Retken lähtöpiste

Reitin lähtöpaikka on Ivalojoen sillan kupeessa. Auton voi jättää rantaan, tai mäen päälle länteen menevän pikkutien laitaan noin 100 metrin päähän rannasta.

Lähtöpaikka Ivalon Matin sillan kupeessa. Kuva: Tapio Tynys

Reittiosuudet

Reittiosuudet on laadittu siitä olettamuksesta, että matkanteko alkaa iltapäivällä ja kestää kaksi vuorokautta. Maastossa yövytään lähtöpäivänä ja sitä seuraavana päivänä. Retki loppuu puoliltapäivin kolmantena päivänä. Iltapäivä jää silloin aikaa auton hakemiseen lähtöpaikalta.
 
Mikään ei tietenkään estä muunkin laista aikataulua. Jos esimerkiksi haluaa kalastella matkalla, kannattaa varata enemmän aikaa. On huomattava tarkistaa kalastuksen lupa-alue (www.eraluvat.fi) ja muut ehdot  Metsähallituksesta. Kalastusalue ei välttämättä pysy samana vuodesta toiseen.

Reitin varrella ei ole rakennettuja yöpymispaikkoja. Ne jäävät retkeilijän itse päätettäväksi. Siksi seuraavassa esitetyt etapit ovat vain ohjeellisia.

Ivalojoen silta  – Hirvijärämä

Ensimmäisen etapin pituus on 13 kilometriä. Osuus on helppo. Joki virtaa rauhallisesti. Neljän kilometrin melomisen jälkeen joki tulee takaisin tien laitaan – tai paremminkin toisin päin: joki on ollut samoilla sijoillaan jo vuosituhansia, mutta 1960-luvulla rakennettu maantie sivuaa tässä jokea. Paikan nimi on Ivalon Matti. Kylässä on muutama asumus. Jatkettaessa eteenpäin Eiran Matin kenttä jää oikealle noin kilometrin melomisen jälkeen.

Ensimmäinen niva, nimeltään Alaniva, tulee vastaan, kun on edetty vielä toinen kilometri. Alaniva on itse asiassa neljän lyhyen nivan sarja. Täällä saa ensimmäisen tuntuman koskenlaskuun. Sana koskenlasku on kylläkin liian voimakas kuvaamaan nivojen ohittamista. Nivat ovat pahimmillaan kivisiä matalan veden aikana, mutta mitään kuohuja niissä ei ole. Alanivan jälkeen tullaan Paltsasuvantoon. Se päättyy Sormusnivoihin, viiden lyhyen nivan sarjaan. Niiden jälkeen voidaankin alkaa jo katsella yöpaikkaa. Joen tasainen osuus ja matalat rannat ovat nyt takana, ja joki alkaa saada enemmän luonnetta.     

Hirvijärämä – Mukkakoski

Toisen päivän etappi on pituudeltaan 20 kilometriä. Tällä osuudella joki ja sen rantamaat ovat mielenkiintoisimmat. Joki ahtautuu välillä vaarojen väliin kapeaksi nivaksi, avautuu sitten jälleen suvannoksi, jota ei kuitenkaan kestä pitkään, koska uusi niva on jo odottamassa. Vaihtelua riittää ja vesi löytää aina uomansa. Se ei koskaan pysähdy ja etsii aina alimman kohdan päästäkseen eteenpäin. Matkan pituudella ei ole sille mitään väliä, se ei väsy. Joki voi kiertää melkein täyden ympyrän, kunhan suunta on aina alaspäin. Jotakin tämän suuntaista voi tulla mieleen, kun lähtee Hirvijärämästä.

