Uutiset

Orapiimäheikistä metsänemään - Pyhä-Luoston kansallispuiston lajisto paljastui entistä monimuotoisemmaksi

Orapiimäheikki, rimpiryönikkä, mujukilvekäs, kostikka, metsänemä, tuhatheltta, isoriippusammal, lapinlantiainen. Nyt tiedämme entistä paremmin mistä kaikesta meidän tulee pitää huolta Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Nämä ja sadat muut lajit löytyivät kansallispuiston lauantaina päättyneessä lajikartoitusmaratonissa.

Vuorokauden mittaisessa lajikartoitusmaratonissa, Bioblitzissä, parikymmentä luontoasiantuntijaa löysi satoja putkilokasveja, sammalia, jäkäliä, sieniä, kovakuoriaisia, vesiperhosia ja lintuja Pyhä-Luoston kansallispuistosta. Lopullinen lajimäärä selviää, kunhan asiantuntijat ehtivät tunnistaa tarkempaa määritystä vaativat lajit.

Tulos julkistetaan Suomen luonnon päivänä 29.8.2020 Jo nyt voidaan kuitenkin sanoa, että Pyhä-Luoston kansallispuiston lajikirjo on huikea. Vuorokauden aikana löydettyjen lajien määrä on jo yli seitsemän sataa, ennen kuin ihan kaikkia lajeja on vielä edes määritetty.

Uhanalaisia, harvinaisia ja pohjoisrajallaan olevia lajeja

Ilahduttavia lajihavaintoja oli paljon, ja joukossa on kymmeniä Pyhä-Luostolta tai lähialueilta aiemmin löytymättömiä lajeja.

Sienistä erittäin uhanalaisen tuhatheltan ja harvinaisen kostikan löytyminen ilahdutti erityisesti. Molempia on löydetty aiemmin vain tusinasta paikasta maastamme. Putkilokasveista metsänemän, harvinaisen lehtivihreättömän kämmekän löytyminen riemastutti myös. Vaarantunutta metsänemää ei ole aiemmin löydetty kansallispuiston lähialueiltakaan. Sammalista isoriippusammal löydettiin ensimmäistä kertaa näin pohjoisesta.

Hyönteisistä löydettiin muun muassa orapiimäheikki, rimpiryönikkä ja mujukilvekäs, joista kaksi ensimmäistä ovat sääskiä ja kolmas vesiperhonen. Lantakuoriaisille alueen porot ja hirvet luovat paljon elinympäristöjä, ja sieltä löytyikin mm. lapinlantiainen ja kymmenisen muuta lantakuoriaislajia.

Luonnon suojelu perustuu lajiston ja luontotyyppien tuntemiseen


Lajitieto on luonnon suojelemisen perusta. Suojelualueilla lajitietoa tarvitaan alueiden hoidon suunnitteluun sekä retkeilyn ja muun käytön suuntaamiseen. Bioblitzit eli lajikartoitusmaratonit ovat hyvä tapa saada kerralla tietoa monesta eri lajiryhmästä, mutta kattavampi lajitieto kerätään pitkäjänteisellä kartoitustyöllä ja lajiesiintymien seurannalla.

Nyt kartoittamassa oli 20 asiantuntijaa, joiden erityisalaa ovat putkilokasvit, luteet, helttasienet, sammalet ja kaksisiipiset hyönteiset. Moni lajiryhmä jäi kuitenkin vielä kartoituksen ulkopuolelle.

Mukana Bioblitzissä oli muun muassa Metsähallituksen Luontopalvelujen, Ely-keskusten, Suomen ympäristökeskuksen ja Turun yliopiston luontoasiantuntijoita sekä pitkänlinjan asiantuntevia lajiharrastajia. Pyhä-Luoston kartoitusmaraton oli osa maailmanlaajuista kartoitustapahtumien ketjua eli Bioblitzejä. Ne ovat saaneet alkunsa Yhdysvalloista ja levinneet National Geographic Societyn kannustamana laajalle. 

Lisätietoa: