Torronsuo, Suomen syvin suo

Torronsuon kansallispuisto on nykyisellään lähes kokonaan suota. Suon keskellä on lukuisia pieniä, mäntyä kasvavia metsäsaarekkeita. Torronsuota reunustavat metsät, harjut, kalliojyrkänteet ja näköalakalliot, joilta aukeaa laajat näkymät suon eri osiin. Torronsuon kansallispuiston suoalueet ovat säilyneet lähes luonnontilaisena huolimatta sijainnistaan keskellä Etelä-Suomea.

Kuva: Titta Jylhänkangas

Kuva: Elina NystedtVuosituhansien aikana kertynyt ja kasvanut turvekerros on Torronsuossa paksuimmillaan yli 10 metriä. Toistakymmentä kilometriä pitkä suoalue muodostuu useista toisiinsa liittyvistä ns. koho- eli keidassoista.

Keidassoiden karut keskustat kohoavat useita metrejä korkeammalle kuin ohutturpeisemmat, rehevämmät, märät ja korpiset laiteet. Paksuturpeiset rahkakeskustat kasvavat harvakseltaan mäntyä ja muodostuvat kuivempien kermien ja kosteampien kuljujen sekä avovesipintaisten allikoiden sokkelosta.

 

 

Hyönteisten ja lintujen turvapaikka

Torronsuo reunametsineen on tärkeä lintujen pesimäalueena ja muutonaikaisena levähdyspaikkana. Keväisin ja syksyisin suolla oleskelee suuria kurkien muuttoparvia. Allikot ovat vesilintujen ja kahlaajien suosiossa. Suon reuna-alueiden pajukoissa elävä riekkokanta on Suomen eteläisimpiä.

Kuva: Jaakko Vähämäki

Suuren suoalueen linnustoon ja hyönteislajistoon kuuluu myös pohjoisia lajeja. Suokirjosiipi, muurainhopeatäplä ja rahkahopeatäplä ovat keitaalla lentäviä kauniita päiväperhosia, jotka ovat saaneet Torronsuolta turvapaikan. Muualla Etelä-Suomessa ne ovat soiden ojitusten mukana hävinneet tai käyneet harvinaisiksi. Ainakin silloin tällöin Torronsuolla pesii jouhisorsa, isolepinkäinen ja suokukko, pohjoisia lajeja kaikki. Myös tuntureiden haikean viheltäjän, kapustarinnan, kanta on Torronsuolla melko runsas.

Tiheästä luhtahuittikannastaan tunnettu Talpianjärven lintuparatiisi, märäksi luhdaksi kuivattu entinen järvi, on ostettu osaksi puistoa.

Kurki. Kuva: Tapio Tuomela

Suoluonnon kirpeä karpalo

Torronsuon suokasvisto on varsin monipuolinen. Keidassoiden peruslajit kanerva, suopursu, juolukka, variksenmarja, karpalot, mutasara ja leväkkö kasvavat Torronsuolla runsaina. Suon saarekkeiden paikoin lehtomainen lajisto on vastakohtana keidassuon karuudelle. Esimerkiksi Kiljamon saarekkeessa kukkivat keväisin sinivuokot ja kevätlinnunherneet. Lehmukset ja lehtokuusamat kuuluvat saarien puuvartisiin lehtokasveihin. Karpalo on Torronsuon kansallispuiston tunnuslaji.

Karpalo on Torronsuon kansallispuiston tunnuslaji. Kuva: S-M Hiukkamäki

Harvinaisia mineraaleja

Torronsuo on ollut tunnettu kvartsistaan jo 1700-luvulta lähtien, sekä harvinaisista mineraaleista, kuten erilaisista pegmatiiteista 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Alueelta löydetyistä 60 pegmatiittimineraalista 15 on löydetty ensi kertaa Suomesta. Sukulan kylän mukaan nimetty sukulatiitti löydettiin alueelta ensimmäisen kerran koko maailmassa. Vuonna 1862 A. E. Nordenskiöld teki retken Torronsuolle tutkiakseen tarkemmin sen tantaalimineraaliesiintymiä. Kyseiseltä retkeltä ovat peräisin lähes kaikki Euroopan museoiden ensimmäiset tantaalimineraalinäytteet.

Kuva: Titta Jylhänkangas

Torronsuon kansallispuisto

  • Perustettu 1990
  • Pinta-ala 30 km²

 Torronsuon kansallispuiston tunnus - karpalo


Torronsuon kansallispuiston tunnus on karpalo

Metsähallituksen julkaisuja Torronsuosta (julkaisut.metsa.fi)

Muita verkkopalveluja