Joki tekee jatkuvasti jyrkkiä mutkia vaaroja kiertäessään. Sormuskorvat, lyhyiden nivojen sarja, tulevat vastaan heti lähdettäessä. Sen jälkeen ollaankin jo Tolppasuvannossa. Sallivaaran paliskunnan laidunkiertoaidan päät näkyvät kahden puolen jokea. Sitten on taas niva, sen jälkeen loiva kaarros vasemmalle, ja sen loppupäässä Iso Sormusojan suu. Jälleen niva, nyt edellisiä pitempi, ja tämänkin nimi on Sormuskorva. Niin ainakin kartalla, karttanimet eivät aina käy yksiin oikeiden nimien kanssa.

Viimeisen Sormuskorvan jälkeen joki virtaa useamman kilometrin joutuisasti mutta koskiksi yltymättä. Tällä matkalla se muuttaa Honkavaaraa kiertäessään suuntansa luoteeseen – melkein poispäin pääsuunnastaa. Kun Repojoki tulee vastaan Honkavaaran luoteiskulmassa, joki kääntyy suorassa kulmassa oikealle, ja kohisee hetken Kärräkoskena. Pitkään ei virta tätäkään suuntaa pidä, koska taas ovat nousevat maat vastassa. Jyrkän Yrjönvaaran kiertääkseen joki kihisee ensin pitkänä nivana kaakkoon, tekee äkkimutkan ja jatkaa sitten, edelleen vuolaana nivana pääsuuntaansa koilliseen.  

Tullaan Karvajoen suuhun. Täältä alkaa reitin viehättävin mutta myös vaativin osuus. Maat nousevat nyt jyrkähkösti jokilaaksosta, paikoin kalliotörminä, paikoin männikkörinteenä. Hirvipäitten kivirakka hohtaa etelänpuolella. Nivat muuttuvat koskiksi. Repojoen suun jälkeen on vastassa Järnäköngäs, sitten tulee Kivikoski, sitten Jäkäläkoski. Ne ovat vielä helpohkoja, mutta seuraavana tuleva Saarikoski pistää jo taidot koetukselle.

Saarikosken jälkeen on pitkähkö suvanto ennen Mukkakoskea, joka sekin uhkaa heittää kanootin kivelle. Jonnekin tänne, Hirvipäitten tienoille, on hyvä jäädä yöksi. Täältä on enää muutaman tunnin melonta Kutturaan. Mukkakoski on viimeinen koski reitillä, sen jälkeen loppumatka on pelkkää suvantoa ja matalaa sorapohjaista nivaa.

Mukkakoski – Kuttura

Pitkä ja suora Hirvisuvanto avautuu eteen heti Mukkakoskelta lähdettäessä. Suvanto on lähes 7 kilometriä pitkä. Tuolla matkalla on kaksi pientä mutkaa, joten suvantoa ei näe päästä päähän. Toinen mutka suvannon loppupäässä on erikoinen. Joki näyttää loppuvan metsään. Sitä se ei tietenkään tee, vaan siirtyy noin kolmen sadan metrin matkalla poikittain sijansa verran lounaaseen, pudoten samalla alemmalle portaalle.  Siirtymäportaalla on pikkusaarten ketju. Vesi putoaa niiden lomasta kuudesta eri paikasta alemmalle tasolleen, ja jatkaa sitten taas entiseen suuntaansa kaakkoon. Luultavasti pystysuora siirros kallioperässä aiheuttaa poikkeuksellisen uoman vaihdon. 

Matka päättyy Kutturaan. Kuva: Tapio Tynys
Hirvisuvannon jälkeen Ivalojoki tekee jyrkän mutkan koilliseen. Pikku Rullajoki ja Kivijoki yhtyvät mutkassa jokeen. Vesi virtaa nyt matalana sorapohjaisena nivana, ja sitä jatkuu Taimenjoen suulle saakka. Matalan veden aikana tässä voi joutua vetämään kanoottia. 

Kutturan silta ja Kutturan talot tulevat näkyville kohta Taimenjoen suun jälkeen. Veneluiska, johon reitti päättyy, on ennen siltaa joen oikealla puolella. Viimeisen päivän etapin pituus on 11 kilometriä.