärkeä, ja luonteva, osa elämää. Hän uskookin, että kiinnostus luontoon tulee jo äidinmaidossa.
"Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä tärkeämmäksi luonto on muodostunut." Menestyksen keskellä siitä on tullut jopa elinehto, sillä luonnossa hän on omimmillaan. Sinne askel vie yhä uudestaan. "Luonnossa on hyvä olla eikä sieltä ole koskaan kiire pois. Metsään voi aina luottaa", hän toteaa.
Luonnon helmassa hänen ajatuksensa toimii täysin eri tavalla kuin kaupungin kiireessä. Tästä kertoo se, että Polte-levyä tehdessään hän siirtyi kesken kaiken kaupungista metsän keskelle levyä tekemään. Metsän siimeksessä, poissa hälinästä ääni vapautui ja hän löysi taas rentouden.
"Luonto on luovuuden lähde. Siellä ajatus on viisaimmillaan, ja kaikki viisaat päätökset pitäisikin tehdä metsässä ja kävellen", hän huomauttaa.
Kansallispuistoja melkein takapihoilla
Kansallispuistot ovat Lauri Tähkälle tuttuja, joskin voisivat olla tutumpiakin. Kansallispuistokummiksi hän lähti, koska haluaa auttaa ihmisiä löytämään kansallispuistot paremmin.
"Kulttuurissamme kaikki on pingotettu äärimmilleen, ihmiset ovat stressaantuneita ja kovien työpaineiden alla. Silloin toivoisi, että ihmiset lähtisivät kansallispuistoihin, laittaisivat asiat uusiin mittasuhteisiin ja huomaisivat, etteivät asiat niin huonosti olekaan. Kaiken lisäksi kansallispuistot ovat ihan takavasemmalla", itsekin vain parinkymmenen kilometrin päässä kansallispuistosta asuva Lauri Tähkä huomauttaa.
Omaa aikaansa hän ei kuluta tv:tä katsellen tai netissä, sillä mikään ei ole parempaa tosi-tv:tä kuin katsella lintuja saaristossa tai metsässä.
"Se on enemmän totta, kuin mikään muu", hän sanoo. Luonnosta etääntyneitä ihmisiä hän vinkkaa vain lähtemään kansallispuistoon. "Ei tarvitse olla mitään varusteita, sen kun lähtee kävelemään metsään tai istuskelemaan meren tai järven äärelle. Siitä se alkaa pikkuhiljaa", hän sanoo tuleen tuijottaen.