Tsarmikuusikko on erämaa-alueen ydin. Tuo kuusikko on Suomen pohjoisin yhtenäinen kuusimetsä. Kuusikot elättävät kuusikoiden lintuja. Siellä rymistelevät metsot ja viheltelevät pyyt. Taviokuurnalle, kirjosiipikäpylinnulle, pohjantikalle ja palokärjelle tunturin juuren kuusikot ovat kotimetsiä.

Tsarmitunturin syyskuu. Kuva: Martti Rikkonen

Avotunturit nousevat kuusikon ylle. Harjut ja pienet joet johdattelevat kulkijan kuusikoiden halki tuntureiden juurelle. Tuntureille nousussa saa nopeasti tuntuman eri kasvillisuusvyöhykkeisiin, joista korkeimmalla on puuton paljakka. Tunturikoivuvyöhyke on heikosti kehittynyt tai puuttuu kokonaan, kuusi muodostaa täällä metsänrajan. Tunturien huiput tarjoavat huikeat näkymät Saariselkien, Hammastunturin ja itään Hiipinän suuntaan.

Pahakuru tarjoaa kasveille kaksi erilaista kasvupaikkaa. Itä-länsisuuntaisen kurun pohjoisseinämälle aurinko luo suotuisan lämpimän pienilmaston, kun taas eteläinen rinne antaa pohjoiseen, eivätkä auringon lämmittävät säteet yllä sinne. Eteläseinämä on kasvupaikkana kylmän kostea, eikä siinä selviydy kuin pohjoinen kasvilajisto. Korppi pesii kurun eteläseinämän varjoisilla kielekkeillä.

Tsarmitunturin erämaa-alue on sirpale koskemattomia pohjoisia metsiä metsätalousalueiden keskellä. Sellaisena se on arvokas suojelukohde ja muisto aiemmista laajoista erämaametsistä.