Luontoon.fi uutiset

Urho Kekkosen kansallispuistossa poltetaan metsää luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi

Metsähallituksen Luontopalvelut tekee tällä viikolla säiden salliessa metsän luonnonsuojelullista polttoa Sodankylässä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Poltosta aiheutuu savua. Poltto on pelastuslaitoksen tiedossa.

Urho Kekkosen kansallispuiston eteläosassa tehdään laaja luonnonhoidollinen metsänpoltto Luiro- ja Repojoen risteämiskohdan pohjoispuolella Kaita-aavan lähellä. Poltettava kohde on iältään noin 60-vuotiasta viljelymännikköä.

Kohde pyritään polttamaan keskiviikon ja torstain aikana, mikäli sääolosuhteet sen mahdollistavat. Alueelle on kaadettu niin sanottu palokuorma jo viime vuonna, jolloin poltto oli myös tarkoitus tehdä. Viime kesän sääolojen takia poltto ei kuitenkaan silloin onnistunut.

Poltto on osa alueen palojatkumoa, ja suunnitelma on kirjattu myös kansallispuiston ympäristöministeriön vahvistamaan hoito- ja käyttösuunnitelmaan.

Poltosta syntyvä savu näkyy kauas. Poltettava alue on kaukana kansallispuiston retkeilykohteista. Poltto on osa Euroopan unionin rahoittamaa Beetles LIFE -projektia (metsa.fi)

Miksi metsää poltetaan?

Hoidamme vastuullemme annettuja alueita ajantasaisimman ekologisen tietämyksen mukaan. Metsäpalot ovat olleet pohjoisen havumetsävyöhykkeen säännöllinen ilmiö tuhansia vuosia. Osa lajistosta on sopeutunut elämään metsäpalon elinympäristöissä, kuten palossa kuolleella puulla. Ennallistamispolttojen avulla hoidetaan luonnon monimuotoisuutta.

Miten poltot tehdään?

Kulotuskohde valitaan siten, että palo on mahdollista rajata luontaisiin esteisiin kuten soihin, lampiin tai reheviin kasvupaikkoihin. Kohde valitaan siten, että riittävästi sammutusvettä on saatavissa. Alue voidaan myös eristää ympärille raivatulla palokäytävällä, josta palava materiaali on poistettu.

Kerralla sytytetään vain sen kokoinen alue, joka voidaan pitää hallinnassa. Kulotuksen aikana ja sen jälkeen myös aluetta vartioidaan palon leviämisen kannalta. Alueella on sammutuskalustoa, joilla tarvittaessa voidaan vähentää palon voimakkuutta. Kulotuksessa ja sen jälkeen on myös riittävä henkilöstö paikalla.

Em. toimenpiteillä kulotus kuitenkin toteutetaan niin turvallisesti kuin mahdollista, ja jos tuli karkaa, pystytään välittömiin vastatoimiin. Toisin on tilanne esim. makkaratulista tai tupakantumpeista syttyneissä maastopaloissa.

Ennallistamispolttojen ajoitus

Pelkästään Lapissa suojelu- ja erämaa-alueita on lähes kolme miljoonaa hehtaaria, joihin verrattuna ennallistamispoltettujen alueiden määrä on häviävän pieni. Metsien poltot on lähes aina pakko tehdä alkukesällä, koska myöhemmin alueiden syttyminen on kasvien kasvun vuoksi lähes mahdotonta, ja myös yökasteet huonontavat tilannetta. Pelastuslaki antaa pelastuslaitoksen luvalla mahdollisuuden kulottaa metsäpalovaroituksen voimassaolon aikana erityistä varovaisuutta noudattaen. 

Alkukesästä tapahtuva poltto myös hyödyttää huomattavasti paremmin esimerkiksi useita uhanalaisia kovakuoriaislajeja, sillä niiden parveiluaika on tuolloin. Ennallistamispoltoilla saavutettavat monimuotoisuushyödyt ovat erittäin suuret, ja näillä on vaikutusta usean uhanalaisen eläin-, kääpä- ja kasvilajin säilymiseen. Myös linnuille, esim. tikoille ja kolopesijöille poltettu metsä muodostaa hyvän elinympäristön ravinnon saatavuuden suhteen ja poltetun alueen metsärakenteen muuttuminen monimuotoisemmaksi hyödyttää etenkin metsäkanalintujen pesintää.

Hyvin onnistuneessa ennallistamispoltossa palon jälki on vaihteleva. Poltto ei ole mikään metsän täystuho, vaan valtaosa puustosta säilyy hengissä. Perusteellisimmin palaa maanpinnan kasvillisuus, mutta myös maanpinnalle jää yleensä palamattomia laikkuja.  Ennallistamispoltoilla saavutetaan huomattavasti mahdollisia haittoja suuremmat hyödyt suomalaisen metsälajiston monimuotoisuudelle ja elinvoimaisuudelle.

Lisätietoa