Koiran kanssa retkelle

Koira teltan ovella. Lähellä on muitakin telttoja ja taustalla on mökki.

Valmistautuminen retkelle

Retkeilyharrastus koiran kanssa kannattaa aloittaa päiväretkillä. Jos omistajalla ei ole retkeilykokemusta ennestään, voi olla helpompaa opetella käytännöt ensin ilman koiraa, mutta uuden harrastuksen aloittaminen onnistuu toki koirankin kanssa. Ensiretkille on hyvä suunnata merkityille reiteille ja lähikohteisiin.

Päiväretkelle koiraa ei tarvitse valmentaa etukäteen sen kummemmin kuin omistajaansakaan. Päiväretket ovat myös hyvä tapa harjoitella nuoren koiran kanssa retkikoiran tarvitsemia taitoja ennen pidempiä reissuja. 

Päiväretken varusteiksi koiralle riittää istuva panta tai valjaat, hihna sekä mahdollisesti retkikuppi. Evästauoilla koirakin nauttii omista herkuista. Koiran kanssa reissatessa tulee aina huolehtia riittävästä vedensaannista.

Valmistautuminen pidemmille vaelluksille

Pitkille vaelluksille seuraksi lähtemiseen koiralla tulisi olla ennestään hyvä peruskunto ja muutamia hyödyllisiä taitoja koulutettuna. Jos koira ei arkipäivisin pääse liikkumaan kuin muutaman kilometrin päivässä, voi usean päivän vaellus tuoda esiin vaivoja ja ongelmia, joihin omistaja ei ole varautunut. Koiralle kannattaa siis luoda hyvä pohjakunto ennen vaellusta. Samalla hoituu myös omistajan kunnon kohotus, eikä kumpikaan kärsi niin helposti rasitusvammoista. 

Pitkät vaellukset ja talviretkeily vaativat huolellista suunnittelua koirankin retkeilymukavuuden osalta. Koiran ruoat vaativat oman tilansa omistajan rinkassa, ja tuovat myös lisäpainoa. Jotkut vaeltamista harrastavat koiraihmiset ovat opettaneet koiransa kantamaan omat ruokansa koirille suunnitelluissa kantorepuissa, joita saa koiratarvikeliikkeistä. Jos koiran on tarkoitus kantaa omaa reppua, tulee lemmikki totuttaa tähän etukäteen. Repun pukemista, riisumista ja kantamista voi harjoitella kotona tavallisilla lenkeillä, ensin tyhjänä ja sitten pikkuhiljaa painoa lisäten. Reppua voi käyttää vain täysikasvuisella koiralla, ja repun valinnassa on tärkeä varmistaa sen istuvuus omalle koiralle.

Retkikoiran taidot

Jos pennusta on suunnitteilla kasvattaa retkikoira, hyödyllisiä taitoja opetella ja kouluttaa koiralle ovat:

  • Huolellinen sosiaalistaminen, jolloin uudet tilanteet, paikat ja alustat eivät jännitä aikuisenakaan. Retkillä voi tulla vastaan yllättäviä haasteita, kuten riippusiltoja, ritiläportaita ja -siltoja, vetolauttoja, venein tai kahlaten ylitettäviä vesistöjä sekä vaikeakulkuista maastoa ja pohjoisessa poroja.
  • Kulkeminen hihnassa nätisti. Kun koira ei vedä tai sinkoile eri suuntiin, se ei kuluta turhaan energiaa.
  • Suhtautuminen toisiin koiriin ja ihmisiin neutraalisti: ohitukset ja välinpitämättömyys esim. taukopaikoilla – muita kohtaa retkillä varmasti.
  • Taukokäytös/rauhoittuminen: koira osaa odottaa nätisti esim. kytkettynä puuhun kauempana tulentekopaikasta. Tämä on huomaavaista muita retkeilijöitä kohtaan, jotka eivät luultavasti arvosta kerjäävää tai eväitä maistelevaa koiraa.
  • Teltassa nukkuminen (koiran kanssa aina oma majoite mukana).
  • Täysikasvuisena pidempiä vaelluksia ajatellen mahdollisen repun kantaminen ja rinkkaan kytkettynä mukana kulkeminen.

