Pallas-Yllästunturin nähtävyydet

19.9.2019
Hannukurun autio- ja varaustuvan kaivossa on edelleen bakteereja. Vesi on keitettävä ennen käyttöä.
Tunturissa on helppo hengittää, onhan ilma Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa tutkitusti maailman puhtainta. Kuva: Heikki Sulander / Rinkkaputki.com.

Kulje lehtometsän siimeksessä Yllästunturin Varkaankurussa, kalasta vapaana virtaavassa Ounasjoessa, nouse yli 800 metriä korkealle Taivaskerolle tai tutustu Pallastunturin ympäristötaideprojektiin. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto tarjoaa nähtävää ja tekemistä niin luonnon, retkeilyn kuin kulttuurin ystäville. 

Yllästunturin ympäristön nähtävyydet

Varkaankurun lehtometsä 

Ylläksen ja Kellostapulin kainalossa sijaitseva Varkaankurun lehtometsä on kuin rehevä satumaailma, jossa järeät kuusivanhukset pitävät velhojen kokousta. Kuusikon katveessa kasvavat keijumaisen hennot hieskoivut, pihlajat ja raidat, ja purolaaksossa kohoaa ihmisen mittainen ruoho.

Varkaankurun lehtometsässä tuore lehto vuorottelee saniaislehtolaikkujen ja lehtokorpien kanssa. Metsän näyttävimpiä kasveja ovat korkeat väinönputket ja pohjansinivalvatit. Pientä ja klassista kauneutta puolestaan tarjoavat maariankämmekät ja pussikämmekät. Voit tutustua Varkaankurun lehtometsään luontopolulla.

Kesänkitunturi ja Pirunkuru

Nouse 517 metriä korkean Kesänkitunturin laelle Kesänkijärven itäpäästä Pirunkurua myöten. Nousun lisäksi elämyksiä tarjoaa tunturin rinteiden mäntymetsä, joka ikiaikaisine puuvanhuksineen ja pystyyn kuolleine honkineen on alueen komeinta.

Kesänkitunturi nousee jyrkästi Kesänkijärvestä. Kuva: Ismo Pekkarinen.

Äkässaivon rotkojärvi ja seitakivi

Äkässaivon rotkojärvi sijaitsee murroslaaksossa, jossa mutkittelee Äkäsjoki. Järvi ja sen kalkkipitoiset kalliot muodostavat arvokkaan elinympäristön muun muassa monille sammalille. Jyrkkäseinäisen saivojärven rannalla on Kirkkopahta, seitakivi, joka on ollut muinainen saamelainen palvontapaikka. Äkässaivo sijaitsee kansallispuiston ulkopuolella, noin 10 kilometriä Äkäslompolosta pohjoiseen. Äkässaivoon voit tutustua merkityllä polulla, Saivonkierroksella. 

Pakasaivo

Pakasaivo on syntynyt mannerjäätikön sulamisvesien puhdistamaan kallioperän murroslaaksoon. Saivojärvi synkkine 50–70 metriä korkeine pahtaseinineen on ollut niin ikään vanha palvontapaikka. Ennen uskottiin, että saivo oli kaksipohjainen ja että kalat katosivat välillä sen alempiin vesiin. Pakasaivossa on ainakin 60 metriä vettä. Se ei noudata normaalia järvivesien vuosikiertoa, ja alin vesikerros sisältää huomattavasti rikkivetyä. Pakasaivo sijaitsee kansallispuiston ulkopuolella, Äkäslompolosta 15 kilometriä linnuntietä länteen.

Pakasaivossa on syvyyttä ainakain 60 metriä. Kuva: Seija Olkkonen.

