Pohjoisia havumetsiä

Riekonmarja. Kuva: Kimmo KuureUrho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, ja sitä hallitsevat laajat, erämaiset metsät. Suurin osa metsistä on helppokulkuista, vanhaa mäntykangasta keloineen ja aihkeineen. Kuusen metsäraja kulkee Saariselän tienoilla, ja sitä pohjoisempana ei yhtenäisiä kuusikoita juuri ole. Lue lisää ikikuusikoiden uhanalaisesta perhosesta.

Kansallispuiston alue on kasvillisuudeltaan varsin karua: kasvilajeja on melko vähän, ja vaateliaita lajeja esiintyy vain purojen ja jokien varsilla. Metsissä voit nähdä muun muassa kerrossammalta, vaivaiskoivua, mustikkaa, suopursua, jäkäliä, kanervaa, puolukkaa, variksenmarjaa ja riekonmarjaa. Purojen varsilla on pienialaisia lehtoja, joissa kasvaa esimerkiksi kulleroa, ruohokanukkaa, huopaohdaketta ja metsäkurjenpolvea. 

Tunturikoivikosta paljakalle

Havumetsän ja tuntureiden puuttoman paljakan väliin jää kapea tunturikoivuvyöhyke. Laajimmillaan tunturikoivikot ovat puiston länsiosassa. Kiilopään rinteillä kasvaa tunturikoivun ja vaivaiskoivun risteymänä syntynyt Kiilopään koivu.

Sielikkö. Kuva: Ninni Raasakka

Tunturipaljakan kasvillisuus on matalaa, sillä kasvit ovat sopeutuneet karuun maaperään ja ankaraan ilmastoon. Paljakan yleisiä varpukasveja ovat variksenmarja ja riekonmarja, joka hehkuu ruska-aikaan kirkkaanpunaisena. Tuntureiden rinteitä värittävät kukinta-aikaan myös kurjenkanerva, sielikkö ja uuvana. Saariselällä voit nähdä harvinaisen, rauhoitetun lapinvuokon ja lumenviipymäpaikoilla muun muassa sammalvarpion. Korkeimpien huippujen rakkakivikossa sinnittelevät ainoastaan jäkälät, yleisimpinä kartta- ja rupijäkälät.

Vaikeakulkuisia Sompion aapoja

Kansallispuiston eteläosan suot ovat tyypillisiä Perä-Pohjolan aapasoita, joita leimaavat vetiset rimmet ja niiden poikki kulkevat kaarrot eli jänteet. Luiro- ja Repojokien ympäristössä sijaitsevat laajat avosuot Lamminaapa, Repoaapa ja Pajuaapa, jotka ovat tärkeitä lintujen pesimäalueita. Puiston keski- ja pohjoisosan suot ovat pienehköjä ja ohutturpeisia Metsä-Lapin aapasoita.

Ennen Lokan tekojärven rakentamista Sompion alueella oli huomattavasti nykyistä laajempia soita. Suurin tekojärven alle jääneistä aapasoista oli Posoaapa. Noin 16 kilometriä pitkä ja noin 7 000 hehtaarin kokoinen Posoaapa oli Suomen suurin yksittäinen aapasuo. Nykyisin siitä on jäljellä vain rippeet.

Hilla. Kuva: Ninni Raasakka

Suot ovat sarojen ja sammalten valtakuntaa. Soilla voit tutustua myös kihokkeihin ja suovilloihin. Rimmissä viihtyvät leväkkö ja raate, ja muta- ja juurtosara muodostavat niissä paikoin suuria kasvustoja. Kuivempia paikkoja hallitsevat varvut, kuten alkukesästä kukkiva suokukka, ja näillä suomättäillä saatat nähdä myös hillaa, suopursua ja juolukkaa. Aukeita aapoja elävöittää siellä täällä kitukasvuinen koivu, mänty tai kuusi.