Muista antaa pennun olla pentu äläkä vie liian nuorta koiraa pitkille retkille. Koiran luusto ja lihaksisto kehittyvät vuoden, isoilla koirilla 2–3 vuoden ikäisiksi saakka.

Nainen ja koira ylittävät kivikkoista puroa.
 

Milloin koiran on parempi jäädä kotiin? 

Kaikki koirat eivät välttämättä sovellu retkeilyseuraksi. Jos koira ei vaikkapa nauti ulkoilusta säässä kuin säässä tai sen mukana olo on jostain syystä epämukavaa ihmiselle tai koiralle itselleen, on aivan hyvä vaihtoehto jättää koira kotiin tai luotettavalle hoitajalle. Koiran voi olla parempi jäädä kotiin esimerkiksi seuraavissa tilanteissa: 

  • Koira on hyvin nuori tai hyvin vanha. Pikkupentu voi hyvin opetella retkeilytaitoja päiväretkillä. Matka pitää miettiä pennun iän ja jaksamisen mukaan – pidemmille vaelluksille ehtii hyvin myöhemminkin. Myös ikääntyminen ja sen vaikutus on hyvin yksilöllistä, ja siksi omistajan pitää osata lukea koiraansa. Jos vanha koira ei esim. jaksa tavallisia lenkkejä, ei se luultavasti nauti pitkästä vaelluksestakaan.
  • Koiran terveydentilassa on jotain sellaista, miksi sitä ei kannata ottaa mukaan. Tällaisia voivat olla esimerkiksi hyvin huono kunto, ylipaino, nivelvaivat, erityistä säilytystä tarvitsevat lääkkeet, herkästi sekaisin menevä vatsa (retkiruoasta tai jännittävästä retkitilanteesta tms.). 
  • Koiran luonteessa tai käyttäytymisessä on jotain sellaista, minkä varmistaminen on liian haastavaa: esim. todella voimakas riistavietti ja/tai taipumus karata tai uudet tilanteet tai ympäristöt ovat koiralle liian stressaavia tai jännittäviä. Jos koira on aggressiivinen tai vaarallinen ympäristölleen, sen mukaan ottamista kannattaa harkita painavasti. 
  • Pahimpaan räkkäaikaan ainakin lyhytturkkiset koirat kannattaa jättää kotiin.

Koiran kanssa luontoon lähteville on ohjeita myös harrastussivuilla.

Vaelluksella koiran kanssa

Pitkällä vaelluksella koiran mukana olo vaatii omistajalta huolenpitoa. Koiraa pitää verrytellä päivän alussa ja päätteeksi, ettei vaelluspäivä ala tai pääty lihakset kankeana. Koiran ruokkimisella ja liikkeelle lähdöllä tulee pitää riittävä väli ja tarkistaa koiran tassujen kunto säännöllisesti. Jos koiralla on mukana oma reppu, tarkista sen säädöt päivittäin ennen liikkeelle lähtöä ja tarkkaile niitä sekä repun tasapainoa myös kävellessä. 

Pidä juoma- ja evästaukoja riittävän usein, ja ota koiraltakin reppu pois pidemmillä tauoilla. Erityisesti helteellä on huolehdittava riittävän tiheästä juomisesta ja kulkunopeuden säätelystä varsinkin päivällä auringon porottaessa. 

Pitkän vaelluksen jälkeen koira on ansainnut kunnollisen lepojakson. Vaihda retkiruoka hiljalleen sekoittaen takaisin koiran normaaliin arkiruokaan.

Yöpyminen

Koiran vieminen autio- ja varaustupiin on monissa kohteissa kiellettyä, koska niin moni kulkija on koirille allerginen. Tupakohtaiset säännöt voi tarkistaa tupasivuilta. Koiran kanssa yöpyjän on aina varauduttava omalla majoitteella, eli otettava teltta matkaan. Riippumatossa tai loukeessa yövyttäessä on mietittävä ennakkoon koiran suojaaminen hyönteisiltä ja maaperän kylmyydeltä ja kosteudelta.

