Teijon ruukit ovat osa kansallispuiston tunnelmaa

Halikonlahden rannalla, vain muutaman kilometrin päässä toisistaan, sijaitsevat kolme vanhaa rautaruukkia: Teijo, Kirjakkala ja Mathildedal. Ne muodostavat yhtenäisen kulttuurihistoriallisen nähtävyyskokonaisuuden, joka kuvaa hyvin suomalaisen raudanvalmistuksen eri vaiheita. Teijon ruukki on yksi niitä harvoja ruukkeja, jossa metalliteollisuuden toiminta edelleen jatkuu. Telakka- ja konepajatoiminnan ohella Teijon vanhoissa tuotantorakennuksissa toimii useita pienempiä yrityksiä.

Teijon ruukit antavat oman leimansa kansallispuiston tunnelmalle. Kirjakkalan vanhat ruukinrakennukset on huolella entisöity kertomaan ajasta, jolloin metalliteollisuus kukoisti kansallispuiston tuntumassa.

Ruukkitoiminta toi mukanaan kartanokulttuurin

Teollinen toiminta alkoi Teijossa jo vuonna 1686. 1600-luvun lopun katovuodet ja 1720-luvun alussa riehunut isoviha hidastivat ruukkitoiminnan kehittymistä ja sota tuhosi ruukin rakennuksia. Ruukin jälleenrakennus aloitettiin vuonna 1729 uuden omistajan Klaus Flemingin johdolla. Hän rakennutti Teijolle malminpuhdistamon, kimppuvasaran, rouhintahuoneen, puhallushuoneet ja työväenasuntoja. Sahajärvelle rakennettiin uusi säännöstelypato. 1770-luvulla Teijon ja Kirjakkalan ruukkien silloinen omistaja Jaokob Kijk rakennutti Teijon rokokoo-tyylisen kartanon ruukkiyhtymänsä keskukseksi.

Sahajärven pato on peräisin vuodelta 1688. Kuva: Jari Kostet

Ruukinpatruunat paikallisia mahtimiehiä

  • Robert Bremenin aikana Teijon ruukilla ei juurikaan tehty teknisiä uudistuksia. Merkittävimmäksi muistomerkiksi tästä aikakaudesta jäi vuonna 1830 valmistunut ruukinkirkko, jonka Bremer rakennutti kiitokseksi ihmiskunnan säästämisestä vedenpaisumukselta. Lue lisää Robert Bremenin vedenpaisumuksen odottelusta.

Teijon kirkko valmistui vuonna 1830. Kuva: Jari Kostet

  • Vuosina 1844 - 58 ruukkiyhdyskunnan nosti kukoistukseen Viktor Zebor Bremer. Hän paransi hiilensaantia ja rakennutti Teijoon myös hiilimasuuneja. Masuunin toimintaa tehostettiin ja rakennettiin pasutusuuni, kupoliuuni, mylly, ryynilaitos, useita työväenasuntoja, konttorirakennus sekä pappila. Kuljetusyhteyksien parantamiseksi Viktor Zebor Bremer rakensi avokanavan Strömmaan vuonna 1844.
  • Viimeinen varsinainen tehtaan patruuna oli Carl August Carlborg, joka omisti ruukin vuosina 1906 - 1915. Teijon tuotantoon kuuluivat tuolloin aurat ja haravat. Mathildedalissa tehtiin höyry- ja puimakoneita sekä puhelin- ja lennätinkoukkuja. Kirjakkalassa puolestaan valmistettiin nappeja. Vuonna 1908 sammui Teijon masuunin kranssilla yli 220 vuotta palanut, aavemaista valoa ympäristöönsä luonut tuli.
  • 1900-luvun loppupuolella Teijolla ovat omistajat vaihtuneet useaan otteeseen. Huomattavimmat lisät ruukkimaisemaan on tuonut merenkulkuneuvos Antti Aarnio-Wihurin Wihuri-yhtymän omistuskausi vuosina 1957 - 78, jolloin rakennettiin monia uusia teollisuustiloja.

Teijon kansallispuisto

  • Perustettu 2015
  • Pinta-ala 34 km²

Teijon kansallispuiston tunnus on harmaapäätikka

Teijon kansallispuiston tunnus on harmaapäätikka