« Takaisin

Mielly metsä, kostu korpi - valokuvausnäyttely

29.5.2018 14:15 - 30.8.2018 2:15
Oulangan luontokeskus, Oulanka
”Mielly metsä, kostu korpi, 
Taivu ainoinen Tapio, 
 
Lämmitä sininen salo! 
 
Pane kuuset kukkapäihin, 
 
Hongat hopiavöihin, 
 
Aukaise Tapion aitta!” 
 
(SKVR-Suomen Kansan Vanhat Runot)
 
 
Millainen on myyttinen metsä, jota muinainen runolaulaja on sulokkaasti houkutellut kauniilla sanoillaan? Maailman suurimmasta kansanrunousarkistostamme löytyy tuhansia lauluja ja runoja, joiden väkevät ja aistikkaat metaforat kertovat ilmaisuvoimallaan suomalaisten yhteydestä ja riippuvuussuhteesta luontoon. Erityisesti kansanperinteemme laulaa meille metsästä, alkuperäisestä kodistamme. Metsä on suomalaisten mielen- ja sielunmaisema ja elinehto.
 
Metsä on ehtymätön aarreaitta ja luova luonnon studio myös valokuvaajalle. Ammattiluontokuvaajat Paavo Hamunen ja Susanna Aarnio houkuttelevat näyttelyllään katsojia astumaan sisään omaan metsäänsä värien, muotojen ja abstraktioiden johdattelemana.  Kamera toimii kuvaajien käsissä siveltimenä, joka maalaa vuodenaikojen ja valon ja varjon sävyt raikkailla ja yllättävillä katsojan mielikuvituksen ja aistit avaavilla rytmeillä. Näyttelyn metsäkuvat ovat luomukuvia, yhden kuvan tiedostoja. Taitelijat eivät ”fotoshoppaa” maalauksiaan.
 
Paavo Hamunen hakee pitkän ja palkitun luontokuvaajan ja kuvauskouluttajan uran jatkoksi uusia näkökulmia kuvausmaailmaansa hyödyntämällä kameran omia rajattomia mahdollisuuksia. Hänellä on valokuvaajana halu löytää ennakkoluulottomia ja mahdollisimman monipuolisia tapoja tuoda esille luonnon kauneus ja hetken tunnelman ainutlaatuisuus. Paavo on julkaissut vuosien varrella yksin tai yhteistyössä muiden kuvaajien kanssa kuusi valokuvateosta. Uusin näistä on Oulankajoki-muutoksen virta yhdessä Pirkko Siikamäen kanssa.
 
Susanna Aarnio suhtautuu työhönsä luontokuvaajana ja alan kouluttajana enemmän kuin intohimoisesti. Hän on vakuuttunut, että jokaisen kuvauskurssilaisen on mahdollista löytää oma ja erityislaatuinen lahjakkuutensa. Samanlainen suhtautuminen Susannalla on luovaan ja rajoja rikkovaan kamerankäyttöön. Haltioituminen luonnon ja erityisesti kasvien salatusta ja syvimmästä maailmasta näkyy vahvasti hänen kuvissaan. Maalaaminen kameralla on kuvataiteilijalle elinehto. Susanna tunnetaan myös itkuvirsien, runolaulannan ja arkaaisen äänimaailman taitajana sekä muun kansanperinteen ja suomalais-ugrilaisen myyttisen maailmankuvan asiantuntijana ja opettajana.
 
Luontokuvaajakollegat Susanna Aarnio, Paavo Hamunen ja Olli Lamminsalo perustivat vuonna 2013 Suomen Luontokuvausinstituutin (Finnish Wildlife And Nature Photography Institute) jo pari vuosikymmentä Kuusamossa toimineen Kuusamo Nature Photographyn rinnalle. Kaikki kolme tekevät instituutissa pioneerityötä luovan luontovalokuvauksen opettamisen parissa. Instituutin vakituinen toiminta keskittyy Nuuksion ja Oulangan kansallispuistoihin ja näyttelyn valokuvaajien kotiseuduille Etelä-Savon järvi- ja kansallismaisemiin.
 