Linkupalon tulivuoren jäänteet

Kertomukset Lapin muinaisista tulivuorista ja Alppien korkuisista vuoristoista saattavat kuulostaa saduilta mutta ovat täyttä totta. Linkupalon kallioperässä on merkkejä yli 2 miljardia vuotta sitten tapahtuneista tulivuorenpurkauksista. Geologit ovat löytäneet alueelta meren alla purkautunutta laavaa, matalaan veteen kerrostunutta tuhkaa, kivettynyttä tulivuorialueen soraa ja jopa tulivuoren aukon paikan. Vulkaaninen maaperä on ravinteikasta; siksi Linkupalon ympäristössä onkin runsaasti lettosoita, joilla elää rikas sammal- ja putkilokasvilajisto.

Aakenustunturit

Aakenustunturien maisemat ovat vailla vertaa. Taivaanrannassa näkyvät kaikki Ylläksen tunturit ja tunturiketjun syleilyyn jää laaja aapojen, rämeiden ja metsien kirjoma suoalue.

Aakenustunturien maisemissa silmä lepää ja mieli tyyntyy. Kuva: Seija Olkkonen.

Pallastunturin ympäristön nähtävyydet 

Pallasjärvi

Tule katsomaan, kuinka Pallastunturit peilaavat kuvankauniin Pallasjärven pintaan tyynellä säällä! Autoilija pääsee Pallasjärvelle helpoimmin ajamalla Hirvaslahden tai Pallaslompolon venevalkamaan. Molemmissa on kota ja tulentekomahdollisuus. Punaisenhiekan autiotuvan pihapiirin maisemat ovat valokuvaukselliset.

Ei tarvitse miettiä, mistä Punaisenhiekan autiotupa on saanut nimensä. Kuva: Heikki Sulander / Rinkkaputki.com.

Pakasmaan niityt

Pallasjärven rannalla sijaitsevaa vanhaa metsänvartijantilaa kutsutaan Pakasmaaksi sen viimeisen isännän mukaan. Pakasmaan vanhat heinäniityt ovat kansallispuiston perinnebiotooppeja, joilla kasvavat vaarantunut suikeanoidanlukko sekä silmälläpidettävät keto- ja ahonoidanlukko. Muita niittylajeja ovat nurmitatar, pikkulaukku, sykeröpiippo, niittykullero, kissankäpälä, tunturikurjenherne ja puna-ailakki. 

Pyhäjoen lehtokorpi  

Pallasjärveen laskevan Pyhäjoen vartta seuraileva 3,5 kilometrin pituinen luontopolku johdattaa kävijän erityisen rehevään lehtomaiseen kuusikkoon, jossa kotkansiivet muodostavat muhkeita saniaiskasvustoja. Polun varrella näet mutkaisen joen kalliojyrkänteiset seinämät. Kuusikon pehmeä sammalpohja tuo mieleen satumaailman ja tarjoaa elinympäristön monille pikkunisäkkäille.

Taivaskeron näköalapaikka

Taivaskero on Pallastuntureiden ja koko tunturiketjun korkein huippu, jonka kivinen laki kurkottaa 807 metrin korkeuteen merenpinnasta. Sieltä ihailet ympäröivää tunturiluontoa ja nautit avaruudesta. Taivaskeron laella on vuoden 1952 olympialaisten muistolaatta, sillä Suomen olympiatuli sytytettiin siellä yöauringon loisteessa. Viestijuoksijat kuljettivat sen Taivaskerolta Helsinkiin, jossa se yhtyi Ateenasta tuotuun tuleen.

Taivaskero on Pallas-Yllästunturin kansallispuiston korkein kohta. Kuva: Heikki Sulander / Rinkkaputki.com.

Taivaskerolle on merkittyä polkua pitkin 4 kilometrin matka Pallastunturin luontokeskuksesta. Polulla on yli 300 metriä nousua, joten kohdetta ei suositella huonokuntoisille.

Montellin maja

Montellin maja sijaitsee Pallastuntureilla Vuontiskeron ja Saivokeron välisessä satulassa puurajan yläpuolella. Aluemetsänhoitaja Justus Montell rakensi ensimmäisen majan 1900-luvun alussa tutkimusmatkojensa tukikohdaksi. Se tuhoutui sodan aikana, mutta tilalle rakennettiin uusi, samanlainen maja. Montellin maja toimii retkeilijöiden autiotupana ja poromiesten taukopaikkana.

