Rakkautta luontoon ja kulttuuriin

Hytermä tunnetaan ennen kaikkea saaria asuttaneesta Romu-Heikistä ja hänen puolisostaan Lillistä (alkuperäiseltä nimeltään Pikku-Julia). Heikki Häyrynen – nimismies, sotakamreeri, Romu-Heikki – ja hänen puolisonsa Lilli Häyrynen liittyvät erottamattomasti Kerimäen historiaan. Mikkelissä 1874 syntynyt Häyrynen teki päivätyönsä nimismiehenä Kangasalla, Sysmässä ja viimeksi Kerimäellä, vuosina 1916-1940. Monisärmäinen persoona tuli tunnetuksi paitsi äkkipikaisesta ja itsepäisestä luonteestaan, myös intohimostaan vanhoihin esineisiin ja niiden keräilyyn. Luontoharrastajan henki hänessä puolestaan pääsi valloilleen Hytermän saarissa (Iso- ja Pieni-Hytermä sekä "Lavvii", yhteensä 53 ha), jotka Häyryset hankkivat omistukseensa vuosina 1925-1929. Näihin saariin he perustivat Mikkelin ensimmäisen luonnonsuojelualueen vuonna1932.

Ilmeisen heikossa metsänhoidollisessa tilassa olevilla saarilla alkoi Häyrysten toimesta uuttera työ. Saarten luonnonkauneus teki niin suuren vaikutuksen, että saarista tuli varsinkin Heikille suorastaan epäjumala; mikään uhraus ei hänen Hytermälleen ollut liian suuri. Kuvatessaan paratiisiaan, Romu-Heikki puhui "Hytermä-aatteesta" ja vertasi Hytermän nousua alennustilastaan uuteen kukoistukseen taruun Fenix-linnusta. Hellävaroen hän karsi ja harvensi Hytermän puustoa; mieluummin olisi antanut hakata sormen kädestään ennen kuin kaataisi tarpeettomasti Hytermää kaunistavan puun.

Keräilijän museohaaveet

Romu-Heikin museoharrastus ja mitä erilaisimpien tavaroiden keräily kävi kaiken – jopa luontoharrastuksen – edellä. Tästä innostuksestaan hänelle tuo liikanimikin lankesi. Häyrysten koti heidän asuessaan Kangasalla oli kuin museo. Tuolta ajalta säilyneiden kuvien perusteella talossa oli valtavat määrät tauluja, veistoksia, hopea- ja tinaesineitä, gobeliineja, tyylihuonekaluja, kristallikruunuja, aseita ja paljon muuta. Kerimäellä hän suunnitteli metsä- ja kotiseutumuseon perustamista vanhaan lainajyvästömakasiiniin, mutta hankkeen rauettua kohdisti sotakamreeri tarmonsa kansatieteellisen ym. kokoelman järjestämiseksi Hytermän luonnonsuojelualueelle. Kuva: Metsähallitus / Miia Tolvanen

Jonkin verran vanhaa esineistöä oli sijoitettu Hytermään jo aiemmin, mutta varsinaisesti vasta vuodesta 1937 alkoi niin sanotun Hytermän kokoelmien synty. Sinne kuljetettiin talvikelissä muun muassa neljä vanhaa aittaa, joihin sijoitettiin kansanomaista esineistöä laatunsa mukaan ryhmiteltyinä. Esineistö liittyi muun muassa metsästykseen, kalastukseen, kotitalouteen ja viinankeittoon. Entisestä halkovajasta tehtiin päreillä vuorattu "metsämuseo", johon Häyrynen kokosi keräämiään "metsäerikoisuuksia": oksanvänkyröitä, pahkoja, muhkurapuita, kääpiä ynnä muuta.Kuva: Metsähallitus / Miia Tolvanen

Ideoiden rikkautta tuulimyllystä aina myllynkivistä koottuun monumenttiin

Hytermään rakennettiin aluksi pieni huvila, ulkorakennus, sauna ja venevaja laitureineen. Idearikkaan Romu-Heikin toimesta saareen tehtiin vinttikaivo, keinuja, tervahauta, luhtiaitta, huvila sekä saunaa laajennettiin ja lähisaarelta siirrettiin tuulimylly. Kivistä rakennettiin portaikkoja, pengermiä ja istuinryhmiä.

Myllynkiviä Häyrynen keräsi Hytermään satakunta. Niistä ja saarten raivaustöissä kertyneistä kivikasoista rakennettiin portaikkoja, pengermiä ja istuinryhmiä eri puolille. Hytermän rakennusaikoina vallitsivat pahat työttömyysajat ja Häyrynen halusi auttaa paikallisia ihmisiä antamalla työtä. Kuuluisin rakennelma "Työn muistomerkki" valmistui vuonna 1937. Heikki Häyrynen arvosti esi-isien työtä niin suuresti, että halusi osoittaa kunnioituksensa tällä massiivisella monumentilla, joka risteineen ja graniittipalloineen kohoaa yli seitsemän metrin korkeuteen. Muistomerkiltä rantaan johtaa leveä portaikko kuin jalustana monumentille. Kuva: Metsähallitus / Miia TolvanenHäyryset halusivat saada viimeisen leposijansa elämäntyönsä äärelle ja vuonna 1934 vihittiin Laviasaarelle vankalla kiviaidalla ja taidokkaalla rautaportilla varustettu hautausmaa.

Elämäntyö tuhoutui tulipalossa

Häyryset olivat suunnitelleet viettävänsä vanhuudenpäivänsä Hytermässä ja kunnostaneet huvilansa sitä silmällä pitäen. Tälle aikeelle tuli järkyttävä loppu, kun huhtikuun 27. päivänä 1942 huvila korvaamattomine muistoineen tuhoutui katolle lentäneen kipinän aiheuttaman tulipalon seurauksena.

Voimiensa ehtyessä Häyryset lahjoittivat luonnonsuojelualueen rakennuksineen valtiolle vuonna 1942 ja pidättivät itsellään vain paikan käyttöoikeuden ja kokoelmien hoidon. Jo seuraavan kesänä venesaattue kuljetti Hytermän isännän kätkettäväksi hänen niin rakastamansa Hytermän poveen. Vuosikymmen myöhemmin myös Lilli-rouva haudattiin puolisonsa viereen kivikummun alle. Hytermä oli saanut omansa.

Lähde: Romu-Heikistä ja hänen Hytermästään (1975), Helmi Kanerva