Koira kannattaa totuttaa teltassa oleiluun jo ennakolta, jotta yöstä tulee levollinen kaikille osapuolille. Teltan pystytystä, purkamista ja siinä oleilua voi harjoitella vaikka kotipihassa tai lähikohteissa. Mieti etukäteen, nukkuuko koira kanssasi sisäteltassa vai absidissa, jos teltassa on sellainen. Koira oppii nukkumaan myös ulkoteltan helman alla, mutta ulos sitä ei voi jättää sääskien syötäväksi. 

Kuiva koira lämmittää mukavasti omistajansa kylkeä teltassa, mutta voi tuoda myös roskia ja hiekkaa sisään. Suomessa yöt voivat olla kesälläkin viileitä, joten varsinkin ohutkarvaisten koirien lämpimänä pysymisestä pitää huolehtia. Markkinoilla on nykyään jopa omia makuupusseja koirille. 

Koira nukkuu teltan absidissa. Koiran vieressä on vaelluskengät.
 

Pidemmän vaelluksen varusteet

Varustelista vaellukselle tai pidemmälle retkelle koiran kanssa:

  • Panta ja/tai valjaat sekä talutin. Mieti hihnan kiinnitys: rinkan kanssa kulkiessa on hyvä saada omat kädet vapaaksi. Kela- ja joustotaluttimet antavat koiralle enemmän liikkumavaraa, mutta myös tavallinen hihna on hyvä olla mukana kaiken varalta ja myös koiran kytkemiseksi esim. puuhun kiinni odottelemaan leiripaikassa ihmisten touhuillessa. Jos koiralla on taipumusta pureskella hihna poikki tällaisessa tilanteessa, varaa mukaan ketju. 
  • Omistajan puhelinnumero on hyvä olla mukana koiran pannassa karkaamisen/katoamisen varalta.
  • Retkikuppi ja ruokaa, lisäksi voi ottaa myös välipaloja (puruluita, nameja).
  • Takki ja/tai makuualusta, jos koira palelee herkästi. 
  • Tossut ja tassurasva haaverien varalle. Talvella keväthangen pinta voi olla niin kova, että koiran tassut hiertyvät rikki. Samoin tunturimaastossa rakkakivikko ja kuiva kanervikko voivat rikkoa polkuanturat, joten mukaan kannattaa pakata tossut. Markkinoilla on monenlaisia tossuja eri materiaaleista, aina kankaisista viiltosuojakumisiin. Tossujen käyttö ei kaikilta koirilta suju ilman harjoittelua, joten opettelu on tehtävä ajoissa kotona.
  • Harja ja pyyhe. Pitkäkarvaisilla koirilla turkkiin voi tarttua roskia, ja harjaushetki leirissä tehostaa pintaverenkiertoa myös lyhytkarvaisilla koirilla. Jos koira tykkää uida tai reitille osuu puroja ja ojia, pyyhe tulee tarpeen. Pyyhe on tarpeen myös sateella, sillä märkää koiraa ei ole mukava ottaa sisälle telttaan. Joillekin koirille myös sadetakki voi olla hyvä ottaa mukaan.
  • Reppu, jos koiran on tarkoitus kantaa omat tavaransa. Huomioi jo hankkiessa, että reppu on sopivan kokoinen ja istuva (asettuu lapojen ja etuselän päälle, ei lantiolle). Totuta koira käyttämään sitä ensin tyhjänä, sitten painoa lisäten. Tee myös koiran repulle testipakkaus ja mieti esim. ruokien pussitukset. Tarkista aina liikkeelle lähtiessä, että reppu on tasapainossa eikä toispuoleinen.

Ruoka

Koirille löytyy kuivamuonia kaikenlaisiin tarpeisiin, joten sen suhteen valinnanvaraa riittää. Oma tuttu kuivaruoka on hyvä valinta lyhyille, 1–2 vuorokauden retkille. Raakaruoka voi olla maasto-olosuhteissa haastava valinta säilyvyyden vuoksi. Pitkillä vaelluksilla myös koiran energiantarve kasvaa verrattuna kotioloihin. Pakkaa siis riittävästi ruokaa mukaan. Pidemmillä vaelluksilla kannattaa miettiä koirallekin kantamista ajatellen kevyempi vaihtoehto. Nykyisin markkinoilla on erilaisia kuivaliha-tyyppisiä ruokia, jotka ovat hyvin energiapitoisia, mutta kevyitä kantaa.