Keimiöjärvi 

Keimiötunturin koillispuolella sijaitsee omaleimainen Keimiöjärvi. Tumman kuusikon yläpuolella näkyvä Keimiötunturi näyttää kohoavan suoraan järvestä. Keimiöjärven itärannalla on autiotupa, jonne on Koivarovan pysäköintialueelta 3,5 kilometrin matka. Länsirannan tupa toimii vuokratupana. 

Keimiöniemen kalapirtit

Jerisjärven Keimiöniemi ei sijaitse kansallispuistossa, mutta sen kalamajat ovat kulttuurihistoriallinen nähtävyys. Rivissä seisovat kalapirtit ovat yksityisiä ja lukittuja mutta ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Keimiöniemen kalapirteillä on monisatavuotinen historia. Kuva: Juho Nilivaara.

Ympäristötaidetta Pallastunturilla

Pallaksella voit tutustua kansainvälisen taiteilijaryhmän ympäristötaideteoksiin. Pallastunturin matkailualueelle valmistui muutama vuosi sitten maisemanhoidon yleissuunnitelma. Myös monet alueen kulttuurihistorialliset kohteet kaipasivat kunnostusta, ja osa niiden kunnostustöistä päätettiin tehdä ympäristötaiteen avulla. Syntyi Pallastunturin ympäristötaideprojekti. 

Pallaksen maisemointityöhön osallistui yksi taiteilija Suomen Lapista, kaksi Ruotsin Norrbottenista ja kaksi Skotlannista. Jokainen taiteilija suunnitteli ympäristötaideteoksen johonkin kunnostettavaan kohteeseen. Teoksissa käytettiin pääasiassa luonnonmateriaaleja, kuten kiviä, kasveja ja puuta, ja ne sulautuvat muutenkin osaksi luontoa. Tule katsomaan, kuinka taide kohtaa luonnon ja millaisia elämyksiä se herättää sinussa! 

Mats Wikströmin oravat tervehtivät kulkijaa matkalla Pallaskodalle. Kuva: Seija Olkkonen.

Viisi taiteilijaa, viisi teosta 

Ympäristötaideprojektiin osallistuivat taiteilijat Lena Stenberg ja Mats Wikström Ruotsista, Kaija Kiuru Suomesta sekä Deborah Schultz ja Jonathan Claxton Skotlannista.

Jonathan Claxton rakensi teoksensa Porokaarre ja Taivaanranta suurehkoista luonnonkivistä. Teokset sijoittuvat hotellille johtavan tien ja Mats Wikströmin Orava Avenue -teoksen liittymään. 

Kaija Kiuru maisemoi taideteoksellaan routivan ja kuluneen ojanteen Pallas-hotellin ja luontokeskuksen välillä. Hän käytti teoksen materiaaleina rakkakiviä ja paikalta löytyvää kasvillisuutta. Työhön kuuluu ojanteen ylittävä silta, jolta alkaa Pallas–Hetta-vaellusreitti.

Deborah Schultz sisällytti omaan teokseensa Pallaksen aineellisen ja aineettoman olemuksen. Hän havainnoi työssään ympäristöä, matkailun historiallista ja kulttuurista ulottuvuutta sekä vierailijoiden ajatuksia ja elämyksiä.

Lena Stenberg rakensi teoksensa vanhan, sodassa tuhoutuneen Pallas-hotellin raunioille. Teos on vanhan hotellin muistomerkki ja samalla muistutus Lapin sodan aiheuttamista tuhoista.

Mats Wikströmin teos Orava Avenue johdattelee kävijät Pallaskodalle ja edelleen Palkaskeron kierrokselle. Teos muodostuu seitsemästä pronssiin valetusta oravasta, jotka on kiinnitetty puupilarien päihin. Eri asennoissa olevat oravat ilmentävät maailman suuria uskontoja ja niiden kautta luomakunnan ykseyttä. Teoksessa on esillä kristinusko, juutalaisuus, islam ja sen vapaamielinen suuntaus, buddhalaisuus, hindulaisuus sekä luonnonuskonto.
 

