Luontoon.fi uutiset

Metsähallituksen kartoittajat tekivät merkittäviä uhanalaisten lajien löytöjä Saaristomereltä

Uhanalaisten lajien esiintymätietojen päivitys ja uudet löydöt vahvistavat, että Metsähallituksen Luontopalveluiden toteuttamat luonnonhoitotoimet tuottavat tulosta.  

Metsähallituksen Luontopalveluiden lajikartoituksissa Saaristomerellä on tänä kesänä koettu monta iloista yllätystä, sillä saaristosta on löytynyt jo yhteensä kymmenen uhanalaista lajia. Vastaan ovat tulleet muun muassa erittäin uhanalaiset pähkinäkaitalude ja kärsämökuoriainen sekä äärimmäisen uhanalainen ja erityisesti suojeltu rahkahyrrä.  

Metsähallituksen luontopalvelut kartoittaa lajistoa ja hoitaa luontoa osana RannikkoLIFE- ja HELMI-hankkeita, joissa kunnostetaan uhanalaisten lajien elinympäristöjä. Toimia ohjaa Saaristomeren luonnonhoidon kokonaissuunnitelma.  

Esiintymätietojen päivitystyö sekä uudet löydöt vahvistavat, että jo toteutetut luonnonhoitotoimet tuottavat tulosta, mutta lisätoimet ovat välttämättömiä. Pääosa saaristomeren uhanalaisesta lajistosta vaatii luonnonhoitotoimia säilyäkseen.  

“Päräyttävä löytö” 

Saaristomereltä on kesän kartoituksissa löytynyt seuraavat lajit: rahkahyrrä (Bembidion humeralis), kärsämökuoriainen (Chrysolina analis), lyhytsiipislaji (Aleochara tristis), mantulantiainen (Liothorax plagiatus), lounalantiainen (Calamorsternus granarius), lohjanseppä (Pseudanostirus globicollis), leppäkauniainen (Dicerca alni), särkkälantiainen (Bodiloides ictericus), ukkotöyryläs (Heterocleud obsoletus) ja pähkinäkaitalude (Orthotylus prasinus). Ne ovat kaikki uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja, ja niistä ensimmäiset 9 ovat kovakuoriaisia. Inventoinnit, ja siksi myös pääosa löydöistä keskittyvät Saaristomeren välisaaristoon. 

”Houtskarin saariston kovakuoriais- ja nivelkärsäisinventoinneissa on löytynyt muun muassa useita erittäin uhanalaiseksi arvioidun pähkinäkaitaluteen esiintymiä. Laji elää etenkin pähkinäpensaiden lehvästöissä, mieluiten puoliavoimilla ja avoimilla paikoilla kasvavilla pähkinäpensailla”, sanoo suojelubiologi Sampsa Malmberg

Kärsämökuoriainen (Chrysolina analis).Malmberg kertoo myös, että kovakuoriaisinventoinneissa on varmistunut muun muassa, että erittäin uhanalainen kärsämökuoriainen elää yhä Seilissä.  

“Seili on lajin viimeinen tunnettu esiintymä Suomessa yhden Ahvenanmaalla olevan paikan lisäksi”, Malmberg sanoo. 

Kärsämökuoriainen on erittäin uhanalainen lehtikuoriainen, joka elää Seilin hiekkaisella kedolla. Äärimmäisen uhanalaiset kedot ovat Saaristomerellä huomattavasti yleisempiä kuin manneralueilla, vaikka silti harvinaisia. Hiekkaiset kedot ja hiekkainen maaperä ovatkin Saaristomeren alueella erityisen merkittäviä uhanalaiselle lajistolle. 

Kartoitukset tuovat aina myös uutta tietoa lajien ekologiasta. Äärimmäisen harvinainen ja erityisesti suojeltu suoympäristöissä elävä rahkahyrrä löytyi Seilistä laidunnetun merenrantaniityn rikkoutuneelta maalta.  

”Tämä oli kyllä aika päräyttävä löytö”, sanoo suunnittelija Heli Vainio ja jatkaa: 

 ”Enpä olisi uskonut törmääväni tähän lajiin rantaniityllä. Näyttäisi siis siltä, että tämä suolajiksi luultu laji saattaakin elää rannoilla ja mahdollisesti hyötyä laidunnuksesta.” 

Lajeja etsitään pesemällä lantaa, uittamalla, haavimalla, keräilemällä ja pyydyksin. 
 

Miten uhanalaiset lajit saadaan säilymään? 

Tärkein toimenpide on elinkelpoisen pinta-alan lisääminen. Tyypillisesti uhanalaisia lajeja esiintyy saaristossa vain pienillä alueilla ja pieniä määriä. Lajien säilymiseen vaadittava määrä olisi kymmenkertainen.  Lisätoimet luonnonhoidossa ovatkin välttämättömiä juuri vähiin käyneen elinkelpoisen elinympäristön vuoksi. Jos elinympäristöä ei lisätä, lajit lopulta häviävät pieniltä kohteilta pelkän sattuman vaikutuksesta.  

Merkittävimpiä elinympäristöjä välisaariston alueella ovat niityt, rannat ja hakamaat sekä näiden yhdistelmät. Esimerkiksi mantulantiainen tarvitsee laidunalueita ja rantaniittyjä, ja pähkinäkaitalude niittyjen reunoilla ja hakamailla kasvavaa pähkinäpensasta. Rantojen laatua heikentää rehevöitynyt meri, niittyjä taas laidunnuksen päättyminen sekä rehevöittävä laskeuma. Nämä kaikki aiheuttavat avoimien alueiden umpeenkasvua. Umpeenkasvua voidaan torjua raivauksin ja niiton sekä laidunnuksen avulla. Pähkinähakamaiden ja pähkinälehtojen kunnostaminen sekä laidunnetut niittykokonaisuudet ovat tavoitteena koko välisaaristoalueella. 

