Mikä saa pienet koivut painumaan maan tasalle Saariselän Iisakkipäällä? Painava lumikerros? Kova tuuli?

Tunturikoivun matalakasvuinen muoto, kiilopäänkoivu (Betula pubescens ssp. czerepanovii var. appressa), kasvaa erityisesti Saariselän Raututuntureilla, paikoin muuallakin Urho Kekkosen kansallispuiston tuntureilla. Matalien kiilopäänkoivujen paksut, mutkaiset rungot kiemurtelevat pitkin maanpintaa. Lehdet ovat kuitenkin lähes tavallisen tunturikoivun lehtien kokoiset.

Matalakasvuinen kiilopäänkoivu. Kuva: Saara Tynys, Metsähallitus

Kiilopäänkoivu on sopeutunut tuntureiden lyhyeen ja viileään kesään, sekä talven pakkaseen ja suojaavan lumipeitteen pois puhaltavaan tuuleen. Missä mänty ja kuusi enää kituuttelevat, on Saariselän tuntureilla paikoin sankkaakin tunturikoivupensastoa – sekaan ei mahdu kuin pujotellen. Raja tulee vastaan sitkeälle koivupensaallekin - tunturin laella valta siirtyy matalille varvuille, heinille ja tunturilieoille. Vaivaiskoivukin nuolee aivan maanpintaa. Sielikkö ja uuvana patjamaisine kasvustoineen eivät säikähdä kovaakaan puhuria. Kasvittomat tuulenpieksämät ovat yleisiä.

Metsähallituksen koko Ylä-Lapin kattanut luontotyyppi-inventointi 1990-luvun lopulla paljasti, että puolet Suomen tunturikoivupensaikoista on UK-puistossa. Saariselän tuntureilla tunturikoivupensaikot ovat säilyneet hyvässä kunnossa, koska koivuja syövät porot eivät liiku kesällä tuntureilla, vaan ovat kesälaitumilla etupäässä kansallispuiston ulkopuolella. Syksyllä koivupensaikot pukeutuvat ruskan loistoon ja ihastuttavat kulkijoita kaikilla keltaisen, oranssin ja punaisen sävyillä.

Jäkki

Koko Suomessa esiintyvä heinäkasveihin kuuluva jäkki (Nardus stricta) muodostaa tiiviitä ja matalia mätäskasvustoja, joihin muut putkilokasvit eivät juuri mahdu. Jäkin tunnistaa helposti kapeista ja pistävistä lehdistä sekä kapean toispuoleisesta ja voimakkaan violetista tähkästä. Etelä-Suomessa jäkki on harvinaistunut sopivien kasvupaikkojen vähennyttyä, mm. niittyjen ja hakamaiden kasvettua umpeen. Jäkki kuuluukin silmälläpidettäviin lajeihin.
Jäkkiuomaa Kärppäpäällä. Kuva: Saara Tynys, Metsähallitus
Ylä-Lapin tunturialueilla jäkkiä on kaikkialla metsävyöhykkeestä paljakalle. Sitä kasvaa tunturiniityillä, lumensulamisvesiuomissa, kosteiden painanteiden reunoilla ja puronvarsilla sekä soiden ohutturpeisilla reunoilla. Kasvupaikan ravinteisuudesta sillä ei ole suuria vaatimuksia.

Jäkkikankaat edustavat tunturiluontotyypeistä heinäkankaita, ja niitä esiintyy Tunturi- ja Metsä-Lapin tuntureilla. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa vuonna 2008 jäkkikankaiden pinta-alaksi arvioitiin 3800 hehtaaria.