
Seitsemisen kansallispuistossa Pirkanmaalla päättyy tänä syksynä pitkä ja historiallinen suoluonnon tilan parantamisen projekti. Kaikki kansallispuiston alueella sijaitsevat, ennen kansallispuiston perustamista ojitetut suot on nyt ennallistettu ja ne palautuvat kohti luontaista tilaa.
Lokakuussa 2026 kaivuri tukki Seitsemisen suo-ojia viimeisen kerran. Vuosien aikana suoluonnon tilaa on parannettu noin 1300 hehtaarin alueella.
“Kun puiston soiden ennallistamista alettiin suunnitella 1990-luvun alussa, vastaavan mittakaavan työtä ei Suomessa ollut aiemmin tehty. Seitseminen toimi käytännön harjoitus- ja oppimisympäristönä, jossa kehitettiin menetelmiä myöhemmin muualla Suomessa tehtäviin soiden ennallistamisiin”, projektissa lähes alusta asti mukana ollut luonnonsuojelun erityisasiantuntija Pekka Vesterinen Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo.
Ajatus ojitettujen soiden palauttamisesta kohti luonnontilaa nousi esiin jo 1970-luvun lopulla suojeluohjelmia laadittaessa. Kun Seitsemisen kansallispuisto perustettiin 1980-luvun alussa, ennallistamisen tarve oli ilmeinen: noin puolet puiston soista oli ojitettu ennen alueen suojelua.
Vuonna 1993 valmistui suunnitelma noin 1 250 hehtaarin suoalueiden ennallistamisesta. Päätavoitteena oli palauttaa ojituksilla kuivattujen soiden vesitalous mahdollisimman lähelle luonnontilaisen suon hydrologiaa.
Työ ei alussa perustunut valmiiseen reseptiin. Ensimmäisinä vuosina Seitsemisessä kokeiltiin ja kehitettiin erilaisia tapoja muun muassa ojien tukkimiseen ja puuston käsittelyyn. Samalla seurattiin, miten suot lähtivät palautumaan.
Vuosien kokemuksen ja seurannan myötä menetelmät vakiintuivat 2000-luvulle tultaessa.
”Kun Seitsemisessä aloitettiin, soiden ennallistamiseen ei ollut olemassa samanlaisia vakiintuneita menetelmiä kuin nykyään. Täällä on opittu käytännössä, miten ojitetun suon vesitalous saadaan palautumaan ja miten erilaiset suot reagoivat ennallistamiseen. Seitsemisen merkitys on siksi paljon hehtaarejaan laajempi”, Vesterinen sanoo.
Työt etenivät vuosien mittaan vaiheittain. Rahoituksen vaihtelu vaikutti tahtiin, EU-rahoitus mahdollisti uusia työvaiheita ja esimerkiksi lauhat talvet saattoivat hidastaa toteutusta. Työtä on rahoitettu esimerkiksi EU:n LIFE-hankkeissa ja METSO-ohjelmassa, viimeisinä vuosina rahoitus on tullut ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelmasta.
Pitkä aikajänne on kuitenkin samalla tarjonnut arvokkaan mahdollisuuden seurata ennallistamisen vaikutuksia.
Ennallistamisen toteutusta ja soiden kehitystä on seurattu vuosien aikana, ja työ on herättänyt kiinnostusta sekä Suomessa että ulkomailla. Seitsemisessä saadut kokemukset ovat olleet mukana rakentamassa osaamista, jota soiden ennallistamisessa hyödynnetään nykyisin laajasti. Seitsemisen opeilla suoluonnon tilaa on parannettu esimerkiksi Virossa, Latviassa ja Ruotsissa.
Seitsemisessä ennallistettujen soiden välillä on nyt suuri ikäero. Ensimmäisillä kohteilla ennallistamisesta on kulunut noin 30 vuotta, kun taas viimeisillä työ on vasta alussa.
”Kolmekymmentä vuotta sitten ennallistetuilla soilla kehitys kohti luonnontilaista vesitaloutta on jo pitkällä. Tänä syksynä ennallistetuilla alueilla sama kehitys on vasta alkamassa. Luonnon palautuminen ei tapahdu yhdessä kesässä, vaan työ käynnistää prosessin, jota luonto jatkaa vuosikymmeniä”, Vesterinen sanoo.
Ennallistamisella on ollut myös huomattava työllistävä vaikutus. Metsähallituksen arvion mukaan työt ovat työllistäneet muun muassa koneurakoitsijoita ja metsureita yhteensä noin kymmenen henkilötyövuoden verran.
Vaikka viimeiset ojat tukitaan nyt, työ ei siinä mielessä pääty. Ennallistettujen soiden kehitys kohti luonnontilaisempaa vesitaloutta jatkuu vielä pitkään.