Paavo ja Susanna avaavat omin sanoin näkemyksiään luovasta luontokuvauksesta:
 
 
 
”Luovuus on ihmisen luontainen ominaisuus, ei mikään erikoislahjakkuus. Syvimmillään luovuus tarkoittaa kykyä selviytyä hengissä. Ihminen on evoluutionsa alusta saakka joutunut käyttämään luovuuttaan löytääkseen ravintoa ja pysyäkseen lämpimänä ja suojassa. Olemme siis kaikki lähtökohtaisesti luovia!
 
 
Luovuus ei ole trendi, joka sijaitsee ulkopuolellamme. Luovuus asuu meissä. Mielikuvituksemme luo uutta aamusta iltaan ja yli yön nukkuessamme. Luova luontokuvaus avaa mahdollisuuden ottaa luovuuden rajattomat voimavarat aktiiviseen jokapäiväiseen käyttöön valokuvauksen kautta ja avulla. Meidän pitää vain päästää irti vanhasta, mielen ja ympäristön meille tuottavista rajoitteista, säännöistä, malleista ja  kaavoista. Luonnon studio on luovuuden valtakunta ja kiitollinen harjoittelukenttä oman mielikuvituksen ja luovuuden palauttamiseksi ja vahvistamiseksi.
 
 
Luova kuvaaja katsoo luontoa aina enemmän kokoelmana visuaalisia elementtejä kuin ”vain” kasveina, maisemina tai jopa eläiminä. Kukat, heinät, puut, jäkälät, hyönteiset tai vaikkapa metsän linnut näkyvät taiteilijalle syvimmillään väreinä, muotoina ja abstraktioina. Todellisuus on kuvaajan silmissä, ei kohteessa. Kun rohkeasti päästää mielikuvituksen valloilleen, on ottanut ensimmäisen askeleen kohti omaa ainutlaatuista, mielikuvituksellista ja luovaa näkemystä!
 
Kameraa voi verrata taiteilijan siveltimeen. Luova luontovalokuvaus on yksilön taidetta, oma näkemyksemme luonnon täydellisistä ilmenemismuodoista. Luovan luontovalokuvauksen kautta voi löytää täysin omanlaisen värimaailman, hahmottaa muotoja haluamallaan tavalla ja luoda yllättäviä sommitelmia luonnon kauneudesta.”
 
 
Entä miten metsän puut ovatkaan syntyneet?
 
Susannan mukaan kaikki alkoi näin:
 
PUUN SYNTY
 
 
Itäjätär ilman impi,
 
otti kuusia jyviä,
 
seitsemiä siemeniä,
 
antoi alas aartehensa,
 
voitehensa vahvimmaiset,
 
jakoi jyvät jouhevammat,
 
simaisimmat siemenensä,
 
 
Mielikki mehtän emä,
 
Tapiolan tarkka vaimoin,
 
naavaturkki luppolakkein’,
 
läksi maita kylvämähän,
 
ilmoja tilttämähän,
 
 
 
Kylvi korkiat, kivet kostui,
 
norot noukki, nousi koivut,
 
suot sylki, simaks’ saattoi,
 
kuuset kasvoi kostehilla,
 
katajat kovilla kumpehilla,
 
hongat huokoi harjuvilla,
 
pajut mailla tuorehilla,
 
pihlajat pihamaill’,
 
haavikot hornan hautumas’,
 
 
Hongan poika Hotjamoinen,
 
pakkasen immen imettelemä,
 
alitsensa tuuli tuima,
 
päällitsensä paistovi päivä,
 
mato juuress’ makasi,
 
sisilisko sivutteli,
 
Otavaisen opettama,
 
kontion komon koputtama,
 
 
Hongan poika Hotjamoinen,
 
ohtolaisen otsapuusta,
 
otti kuusia jyviä,
 
seitsemiä siemeniä,
 
kettuhun kesäkolohon,
 
kärpän nahan nauttehesen,
 
 
Korkiat kylvi, kivet kostui,
 
hongat huokoi harjuvilla,
 
siit’ ihastuipi ilman impi,
 
autuaaks’ aivan aikomansa,
 
sivals’ simaisilla siemenilläns’,
 
notkeat nisänsä norotti,
 
 
Mieltyvi mehtäin’, kostuvi korpein',
 
taipuvi tahtohon Tapion,
 
sille kummulle kuletti,
 
joss’ ol’ hongat hopiaiset,
 
Ohton oivat asujaiset,
 
Itäjättären aikomaiset,
 
iIman immen ikitulet!”
 
 
(© Susanna Aarnio)