Kiljuhanhi katosi Suomesta samoihin aikoihin kuin naali 90-luvulla. Kahtena edellisenä vuonna Metsähallituksen Luontopalvelut on kerännyt yhdessä Oulun yliopiston kanssa vesinäytteitä pohjoisen Lapin järvistä ja lammista. Näytteiden avulla yritettiin paikallistaa mahdollisesti pesiviä kiljuhanhia – tuloksetta.  

Kiljuhanhi on pieni ja ruskea hanhilaji, jolla on aikuisena valkoinen otsakilpi ja vatsassa mustia laikkuja. Kiljuhanhen tunnusmerkki on kirkkaankeltainen silmärengas. Alun perin metsästys romahdutti kiljuhanhen Pohjoismaisen kannan. 2000-luvun puolivälissä kiljuhanhia oli Pohjoismaissa vain arviolta 60–80 yksilöä.  

Nyt lintuja arvioidaan olevan 90–120 yksilöä. Kaikki nykyään tunnetut pohjoismaisen kiljuhanhikannan pesimäpaikat sijaitsevat Pohjois-Norjassa. 

– Toivo kiljuhanhen palaamisesta pesimään Suomeen elää, vaikka vesinäytteistä ei kiljuhanhen dna:ta ole löydettykään. Kanta on kuitenkin vahvistunut viime vuosina pohjoisessa. Siksi ei olekaan mahdotonta, että saisimme tämän äärimmäisen uhanlaisen linnun takaisin lajistoomme, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Stefan Siivonen Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo. 

Viimeinen varmistettu kiljuhanhen pesintä Suomessa on vuodelta 1995. Kansainvälisen Kiljuhanhi-LIFE-hankkeen (2020–2025) tavoitteena Suomessa on paikallistaa mahdollisia pesintöjä Lapissa. Metsähallituksen Luontopalvelujen lisäksi hankkeessa mukana ovat WWF Suomi ja Oulun yliopisto.  

Luontopalvelut järjestää kiljuhanhesta luontoiltoja Lapissa 

Metsähallituksen Luontopalvelut järjestää tänä keväänä luontoiltoja, joissa kerrotaan myös kiljuhanhen pesimäpaikkojen etsinnöistä Lapissa, muusta suojelutyöstä ja linnun historiasta.  

• 28.2. klo 18 Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siida: ”Uhanalainen kiljuhanhi ja pohjoisen petolinnut muuttuvassa ympäristössä”. 
• Ke 12.4. klo 18 Aurora, Saariselkä, Urho Kekkosen kansallispuisto.