Karttakuvassa on Saaristomeren kuuden luonnonhoitoalueen rajaukset.”Tieto luonnonhoidosta riippuvaisten lajien löytymisestä tai lisääntymisestä hoidetuilla kohteilla on kuin musiikkia luonnonhoitajan korville. Juuri tästä syystä me tätä työtä teemme, että lajien uhanalaistumiskehitys pysähtyisi ja luonto säilyisi monimuotoisena”, sanoo suojelubiologi Maija Mussaari

Tulevaisuudessa ilmasto on entistä epävakaampi, ja nykyinen elinympäristö muuttuu osalle lajeista elinkelvottomaksi. Mikäli lähellä ei ole korvaavaa paikkaa, lajit häviävät lopullisesti. Pienikokoiset esiintymät myös häviävät helposti satunaistekijöiden vuoksi. Siksi hoidossa mietitään nyt tarkemmin sitä, miten alueet kehittyvät kymmenien vuosien aikajänteellä. 

”Esimerkiksi helposti kuivuvan niityn lähelle suunnitellaan laajempaa, varjoisampaa ja kosteampaa niittykokonaisuutta, joka ei kuivu äärimmäisenkään kuivan kauden aikana. Näin uhanalaisille lajeille luodaan elinpaikkojen verkostoja, joissa siirtyminen on mahdollista esimerkiksi kotiniityn käytyä liian kuivaksi” Mussaari jatkaa. 

Kartoitukset ja hoidon suunnitelma ovat osa viime viikolla julkaistua Saaristomeren luonnonhoidon kokonaissuunnitelmaa. Saaristomeren kokonaissuunnitelma asettaa selkeät tavoitteet lajiston turvaamiselle pitkällä tähtäimellä. Suunnitelma nostaa esiin kuusi uhanalaisen lajiston kannalta ensisijaista luonnonhoidon aluekokonaisuutta, joiden tavoitteet eroavat toisistaan. Hoitoalueiden sisällä keskitytään uhanalaisten luontotyyppien ja rakennepiirteiden lisäämiseen ja lajistolle optimaalisen elinympäristöverkoston vahvistamiseen.  

Poikkeuksellista monimuotoisuutta ja pitkät perinteet 

Saaristomeren kansallispuiston alueella perinnebiotooppeja on hoidettu jo 1980-luvulta, ja alueella on onnistuttu monessa: esimerkiksi uhanalaisen kirkiruohon määrät ovat kasvaneet muutamista yksilöistä satoihin ja uhanalaisen ja kiireellisesti suojeltavan tähkämaitikan kannat ovat hoidetuilla kohteilla kasvaneet kasvamistaan.  

Särkkälantiainen (Bodiloides ictericus).Pitkäikäisiltä laidunkohteilta on myös tämän kesän kovakuoriaiskartoituksissa löytynyt mukavia yllätyksiä. Jurmosta löytyi muutama viikko sitten ja Hangosta viime viikolla äärimmäisen uhanalaista särkkälantiaista. Se elää hiekkaisella maalla karjan lannassa. Jurmosta lajia on löytynyt harvalukuisena viimeksi 20 vuotta siten, nyt lajia löytyi satoja yksilöitä. Hangon Täktomissa laji on uusi. Molemmilla kohteilla laidunhoito on aloitettu uudelleen pitkän tauon jälkeen 2000-luvulla ja kohteilla on tehty kunnostustoimia. Löytö kielii hoidon onnistumisesta. 

Saaristomeren maaluonto on luonteeltaan poikkeuksellisen monimuotoinen ja samalla useiden vahvojen ympäristönmuutosten ristipaineessa. Saaristomeren alueelta tunnetusta 652 uhanalaisesta lajista (pois lukien linnut) keskimäärin 70 prosenttia elää avoimissa tai puoliavoimissa ympäristöissä ja vaatii näin vaihtelevan määrän luonnonhoitoa säilyäkseen. Suomen kiireellisesti suojeltavasta putkilokasvi- ja perhoslajistosta 50 prosenttia elää Saaristomeren alueella. 

Tulevien vuosien aikana hoitotoimissa keskitytään elinympäristöverkostojen muodostamiseen ja vahvistamiseen etenkin hyönteislajistoa silmällä pitäen. Hoidon tavoitteena on turvata lajien säilyminen saaristossa ja uhanalaistumiskehityksen pysäyttäminen. 

Lisätietoja

Life, Natura 2000 ja Rannikko-LIFE.

Metsähallitus on valtion liikelaitos, jonka hoidossa on kolmasosa Suomen maa- ja vesialueita. Metsähallituksen tarkoitus on luonnon arvon ja yhteisen varallisuuden vastuullinen kehittäminen yli sukupolvien. 1200 metsähallituslaista eri puolilla Suomea vastaavat alueiden kestävästä käytöstä, hoidosta ja suojelusta - erilaiset tarpeet ja odotukset yhteensovittaen.
Metsähallituksen Luontopalvelut tarjoaa kestävän tavan nauttia Suomen kauneimmasta luonnosta. Suojelemme arvokkainta luontoa ja vastuullamme ovat maamme kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut valtion suojelualueet, pohjoiset erämaa-alueet sekä monet merkittävät historiakohteet.