Kvartsiittinen kallioperä

Savukosken kallioperä oli miltei valmis jo 2 miljardia vuotta sitten. Kivitunturin pääkivilaji kvartsiitti syntyi 2400 miljoonaa vuotta sitten. Kvartsiitti on alun perin muinaisen valtameren ranta-alueelle kerrostunutta hiekkaa, jota suuret virrat kuljettivat idässä sijainneelta laajalta mantereelta. Tuohon aikaan koko nykyisen Savukosken alue oli vulkaanisesti aktiivinen ja ajelehti Fennoskandian kilven osana nykyisen Etelä-Euroopan leveysasteilla. Samanlaisia kvartsiittialueita tavataan koko Lapin halki Sallasta aina Enontekiöön saakka ulottuvalla vyöhykkeellä. Koska kvartsiitti kestää hyvin kulutusta, erottuvat ne maisemasta tuntureina tai muina huippuina pehmeämmän kiviaineksen kuluttua niiden päältä pois. 

Kivikurun rotko on syntynyt kallioperän repeämäkohtaan. Kuva: Anna Pakkanen.

Sinänsä kestävän kvartsiitin heikommat kohdat ovat aikojen saatossa maankuoren liikuntojen myötä murtuneet. Kivitunturissa merkkeinä näistä mullistuksista ovat Pirunkurun ja Kivikurun kaltaiset rotkot sekä kalliossa erottuvat värilliset kuviot, jotka ovat syntyneet sulan kiviaineksen valuttua murtumiin ja jähmetyttyä niin sanotuiksi juonikiviksi. Tunnistettavin juonikivi on valkea lumikvartsi, jota voi havaita reitin varrella monin paikoin.

Kirkkaan valkea lumikvartsi Kivitunturin kallioperän tunnistettavin juonikivi. Kuva: Netta Kuivalainen.

Jääkauden sulamisvesien muokkaamat pinnanmuodot

Kvartsiitin lisäksi Kivitunturin maisemalle ovat tyypillisiä maastonmuodot, jotka ovat syntyneet mannerjäätikön häviämisessä syntyneiden sulamisvesien muovailemana noin 10 000 vuotta sitten. Tuolloin syntyi Kivitunturin maaperä.

Kettukummun näköalapaikalla luontopolun alkuvaiheessa on helppo palata ajassa 9000 vuotta taaksepäin, jolloin iso osa alueesta oli Sallan jääjärven/suurjärven alla.
Maan erilaisiin muotoihin on tallentunut vaiheita historiasta. Esimerkiksi muuten korkeuseroiltaan vaihtelevassa maastossa hämmästyttävän tasainen hiekkakumpu hiukan ennen Äitipetäjänlampea on jäänne vetäytyneen jäätikön ja tunturin välisestä muinaisesta jokisuistosta eli deltasta. 


Kivitunturin kasvillisuus

Kivitunturin luonto on varsin vaihteleva ja reittien varrella voi havaita useita luontotyyppejä ja lajeja. Metsät ovat mäntyvaltaisia ja paikoin varsin iäkkäitä, vanhimmat ”aihkit” ovat iältään usean sadan vuoden ikäisiä. Yleisimmät puulajit ovat kuusi, koivu ja mänty. Kuusi on näistä uusin tulokas, joka levisi alueelle vasta 4000 vuotta sitten. Kuusen vallatessa kosteammat painanteet, vetäytyi mänty kuivemmille hiekkamaille ja kallioille.

Vehreää kuusikkoa Kivitunturin luontopolun perusreitin varrella. Kuva: Anna Pakkanen.

Reitin varrella on myös useita reheviä puronotkelmia. Notkelmissa sekä alueen kuruissa tavataan puronotkoille tyypillisiä ruohokasveja, kuten hiirenporrasta, harvinaista pohjansinivalvattia ja pohjanruttojuurta. Marjoista tavataan muun muassa hillaa ja mustikkaa sekä juolukkaa ja myrkyllistä sudenmarjaa. Yleisimpiä kukkakasveja alueella ovat muun muassa metsätähti, ruohokanukka ja metsäkurjenpolvi. Vaikka Kivitunturin reitit eivät varsinaisille suoalueille mene, voi niiden varrella havaita paikoitellen useita suokasveja, kuten suopursua ja suokukkaa.

Ruohokanukka kukkii kesä-heinäkuussa. Kuva: Anna Satovuori.

Tunturihuippujen rakkakivikot

Ylemmäs tunturiin noustessa kasvillisuus muuttuu matalammaksi, mutta varsinaista avotunturia ei Kivitunturissa ole. Vuosituhansien aikana tapahtunut pakkasrapautuminen on synnyttänyt tunturin huipun ja rinteiden rakkakivikon.
Rakkaa peittää monessa kohdassa rupijäkälä, sienen ja alkeellisen levän muodostama eliö. Rupijäkälät ovat hidaskasvuisia, ja kolikon kokoisella jäkälällä saattaa olla ikää noin 100 vuotta. Pohjoisen viileässä ilmastossa kostean maan sulamisen ja jäätymisen vuorottelu, routiminen, nostaa pintaan kiviä, jotka muodostavat havaittavia kuvioita tunturin pinnassa. 

Kivitunturin rakkakivikkoa. Kuva: Anna Pakkanen.