Uutiset

Takaisin

Suojelualueiden luonnonhoitovelka on arvioitu - Suojelualueiden luontoarvojen turvaamiseen tarvitaan myös aktiivista luonnonhoitoa

9.4.2019

Valtaosa luonnonsuojelualueiden elinympäristöistä saa kehittyä luonnontilaisina. Suojelualueillakin on kuitenkin runsaasti elinympäristöjä, joiden luonto köyhtyy, ellei niitä aktiivisesti hoideta tai ennallisteta. Näiden joukossa on niitä elinympäristöjä, jotka luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusarviointien mukaan ovat kiireellisimmän hoidon tarpeessa. Metsähallituksen Luontopalvelut on arvioinut näiden alueiden aktiivisen luonnonhoidon ja rahoituksen tarpeen. Tämän arvion mukaan se on selvästi nykytasoa suurempi.

Metsähallituksen Luontopalvelut on arvioinut, että suojelualueiden monimuotoisuuden kannalta kriittisimpien elinympäristöjen aktiivisen hoidon rahoitustarve voi olla jopa 28 miljoonaa euroa vuodessa seuraaville seitsemälle vuodelle. Rahoitustaso riippuu valittavasta kunnianhimon tasosta, eli siitä kuinka aktiivisesti suojelualueiden luonnonsuojelullinen potentiaali halutaan hyödyntää maamme luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi.

Em. rahoitustarpeesta 16 miljoonaa euroa kohdistuu perinnebiotooppien suojeluun, vähän yli 7 miljoonaa lintukosteikkojen hoitoon ja noin 4, 5 miljoonaa euroa muihin kiireellisesti hoitoa tarvitseviin suojelualueiden elinympäristöihin. Ajantasaisen luontotiedon ylläpidon arvioitu rahoitustarve on 1,3 miljoonaa euroa vuodessa.

Suuri osa rahoituksesta voidaan saada EU:lta, mutta myös budjettirahoitusta tarvitaan.

"Luonnonhoito ja ennallistaminen jo perustetuilla luonnonsuojelualueilla on monimuotoisuuden turvaamisen kannalta yksi ripeimmistä, ristiriidattomimmista ja kustannustehokkaimmista keinoista", sanoo luonnonsuojelun päällikkö Tuula Kurikka Metsähallituksen Luontopalveluista.

Yksi merkittävimmistä uhanalaisista elinympäristöistä ovat perinnebiotoopit, joiden luonnonhoito on työvoimavaltaista ja siksi kallista. EU:n maatalouden ympäristökorvaukset ovat tärkein rahoituslähde niiden säilyttämiseen. Tällöin ”työn” tekevät nelijalkaiset työntekijät, esimerkiksi karja ja lampaat. Luonnonhoito hoituu näin kustannustehokkaasti, ja siitä hyötyvät luonnon lisäksi maataloustuottajat. Tällä hetkellä suojelualueiden perinnebiotoopeilla laiduntavien eläinten omistajat saavat vuosittain noin 6 miljoonaa euroa EU:n ympäristökorvauksia. Tarpeellinen taso perinneympäristöjen uhanalaisuuden merkittäväksi vähentämiseksi olisi jopa 16 miljoonaa euroa vuodessa.

Laidunnus on tärkeä keino turvata uhanalaiset perinnebiotoopit. Kuva: Metsähallitus / Jari Kostet.

Valtiolta perusrahoitus hankkeiden siemenrahaksi ja jatkuvuuden turvaamiseksi

Perinneympäristöjen lisäksi EU-rahoitusta voidaan saada myös suojelualueilla sijaitsevien muiden kriittisten elinympäristöjen luonnonhoito-, ennallistamis- ja lajisuojelutyöhön. Esimerkiksi Metsähallituksen Luontopalvelujen koordinoimissa kahdeksassa LIFE-hankkeessa EU:n rahoitusosuus on 64 %. Valtiolta tarvitaan kuitenkin perusrahoitus niiden siemenrahaksi, minkä jälkeen se voidaan moninkertaistaa LIFE- ja muiden EU-hankkeiden avulla.

Tällä hetkellä vuosittain käytetään Luontopalveluissa noin 2 miljoonaa euroa näiden elinympäristöjen hoitoon. Suurin puute rahoituksessa on jo pitkään ollut lintukosteikkojen hoidossa.

"Kosteikkolintujen kannat ovat arviointien mukaan taantuneet huolestuttavasti. Lintukosteikkoja on pystytty kunnostamaan vain erilaisissa hankkeissa. Hyvän hankkeen jälkeen kannat ovat nousseet, mutta kääntyneet laskuun, koska hoidon rahoitukselle ei ole ollut jatkuvuutta. Kaiken kaikkiaan suojelualueiden luonnonhoidon jatkuvuuden varmistaminen on erittäin tärkeää. Silloin ei velkaa kerry", Kurikka huomauttaa.

Tukkasotkan, kuten monien muiden kosteikkolintujen kannat ovat voimakkaasti taantuneet. Kuva: Metsähallitus / Pirkko Siikamäki.

Luonnonsuojelualueiden luontoarvojen hoito on myös huolenpitoa jo tehdystä investoinnista.  

"Luonnonsuojelualueiden hankinta ja perustaminen on ollut investointi valtion taholta. On tärkeää, että tehdystä investoinnista pidetään huolta", Kurikka sanoo.

Luontotiedon ajantasaisuus on kaiken perusta

Niin sanottua luonnonsuojeluvelkaa on myös päätösten tueksi tarvittavissa kartoituksissa. Tietoa tarvitaan uhanalaisarviointien lisäksi sekä suojelun, ennallistamisen että luonnonhoidon kohdentamiseen tärkeimpiin elinympäristöihin, luontotyyppeihin ja alueisiin.

Metsähallitus arvioi, että tällaiseen ajantasaiseen, suojelualueita koskevan tiedon ylläpitoon tarvittaisiin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa lisää. Erityisesti merien, sisävesien ja Pohjois-Lapin luontotieto on puutteellista.

Nykyistä parempaa luontotietoa tarvitaan päätöksenteon tueksi. Esimerkiksi merialueiden luontotieto on puutteellista. Kuvassa piikkinäkinparta. Kuva: Metsähallitus / Joonas Hoikkala.