Aina ennen matkaa koira on totutettava reissuruokaan, jotta ruoan maistumattomuus tai ruuan vaihdon aiheuttamat ruuansulatushäiriöt eivät pilaisi matkaa. Retkiruokaa kannattaa alkaa sekoittaa vähän kerrallaan koiran omaan tuttuun ruokaan jo hyvissä ajoin ennen reissua kotona. Matkaan voi ottaa myös jotain muuta koiralle mieluista ruokaa, jonka voi sekoittaa kuivamuonaan, sekä kuivana säilyviä herkkuja lisäenergiaksi tauoille.

Vesi

Kesähelteillä koiran nestetasapainosta on huolehdittava yhtä huolellisesti kuin ihmisten. Jos luonnonvesiä ei ole suunnitellun reitin varrella, on koiralle varattava vettä oma osuutensa ja kannettava se matkassa.

Talvella koiralle on sulatettava juomavettä tai annettava lämmintä vettä riittävästi ruokaan sekoitettuna, jotta sen nestetasapaino säilyy. Jotkut koirat oppivat syömään lunta, mutta sen varaan nestetankkausta ei voi jättää.

Automatkoilla on muistettava, että koiraa ei saa kesällä jättää pysäköityyn autoon, koska kesällä auton lämpötila nousee nopeasti niin, että koiraa uhkaa lämpöhalvaus. Jos koira on jätettävä hetkeksi jonnekin, se kannattaa kytkeä ulos varjoon ja jättää sille vesikuppi. Metsässä kannattaa huomata, ettei kytke sitä muurahaisten kulkureitille tai pohjoisessa jätä koiraa mäkäräisten ja polttiaisten syötäväksi.

Ensiapu

Koiranomistajan on hyvä ottaa ennen retkeä haltuun ihmisten ensiaputaitojen lisäksi myös koiran ensiapu. Koiralle voi pakata etenkin pidemmälle vaellukselle ihan oman ensiapulaukun mukaan. Mukaan on hyvä varata ainakin

  • Haavavoide, mahdollinen hydrokortisonivoide
  • Puhdistus- ja sidetarpeita
  • Punkkipihdit/-lasso, mahdolliset hyönteiskarkotteet
  • Ripulilääke/tabletit äkillisiin suolisto-oireisiin
  • Kyytabletteja allergisiin reaktioihin, kuten ampiaisen pistoihin ja mäkärän puremiin. Huom. kyypakkausta ei saa antaa kyyn puremaan, vaan silloin on aina suunnattava lähimpään lääkäriin.
  • Mahdolliset muut lääkkeet
  • Mahdollisia hätätilanteita varten voi pakata kantorepun koiralle tai opettaa sen matkustamaan niskassa kantaen

Vesille koiran kanssa

Jos koiran haluaa melontaretkelle mukaan, täytyy lemmikillekin varata omat, oikean kokoiset pelastusliivit. Veneessä tai kanootissa koiran tulee osata rauhoittua aloilleen, joten koiran totuttaminen kulkuvälineeseen ennen reissuun lähtöä on järkevää. Kesäisellä järvenselällä koira on alttiina paisteelle, joten sen suojaaminen auringolta pitää suunnitella etukäteen ja varata vettä tarjolle. Huomioi myös, että koira ei pysty meloessa liikkumaan, joten sille täytyy järjestää jaloittelutaukoja ja liikuttaa sitä leiripaikoilla myös rankan melontapäivän jälkeen. Saarissakaan koira ei voi kuitenkaan juoksennella irti.

Koira ja nainen kanootissa järvellä. Molemmilla on pelastusliivit päällä.
 