Ounastunturin ympäristön nähtävyydet

Pyhäkeron autiotupa

Pyhäkeron autiotupa sijaitsee Pyhäkeron juurella kansallispuiston pohjoispäässä, 7 kilometrin päässä Ounasjärven rannasta. Tuvalla voit levähtää ennen nousua Pyhäkeron, Ounastuntureiden vanhan merkkitunturin, laelle. Pyhäjärven rannalla voit käydä katsomassa vanhan matkailumajan perustuksen raunioita, jotka ovat peräisin Ounastunturin hiihtomatkailun alkutaipaleelta 1930-luvulta. 

Puolitaipaleen metsänvartijantila

Puolitaipaleen vanha metsänvartijantila sijaitsee Muonion ja Hetan välisen postipolun puolivälissä tunturien länsipuolella. Pääset sinne vanhoja polkuja pitkin Ylimuoniosta ja Kerässiepistä tai ajamalla metsäautotietä lännestä noin 20 kilometriä ja kävelemällä sen jälkeen noin 3 kilometriä Puolitaipaleeseen. Metsäautotie on harmillisesti erittäin huonossa kunnossa. Talvella moottorikelkkailureitti kulkee Puolitaipaleen kautta. Puolitaipaleessa on autiotupa.

Puolitaipaleen metsänvartijantilan pihapiiri on merkittävä perinnemaisema ja sitä hoidetaan niittämällä. Kuva: Seija Olkkonen.

Puolitaipaleen vanhat heinäniityt ovat monimuotoiset. Pihakenttä on ketoa ja tuoretta niittyä ja lähempänä jokea kosteaa tulvaniittyä. Yleisiä kasvilajeja ovat lampaannata, polkusara, nurmilauha ja rantatädyke sekä mesiangervo.

Niityllä kasvaa myös silmälläpidettävät aho- ja ketonoidanlukko. Muita huomionarvoisia lajeja oavt nurmitatar, niittykullero, suovilukko, kellosinilatva ja sykeröpiippo. Niittyjä hoidetaan niittämällä.

Hietajärvi

Hietajärvi on kirkasvetinen laskujoeton järvi upeiden harjujen kainalossa. Järven rannalla on avoin kota tulisteluun. Kesäretkeilyreitti Hietajärven kautta Pahakurun ja Tappurin autiotuville lähtee Ketomellasta. 

Kirkasvetisen Hietajärven rannalla on kota tulisteluun. Kuva: Maarit Kyöstilä.

Tappurin autiotupa 

Tappurin autiotupa on sekä retkeilijöiden että poromiesten käytössä. Tuvan lähellä sijaitsee Maraston poroaita. Siellä järjestetään kesällä vasanmerkityksiä ja syksyllä poroerotuksia. Tappuriin pääset joko Ketomellasta Hietajärven ja Pippokeron kautta kulkevaa reittiä tai Ketomellasta suoraan Tappuriin kulkevan vanhan valtionpolun seutuville linjattua noin 8 kilometrin mittaista reittiä myöten.

Ounasjoki

Ounasjoki on yksi Pohjolan harvoista suurista valjastamattomista joista. Voit levähtää joen rannassa esimerkiksi Sioskosken päivätuvalla. Pääset halutessasi myös kokeilemaan kalaonneasi, sillä taimen ja harjus ovat Ounasjoessa yleisiä. Lohi ei ole enää vuosikymmeniin päässyt nousemaan Ounasjokeen Kemijoen voimalaitosten takia. Joki on ollut aikoinaan paikallisille asukkaille merkittävä kulkuväylä, eikä sen merkitystä voi nykyäänkään väheksyä. 

Ounasjoki on yhä edelleen paikkakuntalaisille tärkeä kulkuväylä. Kuva: Maarit Kyöstilä.