Talviretkeily koiran kanssa

Talviretkeily on monista syistä haastavampaa kuin sulan maan aikaan retkeily, joten se voi olla järkevämpää opetella ensin ilman koiraa. Omistajan jaloissa on vaelluskenkien sijasta todennäköisemmin sukset, lumikengät tai liukulumikengät. Lumi kantaa hiihtäjää, mutta ei välttämättä koiraa, jolloin on pohdittava, onko reissu koiralle mielekäs. 

Kylmyys voi aiheuttaa ohutkarvaiselle koiralle paleltumia, eikä sisällä viihtyvän ja palelevaisen koiran kanssa kannata lähteä hiihtoreissulle. Koira on syksystä lähtien totutettava kylmään ja saatava se kasvattamaan kunnollinen talviturkki. Talvisäiden ankaruus voi yllättää kokeneenkin retkeilijän, ja koiralle kannattaa varata matkaan toppatakki ääriolosuhteita varten. Omistajankin oloa helpottaa, kun kaverin ei tarvitse palella. Lämmin makuualusta on tärkeä koirallekin.

Nainen hiihtää. Hänellä on vyötäisillään kiinnitettynä koiran hihna. Hiihtäjän edellä juoksee koira.
 

Valtion rajojen ylitys

Suomen Lapissa ja saaristossa retkeiltäessä valtion rajat ovat monesti huomaamattomia. Koiran kanssa liikkuvan on kuitenkin muistettava, että koiran vienti Norjaan ja Ruotsiin on tarkoin säädeltyä. Koiralla täytyy olla mukanaan lemmikkieläinpassi, johon eläinlääkäri kirjoittaa todistuksen tunnistusmerkinnästä, rokotuksista ja madotuksista. Kaikki vienti- ja tuontisäädökset löytyvät Ruokaviraston (ruokavirasto.fi) sivuilta. Ruotsiin matkustavan on ilmoitettava koirasta Ruotsin tulliin (tullverket.se).

Koiraretken muistilista

  • Piirroskuva, jossa koira heiluttaa häntää ja katsoo ihmeissään maassa räyhäävää piennisäkästä. Piennisäkäs sanoo Pidä musti kii!Koira kulkee kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla aina hihnassa. Myös hyvätapaisen koiran on oltava kytketty jo pelkästään esimerkin vuoksi.
  • Kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita, joissa kasveilla ja eläimillä tulee olla rauha. Kansallispuistossa vapaana oleva koira rikkoo lakia ympäri vuoden. Se voi vahingoittaa linnunpoikasia ja muitakin eläimiä pelkästään säikäyttämällä.
  • Poronhoitoalueella koira voi innostua poroista ja heikot vasat voivat nääntyä, vaikka koira vain haluaisi pitää vähän hauskaa. Koiran haukku voi myös haitata poronhoitotöitä pelottamalla porot väärään suuntaan.
  • Keppi- ja kuoppaleikit eivät kuulu luonnonsuojelualueille. Kuoppien kaivelu ja risujen sekä lahopuiden repiminen ovat kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla kiellettyjä myös koirilta. Lahopuut ovat monen uhanalaisen hyönteisen koti.
  • Annetaan rauha muille retkeilijöille. Koirat eivät ole kaikkien juttu, ja jotkut voivat pelätä niitä.
  • Hoidetaan pakolliset tarpeet niin, että polut jäävät puhtaaksi. Luonnossa koirankakat voi huitaista risulla metsän puolelle. Piha-alueilta ne on kerättävä pussiin ja toimitettava sekajäteastioihin. Älä jätä koirankakkapusseja latujen tai polkujen varsille.
  • Tarkista voiko koira tulla mukaan tupaan. Autio-, vuokra-, ja varaustupien lemmikkisäännöissä on aluekohtaisia eroja. Tupakohtaiset säännöt löytyvät tupasivuilta.
  • Opas- ja avustajakoiraa käyttävällä henkilöllä on lain turvaama oikeus liikkua kaikkialla. Tämä koskee myös Metsähallituksen tupia, luontokeskuksia ja niiden ravintoloita.
  • Koira on pääsääntöisesti pidettävä kytkettynä kaikkialla muualla paitsi omalla pihalla ja koirapuistoissa. Tutustu myös Järjestyslain (finlex.fi) ja Metsästyslain (finlex.fi) säädöksiin.